Päivä 6: Minun päiväni

Olen jo aikataulusta myöhässä postauskalenterin suhteen, mutta jatkan siitä huolimatta (epä-)järjestyksessä.

Koska en ole tänään tehnyt mitään erityistä ja mainittavaa, tämä postaus käsitelköön toissapäivää eli torstaita. Silloin meillä oli mainio illanvietto Turussa kivojen kollegoideni kanssa, ja siinä kävikin niin hassusti, että illanvietto muuttui aamuyönvietoksi ja olin kotona vasta vähän ennen viittä.

Torstaina olin suurimman osan päivää töissä, mutta lähdin jo hyvissä ajoin iltapäivällä, jotta ehdin viedä auton kotiin, hakea valmiiksi pakatun viikonloppulaukkuni ja nousta Turun bussiin. Turun-kodissani laittauduin alle puolessa tunnissa juhlakuntoon ja kävelin hyvin provencelaistyylisessä paahtavassa auringonpaisteessa kirjastolle, missä minulla oli tapaaminen läheisimmän kollegani Erjan kanssa. Muut tulivat Salosta autoilla ja liittyivät seuraamme myöhemmin, joten odotellessamme istuskelimme Turun tuoreimman viiniravintolan E. Ekblomin terassilla, nautimme samppanjaa ja ihailimme akrobaatti-tanssiesitystä Aurajoessa. 

Kun suurin osa kymmenhenkisestä ryhmästämme oli koolla, kävelimme jokivartta kohti Marina Palacea ja ravintola Auroraa, josta olin varannut meille pöydän. Aina ennen olen saanut kyseisessä ravintolassa hyvää ruokaa ja ensiluokkaista palvelua, mutta tällä kertaa jouduimme pettymään: palvelu oli erittäin hidasta, ruokalista huomattavasti normaalia suppeampi ja henkilökunnan asenne juuri ja juuri asiallinen. Valitettuamme kahdelle tarjoilijalle saimme lopulta ruokajuomat veloituksetta, mutta tällaisen kokemuksen jälkeen Aurora ei valitettavasti enää kuulu lempiravintoloihini. 

Tärkeintä kuitenkin on, että meillä oli hauskaa. Pitkäksi venyneen illallisen ja Erjan kanssa jakamamme rosépullon jälkeen kävelimme jokirantaa takaisin päin jatkopaikkaa etsien. Koska jokilaivoissa ei ollut tilaa niin isolle seurueelle, päädyimme Blankoon, jonka terassilla viihdyimme valkoviinilasillisen äärellä juttelemassa. Lasien tyhjennyttyä muut lähtivät ajamaan takaisin kohti Saloa ja Erja ja minä ainoina turkulaisina jäimme jäljelle. Koska ilta oli valoisa, lämmin ja lempeä, emme malttaneet lähteä vielä nukkumaan vaan nautimme toiset viinilasilliset, tällä kertaa jokilaivan kannella. Jokilaivalta lähdettyämme äkkäsimme Auransillan tuolla puolen Apteekin kesäterassin, johon piti tietysti tutustua tarkemmin. Sielläkin tarjoiltiin niin hyvää valkoviiniä, että viihdyimme valaistujen puiden alla valomerkkiin saakka. 

Tämän jälkeen muistikuvani käyvät aina vain harvemmiksi ja sumuisemmiksi, mutta seuraavaksi taisimme mennä Börsin yökerhoon, jonka ovelta sai kymmentä euroa vastaan käteensä järkyttävän kokoisen sinisen leiman, josta on tätä kirjoittaessanikin yhä näkyvissä jämiä. Börsissä piti esiintyä minulle täysin tuntematon Petri Nygård, mutta keikka oli ilmeisesti juuri loppunut, sillä en ainakaan muista nähneeni tai kuulleeni ketään esiintyjää. Koska pääsymaksu oli kuitenkin maksettu, jäimme lähes tyhjään yökerhoon maistelemaan heidän valkoviiniään vielä pariksi tunniksi. Neljän jälkeen muistan meidän istuneen kauppatorilla penkillä syömässä hampurilaista (itse hampurilaisesta minulla ei ole mielikuvaa, mutta muistan nakelleeni suolakurkunsiivuja maahan) ja puhumassa saksaa keskenämme. Taksikuitin mukaan olemme lähteneet puoli viiden aikaan ja kyyti on päättynyt minun kotipihaani klo 4.41, joten olen mennyt nukkumaan noin kello viideltä.

Koska perjantai oli normaali työpäivä ja meidän piti ajaa Turusta Saloon töihin, minulla oli herätyskello soimassa seitsemältä. Kahden tunnin yöunien, yhdeksän valkoviinilasillisen ja puolikkaan rosépullollisen jälkeen näytin lähinnä kuolemanväsyneeltä ja kalmankalpealta suohirviözombilta, mutta huonovointinen en ollut. Ajelimme Erjan kanssa kaikessa rauhassa Saloon, kävimme aamukahvilla torilla ja olimme lopulta töissä kymmenen maissa. Työpäivä sujui väsymyksestä huolimatta mainiosti ja piristyin selvästi iltapäivän kuluessa. Illalla kävimme vielä päättämässä työviikon ja ruskettamassa sääriämme yhdellä lasillisella förin kupeessa. Valkoviiniä ei tosin enää tehnyt mieli.

Tällaista baarikierrosta en ole tehnyt vuosiin. Meillä oli todella hauskaa, ja huono ravintolakokemuskin unohtui nopeasti. Kaikkein tyytyväisin olen kuitenkin siihen, että kaiken riekkumisen jälkeen selvisin kunnialla töihin ja olin vielä tuotteliaskin.