Ranskassa perinteisiin pääsiäissymboleihin kuuluvat tuttujen pupujen ja tipujen lisäksi kalat ja kirkonkellot. Jälkimmäiset on Suomessa totuttu yhdistämään pikemminkin jouluun, kun taas ranskalaiselle "joulukello" on tuntematon käsite ja kello mielletään kuuluvaksi nimenomaan pääsiäiskuvastoon.
Kiirastorstain ja pääsiäissunnuntain välisenä aikana Ranskassa ei soi yksikään kirkonkello. Kellojen kerrotaan lentäneen Roomaan, josta ne palaavat pääsiäisyönä täynnä suklaamunia ja kylvävät paluumatkallaan munat ympäri Ranskaa. Niinpä pääsiäissunnuntaina lapset etsivät pihoilta ja puutarhoista kellojen pudottamia munia. Pihan puutteessa munat voi toki kätkeä sisällekin; minä ehdotin leikilläni E:lle munien piilottamista, mutta E. oli aivan oikeassa todetessaan, että meillä on pieneen tilaan ahdettuna niin paljon tavaraa, että munien löytämiseen menisi koko päivä ja ne saattaisivat jopa hukkua kokonaan. Meillä pidetään siis erittäin aikuismaisesti pääsiäismunia ruokakaapissa.
Kala liittyy pääsiäiseen lähinnä kristillisen symboliikkansa takia. Herkku- ja suklaakauppojen ikkunoissa on jo pitempään näkynyt erilaisia lajitelmia, joissa on pieniä suklaakaloja, -simpukoita ja jopa kilpikonnia. Minun huonolaatuiset kuvani on napattu salaa ja kiireellä hienon konditoria Béchardin ikkunan takaa; tuollaisen kuvassa näkyvän, hauen kokoisen suklaakalan olisi saanut omakseen muutamalla kymmenellä eurolla. Minä tyydyin tavalliseen supermarketista ostettuun maitosuklaapupuun.
Kunnon katoliset eivät syö pitkäperjantaina lihaa, joten minäkin söin E:n seurana lounaaksi tomaatti-mozzarellaleivän. Eilen lihaa sai kuitenkin syödä, ja laitoin pitkästä aikaa ankkaa:
Resepti toiminee oikein hyvin myös kanan tai naudanlihan kanssa, mikäli ankka ei miellytä. Ohje on äärimmäisen helppo ja nopea:
- muutama ankan rintafilesuikale syöjää kohden; toisin kuin Suomessa useimmiten, Ranskassa löytää helposti valmiita ankkasuikaleita (aiguillettes de canard) tavallisista marketeista.
- 4 rkl juoksevaa hunajaa
- 2 rkl soijaa
- 4 rkl lime- tai sitruunamehua (minä ostan aina valmista mehua muovipullossa, en koskaan jaksa itse puristaa sitruunoita)
- seesaminsiemeniä
- suolaa ja pippuria
Sekoita kulhossa hunaja, soija ja sitruunamehu. Lisää suolaa ja pippuria maun mukaan. Paista ankkasuikaleet (tai kana/nauta) pannulla kypsiksi pienessä määrässä oliiviöljyä. Kaada kastike pannulle ja kiehauta. Jos laitat ruoan esille tarjoiluastiassa, ripottele seesaminsiemeniä ankan päälle siinä vaiheessa; jos taas syöt kuten me ja otat ruoan lautasellesi suoraan paistinpannusta, heittele siemenet mukaan juuri ennen syömistä. Aikaa on kulunut tässä vaiheessa korkeintaan 10 minuuttia.
Ankan oheen tosin kannattanee valita jotain vähän terveellisempää kuin teollisia duchesseperunoita suoraan pakastimesta...
7 kommenttia:
Aina oppii uutta;kaikki tiet vievät Roomaan, kellojenkin siis.Aika jännä tuo, etteivät kirkonkellot lyö, luulisi, että moikaisivat kaiken aikaa.
Aika mainio ateria, luulin ensin, että ankkojen päällä on nonparelleja, mutta onko teikäläiset seesaminsiemenet isompia, kuin täällä, näyttävät kookkailta ainakin.En edes sano mitään teollisista duchesseista...
Oliko teillä vihertassit? Älä unohda kaikkia kotiköksän oppeja.
