torstai 31. tammikuuta 2013

Photo a Day 31: Yourself #FMSphotoaday

Tämän valokuvahaasteen viimeisen päivän kunniaksi päätin ryhtyä itsenipaljastajaksi. Kuva on otettu hetki sitten kylpyhuoneessa, heti puhdistettuani meikit kasvoiltani. Tämän näköisenä minut näkevät yleensä vain harvat ja valitut, vaikka viime aikoina olenkin suvereenisti käynyt viikonlopun ruokaostoksilla ilman kosmetiikan häivää kasvoillani. Töihin en silti olminaamaisena mielelläni menisi.

Poskieni iho on valitettavasti kuvassa juuri yhtä punoittava ja ärsyyntynyt kuin tosielämässäkin. Toimiston ilmastoinnista kuiva ilma ei tee sille hyvää, ja nyt raukka on vallan hätää kärsimässä, sillä aurinko paistaa aamuisin jo selvästi korkeammalta ja osuu suoraan bussipysäkilleni. Sen kohdalla ei ole pienintäkään varjoa tai muuta suojaa, joten kuononi on jo 2-3 päivässä ehtinyt reagoida aurinkoon. Minä en siis rusketu koskaan, vaan poskeni muuttuvat jo vähäisessäkin päivänpaisteessa kuumiksi ja punoittaviksi. Taitaa olla taas aika ottaa jokapäiväiseen käyttöön +25-suojakertoiminen päivävoiteeni.  

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Photo a Day 30: Down #FMSphotoaday




Koipeni byroon mopsinvärisellä kokolattiamatolla, jota ollaan parhaillaan vaihtamassa tummanharmaaseen. Tänään oli harvinaisen lämmin päivä, melkein +20 astetta, joten vedin päälleni kesämekon – toki puin sen alle sekä poolopaidan että vähän paksummat sukkahousut, kuten kuvasta näkyy. Koipia ei palellut edes illalla bussipysäkillä, vaikka minulla ei ollutkaan saappaita, joita yleensä vielä tähän aikaan käytän hameen kanssa. 

tiistai 29. tammikuuta 2013

Photo a Day 29: Grow #FMSphotoaday


Heti byroon parkkipaikan vierestä lähtee rinne, jolla kasvaa tiheää männikköä ja kuulemma myös rosmariinin ja timjamin kaltaisia villiyrttejä. Tätä ympärivuotista vehreyttä katsellessa ei ihan heti uskoisi, että olemme seudun suurimmalla ja tärkeimmällä yritys- ja teollisuusalueella, tosin sen laidalla. Heti siinä, mistä luonto alkaa. Toisaalta, jos tähän kohtaan osuisi metsäpalo, menisi työpaikka ensimmäisten joukossa tuhkaksi.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Photo a Day 28: Through #FMSphotoaday


Tällainen näkymä avautuu työhuoneeni ikkunasta. Osa käyttämätöntä terassia, parkkipaikan kauimmainen nurkkaus ja paljon ympärillä kasvavaa männikköä. Vaikka kuvasta ei sitä voikaan erottaa, näkyy ikkunastani myös pätkä Avignoniin ja Lyoniin vievää moottoritietä sekä läheinen pikkulentokenttä (mikä on oikeasti suomeksi aérodrome?), jolta nousee vähän väliä pienlentokoneita ja helikoptereita. 

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Photo a Day 27: Sun #FMSphotoaday


Provencen aurinko pysytteli tänään itsepäisesti piilossa ja taivas oli koko päivän tasaisen harmaa, kuten kuvasta näkyy. Eräs noista taustalla häämöttävistä liikerakennuksista on muuten työpaikkani. 

lauantai 26. tammikuuta 2013

Photo a Day 26: Together #FMSphotoaday




Kahdelle katettu aamiaispöytämme. Oikeassa reunassa näkyvät lääkkeet, kauneustuotteet sun muut epämääräiset sijaitsevat pysyvästi ruokapöydällä, koska niille ei ole muutakaan paikkaa. Kuten näkyy, meillä ei liiemmin harrasteta kauniita kattauksia, yhteensopivia lautasliinoja, design-karahveja tuorepuristetulle mehulle tai muuta hörhötyksiä. Yhteinen, ajan kanssa nautittu aamiainen on silti jokaisen viikonlopun kohokohta: kerrankin on aikaa keittää kananmunia, syödä ensin suolaista ja sitten makeaa, odottaa kaikessa rauhassa paahtoleivän paahtumista hermoilematta siihen kuluvasta ajasta ja ennen kaikkea olla yhdessä. Siihen on arkipäivinä valitettavan vähän aikaa.
 

