Minulla on aina ollut hyvin läheiset välit vanhempiini, etenkin äitiin. Kokonaan en ole katkaissut napanuoraa vielä näin kolmekymppisenäkään, sillä asun parhaillaankin uudelleen vanhempieni luona enkä edes harkinnut oman asunnon vuokraamista työharjoittelun ajaksi. En ole itse asiassa koskaan asunut yksin: lapsena asuin tietysti kotona, opiskellessani oleskelin Turussa mummon luona ja muutin sieltä Aixiin E:n luo.
Äiti on E:n ohella elämäni tärkein ihminen, jolle voin kertoa kaiken, joka ymmärtää, auttaa ja neuvoo ja johon luotan täydellisesti. Äidille soitan, kun en tiedä, vieläkö toissapäivänä ostettu kala on syömäkelpoista tai miten tomaattikastiketahran saa pois valkoisesta paidasta. Äidin kanssa meillä on omat juttumme ja inside-huumorimme, jota muiden on turha edes yrittää ymmärtää. Hyvänä esimerkkinä on seuraava lyhyt ja ytimekäs dialogi:
Äiti: "Mag?"
Fifi: "Wuf!"
Kenelle tämä aukesi? Tässä äiti kysyy tyttäreltään, haluaisiko tämä kahvia, ja tytär vastaa juovansa sitä mielellään. Päivittäinen tekstiviesti Aixista Saloon taas saattaa sisältää tärkeämpien kuulumisten puuttuessa sanan "wufhalimank", joka suomeksi tarkoittaa suunnilleen "äiti rakas, halaus, minulla on ikävä sinua".
Äidiltä olen oppinut paitsi käytännön asioita ihonhoidosta ruoanlaittoon, myös melkein kaiken muun, mitä elämässä on hyvä tietää. Koska olen valitettavan usein pää pilvissä ja omassa kuplassani kulkeva haaveilija, jolle elämän realiteetit eivät aina ole käsinkosketeltavan läheisiä ("ihan hyvin voin käyttää leijonanosan palkastani käsilaukkuun, kyllä sitä ruokaa aina jostain ilmestyy kaappiin"), äiti patistaa usein lempeästi liikkeelle ja toimimaan haahuilun sijaan.
Muutaman vuoden takainen kuva mökkireissulta.
Isä on tietysti myös rakas, vaikkakin vähän etäisempi; se johtuu epäilemättä siitä, että ollessani lapsi isä oli töissä ja usein työmatkoilla, kun taas äiti oli koko ajan kanssamme kotona. Lisäksi isällä ja minulla on samanlainen hiljainen, rauhallinen ja introvertti luonne, kun taas äiti on ulospäinsuuntautunut, puhelias ja reipas.
Isä on kiinnostunut luonnosta ja näytti minulle linnunpesän pihakoivussamme ja eilen illansuussa alapihalla hiiviskelleen ketun. Isällä on tietoa siitä, kannattaako autoon tankata E10-bensaa vai ei ja miten mökillä saa vedenlämmityksen päälle. Meillä on sama tapa syödä: dallaspullan tyyppistä kierrepullaa syödään spiraalimaisesti kierrettä seuraten ja päällystetystä jäätelöpuikosta taas syödään ensin päällyste ja vasta lopuksi itse jäätelö.
Ranskassa en niinkään kaipaa itse Suomea kliseisine järvineen ja valoisine kesäöineen, vaan vanhempiani. Vaikka olenkin iältäni jo erittäin täysikasvuinen, en vieläkään koe kasvaneeni kokonaan aikuiseksi. Tarvitsen yhä vanhempiani ja tulen varmasti aina tarvitsemaan.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti