torstai 2. kesäkuuta 2011

Päivä 2: Eka rakkaus

Tämä aihe on juuri sillä rajalla, haluanko käsitellä näin henkilökohtaista asiaa blogissa. Katsotaan, millaisen tekstin saan aikaan paljastamatta liikaa.

Ensimmäinen ja ainoa rakkauteni on E. Ehdin 22-vuotiaaksi asti ennen kuin rakastuin, ja sillä tiellä olen yhä. Ihastunut olin ollut aiemminkin, etenkin erääseen yliopiston saksanopettajaani, josta haaveilin pari vuotta ennen kuin tajusin, ettei minulla olisi mitään mahdollisuuksia. 

 (kuva täältä)

Pian sen jälkeen lähdin kesätöihin Pariisiin. Olin aiemmin keväällä päättänyt lähteä samana syksynä opiskelijavaihtoon ja pohtinut pitkään Pariisin ja Aix-en-Provencen välillä. Olin jo periaatteessa valinnut Pariisin, kun viime hetkellä muutin mieleni ja lähetinkin vaihtopaperit Aixiin. Myöhemmin selvisi, että kohtalolla taisi olla sormensa pelissä.

Jo pari vuotta olin nimittäin osallistunut aktiivisesti ranskalaisen Nostalgie-radiokanavan nettisivujen keskustelufoorumiin, jossa Mireillellä oli oma sivunsa. Useimmat keskustelijat olivat tulleet vuosien varrella tutuiksi myös livenä. Alkuvuodesta 2003 strasbourgilainen ystäväni Pierre ja minä ajauduimme keskustelemaan laulujen sanojen romanttisuudesta: Pierrelle "romantiikka" merkitsi Wordsworthia ja Byronia, minulle taas Mireillen tyypillisiä kappaleita tyyliin "olen epätoivoinen, rakkautemme on kuollut, et enää palaa luokseni, jäljellä ovat vain harhakuvat". Kiistelimme tästä foorumilla pitkään, ja jossain vaiheessa E. (jonka tunsin vain nimimerkillään) asettui keskustelussa minun puolelleni. Pierre mainitsi E:n asuvan Aixissa, mistä keskustelu levisi minun tulevaan opiskeluuni kyseisessä kaupungissa. Siirryimme pian juttelemaan sähköpostitse ja tutustuimme sitä kautta paremmin.

Pariisissa ollessani sain idean lähteä kahdeksi päiväksi Aixiin nähdäkseni kaupunkia etukäteen. E. majoitti minut mielellään ja vietimme mukavan viikonlopun täysin kaveripohjalta; kummallakaan ei käynyt edes mielessä, että voisimme joskus olla jotain muutakin kuin hyviä ystäviä. Koska minulla ei ollut Pariisissa nettiä säännöllisesti käytettävissäni, soittelimme E:n kanssa kerran tai pari viikossa vaihtaaksemme kuulumisia ja kirjoittelimme silloin tällöin kirjeitäkin. Kesätyöni päätyttyä palasin pariksi viikoksi Suomeen ja suuntasin sitten takaisin Aixiin.

(kuva täältä)

Aixissa minua odotti opiskelija-asuntolan 9 neliön koppi, jossa vessa ja suihku piti jakaa 29 muun kanssa. Nukuin siellä yhden ainoan yön, kunnes E. sanoi, että voisin hänen puolestaan mielellään tulla "kotiin" asumaan, asuntola kun oli suoraan sanottuna karmea paikka. Asetuin siis taloksi E:n 37-neliöiseen kaksioon

Asustimme ensi alkuun kämppiksinä, mutta vähitellen alkoi käydä yhä selvemmäksi, että taustalla oli kuin olikin jotain aivan muuta. Rakastuimme hiljalleen, pyytämättä ja yllätyksenä, mutta pysyvästi. Ongelmia ei aiheuttanut edes vaihtovuottani seurannut 5 vuoden etäsuhde, jonka aikana vietin vain kesät ja pari joululomaviikkoa Aixissa ja muun ajan Turussa. 


 (kuva täältä)

Myöhemmin E:n tuttu selvänäkijä kertoi nähneensä minun saapuvan jo kaksi vuotta ennen tutustumistamme, eli suunnilleen samoihin aikoihin kuin toisistamme tietämättä liityimme Nostalgien keskustelufoorumiin. Selvänäkijän mukaan E:n jo silloin edesmennyt äiti oli järjestänyt meidät tapaamaan toisemme. Tähän voi uskoa tai ei, mutta on totta, ettemme todennäköisesti muuten olisi koskaan tavanneet: olemme syntyneet ja kasvaneet Euroopan vastakkaisilla laidoilla, olemme eri ikäisiä, meillä ei ollut yhteisiä ystäviä keskustelufoorumin ulkopuolella emmekä olisi voineet päätyä samaan työpaikkaankaan. Baarissakaan emme olisi tutustuneet, sillä E. ei niissä käy. Oli kyseessä sitten silkka sattuma tahi henkimaailman puuttuminen tapahtumiin, paremmin meille kummallekaan ei olisi voinut käydä.   
 

4 kommenttia:

Airelle kirjoitti...

netti on ihmeellinen paikka (itselläni on vähän samanlainen kokemus)!

mä olen muuten asunut vuosia noissa asuntoloissa, niin Cuquessä, Gazellesesissa kuin Estelanissa - ja olen vielä elossa ;)

Karkki kirjoitti...

Oi, miten ihanan romanttinen tarina <3 Elämä on tosiaan ihmeellistä.

Riitta kirjoitti...

Tosi hieno ja romanttinen tarina! Elämä on täynnä onnellisia sattumia :-)

MaaMaa kirjoitti...

Kiva oli lukea miten kohtalo on teidät toistenne luo johdattanut :)
<3