perjantai 25. tammikuuta 2013

Photo a Day 25: Landscape #FMSphotoaday


Näin hempeän vaaleanpunapastellisävyisenä Sainte-Victoire näyttäytyy joskus auringonlaskun aikaan. Tämä kuva on otettu viikko tai pari sitten, mutta julkaisen sen vasta nyt, koska tänään horisonttia peittää harmaa utuverho eikä tämänpäiväisessä maisemakuvassa siksi näkyisi juuri mitään.   

torstai 24. tammikuuta 2013

Photo a Day 24: Stripes #FMSphotoaday


Työhuoneidemme väliseinien yläosa on tällaista raidallista lasia. Näkee, onko kulloinenkin konttorirotta huoneessaan vai kahviautomaatilla, mutta leveähköt ja läpinäkymättömät raidat takaavat juuri sopivan yksityisyyden. 

Photo a Day 23: Electric #FMSphotoaday


Puhelin ja sähköjohtosotkua tällä hetkellä käyttämättömän työhuoneen lattialla.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Photo a Day 22: Corner #FMSphotoaday

 
Tänne Mignet-parkkihallin perimmäiseen nurkkaan pysäköin Nissan Muranoni, kun kävin tänään iltapäivällä keskustassa viemässä papereita kauppatuomioistuimeen. Murano ei toki ole ikiomani, mutta sain sen käyttööni täksi viikoksi; kakkospomomme sai uuden leasingautonsa maanantaina ja tämä neljä vuotta vanha entinen kulkupeli palautetaan vasta perjantaina, joten pomo tarjosi sitä minulle siihen saakka. En osaa edes kuvailla, kuinka upeaa on olla riippumaton bussien aikatauluista ja reiteistä! Pääsen aamuin illoin suorinta tietä töihin ja juuri silloin kuin minulle sopii, eikä tarvitse pukea toimistovaatteiden alle villaleggingsejä tarjetakseni kaksikymmentä minuuttia bussipysäkillä. Silkkaa autuutta, josta nautin täysin rinnoin vielä kaksi ja puoli päivää.  

maanantai 21. tammikuuta 2013

Photo a Day 21: What you do #FMSphotoaday




Toistaiseksi tärkein tekemäni asia on istuminen tämän pöydän ääressä. Usein toki nousen tästä, menen kollegoiden työhuoneisiin, kopiokoneelle tai avaamaan ovea tavarantoimittajille, postinkantajalle ja avaimensa unohtaneille työkavereille. Valtaosa ajastani kuluu kuitenkin tässä. 

Neonvihreä muovikori on muuten ilmaislahja eräältä firmalta. Jos joku keksii sille järkevää käyttöä, saa kaksikymmentä pistettä ja kaksi papukaijamerkkiä. 
 

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Photo a Day 20: Something you saw #FMSphotoaday




Kuvassa komeileva koiruus tervehti meitä äänekkäästi, kun pysäköimme automme tien varteen Venellesissa lähellä vietnamilaista ravintolaa, jossa perinteisesti lounastamme E:n isän kanssa joka toinen sunnuntai. Koira oli varmasti varsin nuori, juuri ohittanut pentuiän, niin innokkaasti se hyppeli, haukkui ja juoksi aidan viertä kotipihallaan seuraten meitä niin pitkälle kuin pihaa riitti.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Photo a Day 19: Delicious #FMSphotoaday



Avasimme vasta äsken E:n kanssa työpaikalta joululahjaksi saamani sveitsiläisen Lindtin Champs-Elysées -suklaarasian. Kourallinen suklaakonvehteja ja pieni lasillinen banaanilikööriä tuovat hitusen juhlavuutta tavalliseen lauantai-iltaan. 