Hain eilen Jaanalta salaatin henkeni pitimiksi ja kuinka ollakaan, myytäväksi oli jos jonkunlaista dolcea. Ostin rahkatortun vierasvaraa tietäen, ettei vieraita tule, ja jostain syystä isäsi ei ole dolcensyöjä ja täällä eräs sortuilee iltakaffeen kanssa, ettei mene haaskuun ja homeeseen, sen kotiinkuljetus oli hiuk työläs.
Buona Pasqua vaan ja E:lle emprassit!Kaipaatko mignoneja?Onneksi niitä mun ei tee mieli.
Muuten, muistatko, kun Prahassa luin Pientä suklaapuotia ja siinähän se Binoche (oliko roolinimi Annie?)rakenteli näyteikkunaan suklaista pääsiäissomistusta ja me molemmat nuoltiin kirjaa ja kuolattiin. Prahaan tekisi mieli, mutta ei paha tämäkään: ensi viikolla käväistään Turussa!!! Jee!
Hauska postaus! Tällaiselle uusranskalaiselle nämä pikkuinfot ovat niin tervetulleita :)
Mutta purista ihmeessä itse sitruunat, kun ne ovat täällä niin hyviä. Ero on mieletön! Riittää, kun vain halkaiset sitruunat ja puristat niistä mehun käsin.
tästähän on tulossa reseptiblogi (tai sinusta oikea kokki?!)!
minäkin rakastin tuota pientä suklaapuotia leffana (en ehdi enää lukea kaunokirjallisuutta, luen vaan fakkikirjallisuutta).
muistan, että sinä, Fifi sanoit, että pidät vaan maitosuklaasta ja makeasta sellaisesta. minusta taas suklaan pitää olla noir et amer. ainoat poikkeukset ovat fasun joulusuklaa ja mignon-munat, jää taas tänäkin vuonna saamatta...
Karhu,
Kellot hiljenevät surun merkiksi, koska Jeesus on kuollut, ja soivat taas sunnuntaiaamuna ylösnousemuksen kunniaksi. Meidän kylässämme kyllä kuului tänään puoliltapäivin kellonsoittoa ja kovasti kummastelimme, eikö täkäläinen kello olekaan lentänyt tiehensä muiden mukana.
Seesamit voivat olla isompia tai sitten se johtuu siitä, että otin kuvat kameran lähikuvatoiminnolla. Vihertasseja ei ollut, mutta on mulla parhaillaankin kesäkurpitsa ja kaksi päärynää jääkaapissa, kai nekin lasketaan kasviksiksi? :D Rahkatorttu kelpaisi täällä paremmin kuin hyvin ja Mignonit varsinkin! Praha on yhä tuoreena mielessä, koska mennään uudestaan?
Pinea,
Kiitos! :) Yritän aina välillä ujuttaa postauksiini Ranska-tietoutta, ja välillä pelkään, että blogini alkaa muistuttaa Provencen matkailumainosta...
Lupaan seuraavan kerran kokeilla sitruunoiden puristamista. Eikö siihen tarvita erillistä puristinta, sellaista kuin appelsiinimehuunkin? Toisaaltahan voisihan puristimenkin ostaa, kai sen jonnekin kaappiin vielä saisi mahtumaan.
Airelle,
Julkaisen silloin tällöin reseptejä, joita olen onnistuneesti kokeillut. Kokiksi en tohdi itseäni kutsua, sanoisin pikemminkin, että kykenen pitämään kaksi ihmistä hengissä keitoksillani vähän monipuolisemmin kuin ennen. ;) Vielä minulla on kuitenkin hurjasti matkaa taitavaksi ruoanlaittajaksi.
Pidän nimenomaan maitosuklaasta, tumma suklaa on jotenkin kitkerää ja suklaansyönnin idea on minusta nimenomaan siinä, että se on makeaa ja hyvää. E. puolestaan syö vain tummaa suklaata ja meillä ostetaankin suklaalevyt yleensä kahtena versiona.
Täälläkin näyttävät ottaneen förskottia, kellot roikaavat jo lankalauantain iltana! No, ehkä ei sitten haittaa että meillä paistetaan lammasta tänään, eikä vasta huomenna ;)
Juu, voit vallan hyvin puristaa sitruunoista mehua käsin. Vaikka vaan sen verran kuin silloin tarvitset. Jos haluat käyttää mehun oikein tarkkaan, niin silloin puristin on hyvä. Onnea kokkauksiin, näyttää hyvältä!
Täälläkin soi kellot lauantaina klo 22. Piti oikein tulla blogistasi tarkistamaan, että miten niiden kellojen oikein piti soida.
Reseptisi kuulostaa hyvältä, pitää joskus kokeilla.
Lähetä kommentti