perjantai 18. tammikuuta 2013

Photo a Day 18: Shadow #FMSphotoaday


Tänään sattui kohdalle harvinaisen vähäaurinkoinen aamu, mutta sain kuin sainkin vangittua kuvaan oman varjoni bussipysäkiltä työpaikalle kävellessäni. Näyttää muuten siltä kuin seisoisin puun vieressä, vaikka puu on oikeasti melko kaukana takanani.

torstai 17. tammikuuta 2013

Photo a Day 17: Ready #FMSphotoaday






Parissa minuutissa valmis ricotta-pinaattituorepasta sellaisenaan saa tänään toimittaa illallisen virkaa. Kello on 21.10 eikä meillä ole vielä tietoakaan syömisestä. E. hankki tänään uuden puhelimen ja pääsimme sen ostosta kotiin vasta puoli kahdeksan jälkeen. Ilta kului puhelimen käytön opastamisessa ja nukkumaankin olisi mukava päästä ennen puoltayötä, joten vikkelästi valmistuva "pikaruoka" on ideaalilöytö jääkaapin uumenista. 
 

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Photo a Day 16: Two things #FMSphotoaday


Pörrösisustaiset talvisaapikkaat, jotka minun oli pakko ostaa joulun alla, kun jalat olivat aamuin illoin vähällä paleltua bussipysäkillä. Eilen ja tänään niistä on ollut erityisesti hyötyä, sillä Aixiin on yllättäen tullut taas sietämättömän kylmä. Lue: lämpöasteita on toki muutama, mutta armoton pohjoistuuli tekee säästä hyytävän, varsinkin kun odottaa parikymmentä minuuttia bussia avoimella teollisuusalueella, jossa ei ole pienintäkään tuulensuojaa. Pipoa olen harvoin kaivannut yhtä kipeästi kuin esimerkiksi tänä iltana! Taitaapa vain tulla uudelleen lämpimämpää ennen kuin pipo ennättää Suomesta tänne. Todettakoon siis vielä kerran, ettei Provencessa tosiaankaan ole ikuinen kesä ja aurinko.

tiistai 15. tammikuuta 2013

Photo a Day 15: An ordinary moment #FMSphotoaday


Viisi kertaa viikossa toistuva, tavallistakin tavallisempi hetki: olen tulossa töihin. Juuri tänään tosin kyseinen hetki oli varsin epätavallinen, sillä kello oli normaalin puoli kymmenen sijasta 11.40! Aamulla nimittäin sateli hetken aikaa kevyttä lunta ja turvallisuussyistä bussiliikenne katkaistiin. Minä jäin jumiin kotiin ja pääsin lähtemään töihin vasta yhdentoista jälkeen, kun lumisade oli loppunut ja bussit lähteneet uudelleen liikkeelle. Onneksi byroossa kukaan ei ollut moksiskaan. 

Alla vielä muutama kuva aamuisesta lumisateesta:




  

maanantai 14. tammikuuta 2013

Vapaus, veljeys ja tasa-arvo – vieläkö ne ovat olemassa?

Minulla on äärimmäisen harvoin, jos koskaan, tarve ja halu ottaa blogissani kantaa ajankohtaisiin poliittisiin ja/tai yhteiskunnallisiin aiheisiin. Niille on omat bloginsa ja fooruminsa, joiden kirjoittajat ovat huimasti minua paremmin perehtyneitä kyseisiin teemoihin. Tällä kertaa en kuitenkaan malta olla kirjoittamatta Ranskan tämän hetken kuumimmasta yhteiskunnallisesta debatista, avioliitto-oikeudesta samaa sukupuolta oleville pareille. 

Eilisen ykkösuutinen oli Pariisissa järjestetty massiivinen mielenosoitus samasukupuolisten parien avioliitto-oikeutta vastaan. Kyseinen lakialoite oli osa François Hollanden vaaliohjelmaa ja presidentti aikoo viedä sen läpi, etenkin kun gallupien mukaan enemmistö ranskalaisista on lakiuudistuksen puolella (56% tämän TF1-kanavan uutisen mukaan). Äänekäs ja ärhäkkä vähemmistö on kuitenkin vahvasti sitä vastaan, ja eilinen "Manif pour tous", mielenosoitus kaikille, keräsi eri lähteiden mukaan 340 000-800 000 mielenosoittajaa Pariisiin.


(kuva La Croix)

Mieltään saa toki vapaassa maassa osoittaa kuka tahansa ja mistä tahansa syystä, mutta tämän mielenosoituksen ideaa minun on äärimmäisen vaikeaa ymmärtää. Homoparien avioliitto-oikeus koskee vain homopareja. Mikä kumma saa viisilapsisen kunnon heteroperheen lähtemään lapsineen aamuyöstä kaukaa maakunnista sateiseen ja kylmään Pariisiin osoittamaan mieltään sellaista asiaa vastaan, joka ei koske heitä mitenkään? Pitkin viikkoa uutisissa nimittäin näytettiin mielenosoitukseen valmistautuvia perheitä, joissa vanhemmat ja lapset iloisina valmistivat yhdessä "Homous on luonnotonta" ja "Ydinperhe on ainoa oikea" -tyylisiä kylttejä. Eräässäkin tapauksessa lapset olivat hädin tuskin kouluikäisiä. Kuinkahan vahva mielipide ja halu osoittaa mieltään heillä tosiasiassa mahtoi olla? Kouluissakin opettajat ovat auliisti jakaneet oppilaille omia mielipiteitään ja menneet yllättäen hiljaisiksi, kun oppilaat ovatkin pyytäneet perusteluja vastustukselle.  

Ymmärtäisin helposti mielenosoituksen, jos laissa olisi kyse mielenosoittajia suoraan koskevasta asiasta, jos he saisivat sen avulla itselleen jotain lisää tai jos heiltä oltaisiin poistamassa jo saavutettuja etuja. Tässä on kuitenkin tarkoituksena ainoastaan antaa osalle kansasta samat oikeudet, jotka eilisen mielenosoituksen osallistujilla jo ennestään on. Mitä ihmeen vastustamista siinä on? Miten se on heiltä pois, jos joku muu saa tehdä samoin kuin he? Aivan sama asia kuin jos minä lähtisin kiivaasti osoittamaan mieltäni vaikkapa lapsilisiä vastaan, vaikka ne eivät kosketa minua mitenkään eivätkä ole minun taloudestani pois. 


(kuva Le Figaro)

Lähes ainoa vastustajien esittämä argumentti on, että lakialoite toteutuessaan tuhoaisi yhteiskunnan perusteet, se kun sallisi avioliiton lisäksi adoptio-oikeuden samaa sukupuolta oleville pareille. "Kaikki ovat syntyneet miehestä ja naisesta", luki kylteissä. Eihän uusi laki tätä muuta mihinkään suuntaan! Lapsia elää jo nyt kahden äidin, ja miksei kahden isänkin perheissä – mitä pahaa on siinä, että heille suodaan entistä parempi juridinen asema? Sitä paitsi kaikki samaa sukupuolta olevat parit eivät suinkaan ryhtyisi täyttä päätä lisääntymään, vaikka avioliitto heille suotaisiinkin. Tunnen henkilökohtaisesti useammankin homoparin, jotka eivät kuuna kullan valkeana haluaisi lapsia. Eihän suurin osa heteropareistakaan pyöräytä kuutta lasta heti häiden jälkeen. Mikäli avioliiton ainoa tarkoitus on tehdä jälkikasvua, kuten osa mielenosoittajista kirkkain silmin väitti, eikö avioliitto pitäisi samalla perusteella kieltää sellaisilta heteropareilta, jotka eivät aio hankkia lapsia? Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni olisi vaivautunut eilen marssimaan, jos laissa olisi kyse pelkästään avioliitto-oikeudesta homoille eikä ollenkaan adoptio-oikeudesta. 

Edelleen, en millään tavoin kiistä perinteisen ydinperhemallin erinomaisuutta – olenhan itsekin sellaisessa kasvanut ja molemmat vanhempani ovat minulle äärimmäisen tärkeitä ja rakkaita – mutta riittääkö onnelliseen ja hyvinvoivaan perheeseen muka pelkästään se, että vanhemmat ovat eri sukupuolta? Perheessä, jossa isä ryyppää ja hakkaa humalassa äitiä, on varmaan tasapainoisia lapsia, ovathan vanhemmat heteroita. Courjault'n perheessä äiti tappoi kolme vauvaa heti syntymän jälkeen ja säilytti ruumiita pakastimessa, mutta ainakin niillä lapsilla oli sekä isä että äiti. Joulun alla Salon-de-Provencessa, muutaman kymmenen kilometrin päässä Aixista, isä puukotti vaimonsa ja 3- ja 6-vuotiaat lapsensa ja vielä lisäksi hirtti nämä ennen kuin tappoi itsensä, mutta onhan miehen ja naisen ydinperhe aina paras vaihtoehto! Ainakaan homoparille ei voi syntyä vahingossa ja suunnittelematta useampaa mukulaa, vaan lain toteutuessakin niiden hankkiminen on edelleen sen verran hankalaa, että varmasti lapsi on haluttu ja toivottu, jos sellainen perheeseen lopulta saadaan.  



Seurasin päivän mittaan satunnaisesti Twitterissä #manifpourtous -keskustelua. Eräs lähes sata kertaa uudelleentwiitattu viesti kuului suunnilleen "Onhan seuraava kallis jättimielenosoitus kurjuutta, köyhyyttä ja työttömyyttä vastaan, ONHAN?" Tai eläkkeiden ja ostovoiman jatkuvaa laskua tai mitä tahansa oikeasti kaikkia koskevaa ja jokapäiväistä elämää vaikeuttavaa asiaa vastaan. Kun eläkeikää korotetaan, eläkkeitä leikataan, ihmisiä irtisanotaan massoittain ja menestyviä yrityksiä siirretään halvemman tuotannon perässä Kiinaan, tuskin kukaan viitsii reagoida. Kun on kyseessä avioliitto, joka nyt periaatteessa on iloinen ja positiivinen asia, marssii satojatuhansia ihmisiä kaduilla sitä vastaan. Tässä on nyt jotain, joka ei aivan mahdu minun ymmärrykseeni. 

Mitä mieltä te olette? Puolesta, vastaan vai aivan sama?

Photo a Day 14: Yellow #FMSphotoaday


Työpöydälläni komeilee tämä todellisuudessa kirkkaan neonkeltainen (puhelimen kamera ei todellakaan tee sen värille oikeutta!) tarrapaperirulla, josta saa kätevästi repäistyä juuri sopivan kokoisen muistilapun. 

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Photo a Day 13: Circle #FMSphotoaday

 
Kaikkein tärkein pyöreä objekti elämässäni jo kymmenettä vuotta. Lokakuussa juhlitaan tinavuosipäivää.
 

lauantai 12. tammikuuta 2013

Photo a Day 12: Surprise #FMSphotoaday


Tänä aamuna huomasimme iloksemme voittaneemme lotossa. Tosin vain 4,40 €, mutta kuitenkin. Ylimääräiset 11 senttiä löytyivät vähän myöhemmin maasta pankkiautomaatin edestä. Yllätystä kerrakseen tälle päivälle.
 

perjantai 11. tammikuuta 2013

Olfaktorinen muistomatka

Eilen istuessani työmatkalla bussissa aloin aivan yhtäkkiä ajatella Amsterdamia. Muistin selkeästi hotellihuoneen layoutin, viistokaton, ikkunasta näkyneen kirkontornin, jopa sen, miltä maistui eräs aurinkoisella kahvilan terassilla syömäni voileipä. Erikoista kyllä, muistin nimenomaan sen matkan, jonka tein äidin kanssa vuonna 2009 enkä viime heinäkuista matkaani E:n kanssa. Muistot ilmestyivät täysin yllättäen: en ollut nähnyt, kuullut tai lukenut pitkään aikaan mitään Amsterdamiin liittyvää, kukaan bussissa ei puhunut hollantia, mikään maisema ei muistuttanut siitä.

Muistoni laukaisi vieressäni istuneen tytön hajuvesi. Hänellä oli täsmälleen samaa Jean-Paul Gaultier'n parfyymia, jonka minä olin ostanut lentokentältä ollessamme lähdössä mainitulle matkalle ja jota käytin koko matkan ajan. 


 (kuva)

Minulla on aina ollut varsin vahva tuoksumuisti, mémoire olfactive. Vuosia aiemmin tuntemani tuoksu saattaa odottamatta aktivoitua ja palauttaa mieleeni jonkin muiston, tilanteen, näyn, henkilön tai jopa käymäni keskustelun, jossa tuo tuoksu oli enemmän tai vähemmän läsnä.

Vastaleikatun ruohon tuoksu esimerkiksi palauttaa minut välittömästi lapsuuden kesiin kotikotona Salossa, kun isä oli juuri leikannut nurmikon. Jostain syystä muistan nimenomaan lapsuudenaikaisen ruohonleikkuun, vaikka isä on leikannut ruohoa joka kesä myös aikuiseksi tultuani. Lancômen Poême-tuoksu puolestaan muistuttaa minua yläasteen äidinkielenopettajastani, joka käytti aina samaa parfyymia. Käytän sitä nykyään ajoittain itsekin, mutta yhtä lailla ajattelen Seija K:ta aina kun huomaan, että jollain on Poêmea. Pienikin suihkaus Guerlainin Samsaraa taas lennättää minut välittömästi hotelli Marina Palacen hissiin lokakuussa 1997, jolloin seisoin täpötäyden hissin nurkassa likistyneenä kiinni Mireillen kylkeen, kasvoillani epäuskoinen "voiko tämä tosiaan olla tapahtumassa minulle" -ilme ja Matiten Samsara-tuoksu tarttuneena tiukasti uuden tekoturkkini kaulukseen. Tuon päivän jälkeen kului yli kymmenen vuotta, ennen kuin ostin itselleni pullon Samsaraa, mutta joka päivä tuon mainitun tuoksun valitessani elän uudelleen ensitapaamiseni Mireillen kanssa. 

Tästä nimenomaisesta syystä minulla on usein tapana matkalle lähtiessäni ostaa uusi hajuvesi, jota en ole aiemmin käyttänyt, ja käyttää ainoastaan sitä koko matkan ajan. Siten tiedän, että tulen todennäköisesti vielä vuosien kuluttuakin assosioimaan kyseisen tuoksun nimenomaan tuohon tapahtumaan. Aina se ei kuitenkaan toimi: minulla ei ole ainuttakaan tuoksujälkeä esimerkiksi ensimmäiseltä työpäivältäni tässä työpaikassa tai Mireillen Saksan-kiertueelta tuhkapilven aikaan 2010. Jotain tuoksua olen toki tuolloinkin käyttänyt, mutta näkö- ja kuuloaisteilla taisi silloin olla suurempi rooli. 

Onko teillä muilla hyvä tuoksumuisti? Jäävätkö erityisen mukavissa ja/tai tärkeissä tilanteissa tuntemanne tuoksut helposti mieleenne? Mikä on lempituoksunne? 

   

Photo a Day 11: Water #FMSphotoaday


Korkkasin juuri päivän ensimmäisen vesipulloni. Yritän juoda töissä vähintään kaksi tällaista puolen litran pullollista joka päivä, ja kotona vielä vähän lisää. Aitoa ja oikeaa Eviania tässä ei tosin ole ollut enää aikoihin, vaan täytän pullon joka aamu uudelleen sähköllä toimivasta vesiautomaatista, joka meillä on byroon eteisessä.   

torstai 10. tammikuuta 2013

Photo a Day 10: One o'clock #FMSphotoaday


Kello 13: lounastauko. Tämän päivän eväänä lohi-pinaattipastaa ja omena-banaanijälkiruoka. Koska täällä ei ole työpaikkaruokalaa eikä kävelyetäisyydellä ole ainuttakaan ravintolaa/kahvilaa/leipomoa, pitää eväät joko tuoda itse tai tilata jostain kuljetettuina. En viitsi maksaa joka päivä vähintään kahdeksaa euroa tilatusta ruoasta, joten useimmiten tyydyn valmisruokaan. Joskus tuon itse tehtyä ruokaa mukanani töihin, mutta sangen harvoin illallisesta jää riittävästi yli seuraavan päivän lounaaksi, mikäli illallakaan teen itse ruokaa. Sitä paitsi en erityisemmin välitä "vanhasta", jo toista kertaa lämmitettävästä ruoasta.     

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Photo a Day 9: Paper #FMSphotoaday


Aamun sanomalehti. Marseille-Provencen lentokentällä Marignanessa tehtiin viime vuonna matkustajamääräennätys, Marseillen pörssin fasadiin on kiinnitetty trompe-l'oeil -efektinen lakana, halvoista kaupungin vuokra-asunnoista vastaavan instanssin johtajatar saatetaan irtisanoa. Marseille on vuoden 2013 eurooppalainen kulttuuripääkaupunki; avajaisjuhlat pidetään ensi viikonloppuna ja niistä kerrotaan lehdessä joka aamu. 

Valtakunnassa siis kaikki hyvin. Tai Aix-Marseille-akselilla ainakin.

tiistai 8. tammikuuta 2013

Photo a Day 8: Something beginning with T #FMSphotoaday


Ruusu-orvokkiTEEtä työpöydän ääressä iltapäivän piristykseksi. 

Oikeastaan meillä piti tänään olla töissä loppiaisen kunniaksi perinteistä provencelaista loppiaispullaa, gâteau des rois, ja sen kanssa samppanjaa, mutta pomo pahus lähti kokoukseen Cannesiin eikä ole vieläkään tullut sieltä takaisin. Loppiaispulla siirtynee siis huomiseksi, mutta eilispäiväinen leivonnainen ei ole koskaan yhtä hyvää kuin tuore... Harmi. 

maanantai 7. tammikuuta 2013

Photo a Day 7: Street #FMSphotoaday


Aamuinen kuva bussipysäkiltä. Asun tämän saman kadun, kylän "pääkadun", varrella ja odotan aina aamuisin bussia tässä kaupungintalon haarakonttorin vieressä. Huomatkaapa muuten, kuinka Aixin taloille tyypillinen okrankeltainen kivi värittyy kauniin kullankeltaiseksi auringossa. 

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Photo a Day 6: Mine #FMSphotoaday






Ikioma blogini, jonka päätoimittaja olen, jonne vain minä pääsen kirjoittamaan ja jossa voin kertoa (tai olla kertomatta) juuri sen, mitä haluan. Blogi on erikoinen otus: yhtä aikaa oma ja yksityinen ja silti teidän kaikkien lukijoiden kanssa jaettu. Yli kuuden vuoden bloggaamisen jälkeen pidän tästä edelleen suunnattomasti.
 

lauantai 5. tammikuuta 2013

Photo a Day 5: Movement #FMSphotoaday


Liikettä Provencen pilvettömällä taivaalla.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Photo a Day 4: The view from here #FMSphotoaday


Kuva on otettu kahdeksan aikaan tänä aamuna olohuoneemme ikkunasta. 

torstai 3. tammikuuta 2013

Photo a Day 3: Heart #FMSphotoaday


Eräs kaikkien aikojen lempikoruistani on tämä Swarovskin kristallisydän, jota joku on joskus puolitosissaan luullut timantiksi. Minulla tämä on lasinvärisenä, äidillä punaisena. Se vasta kaunis onkin. 

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Photo a Day 2: Something new #FMSphotoaday


Uunituore bussin kuukausikortti tammikuulle. Työnantaja maksaa tästä puolet, kuten laki täällä edellyttää.

tiistai 1. tammikuuta 2013

Photo a Day 1: Today #FMSphotoaday

Tervetuloa vuoteen 2013! Tammikuun kunniaksi päätin jälleen osallistua Photo a Day -haasteeseen, jonka toteutin viimeksi elokuussa. Tällä kertaa haasteesta tulee nimenomaan haastava, sillä kunkin aiheen mukaisen kuvan on löydyttävä joko töistä, kotoa tai työmatkalta, koska en enää juurikaan muualla liiku. Kokeillaan!

Ensimmäinen tehtävänanto on Today:


Uusi vuosi, samppanjaa apen luona ja sen kunniaksi uusi mekko Jacqueline Riulta. Pitsihihat muistuttavat etäisesti Mireillen esiintymispuvuista, ehkä siksi ihastuin tähän heti nähdessäni sen. Selässä pitsiosuus jatkuu melkein vyötärölle asti.