lauantai 10. huhtikuuta 2010

Fifi la blonde

Kevään myötä alkaa välillä tehdä mieli uudistua itsekin, kokeilla uutta kampausta, sujauttaa vaatekaappiinsa erivärinen vaate tai ostaa sävyltään totutusta poikkeava huulipuna. Minä tempaisin ja vaihdoin hiusteni väriä! 
 
Olen ollut tummatukkainen yli kymmenen vuotta, hiukseni olivat ensin vuosia pikimustat ja myöhemmin syvän tummanruskeat. Viime syksynä aloin vähitellen kyllästyä epäluonnollisen tummiin hiuksiini, jotka kyllä sopivat vaaleaan ihooni mutta antoivat liian kovan vaikutelman. Asteittaisten värinpoistojen ja vaaleampien raitojen avulla pääsin jonkinlaiseen epämääräiseen keskiruskeaan sävyyn, joka ei ollut vaalea eikä tumma eikä näyttänyt oikein miltään. Lisäksi kampaaja, jolla olen Aixissa tavannut käydä, ei ole millään tavalla alansa korkeinta huippua ja lopputulos jätti joka kerralla runsaasti toivomisen varaa niin värin kuin leikkauksenkin suhteen. Milloin polkkatukkani oli pidempi pään toisella puolella kuin toisella, milloin taas otsatukka oli leikattu vinoon tai maantienväristä juurikasvua pilkotti värjäyksestä huolimatta jakauksen molemmin puolin. Vihdoin kyllästyin ja marssin eilen Jean Louis David -kampaamoon, jossa kävin pari vuotta sitten muutaman kerran ennen kuin päätin antaa entiselle kampaajalleni vielä yhden tilaisuuden. Astuessani pari tuntia myöhemmin ulos JLD:lta minulle oli selvää, etten enää palaisi entiseen. 
 
Näin tyytyväinen olin ollut vain harvoin. JLD:n kampaaja oli värjännyt peittoon tumman värin jäänteet latvoistani, kirkastanut koko pään ja levittänyt vaaleiden raitojen päälle vielä Sunlight Gloss -värin, joka tekee hiuksista paitsi kiiltävät, myös luonnollisen näköiset, aivan kuin aurinko olisi vaalentanut ne. Minun ei myöskään tarvinnut huolehtia, olivatko hiukset joka puolelta yhtä pitkät tai otsatukka suorassa; istuin vain ajatuksissani, join sitruunateetä ja annoin ammattilaisen tehdä työnsä. Tältä näytin kotiin tultuani:
 
 
Auringonvalossa tukka näyttää tietenkin vielä vaaleammalta kuin se oikeasti on. Ero on kuitenkin melkoinen verrattuna esim. blogin bannerin kuvaan, joka on otettu maaliskuussa 2008. Näin vaalea olen viimeksi ollut kaksivuotiaana. Ainakaan kukaan ei enää härnää minua Mireillen matkimisesta! Saa muuten nähdä, tunnistaako Mireille minut blondina ensi viikolla Saksassa... E. ainakin pitää uudesta lookistani, kuulemma näytän nyt sellaiselta kuin skandinaavin kuuluukin. 
 
Mitä mieltä te muut olette?

8 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Näyttää hyvältä :)

harmaahapsi kirjoitti...

Mainio väri! Kyllä kunnon kampaajalla pitää käydä, aina se maksaa itsensä takaisin. Huonolla en kyllä itse ole koskaan käynyt.

Liian tumma väri vanhentaa, näytät ihan pikkuflikalta taas.Ja vaihtelu virkistää ja väri lähellä omaa väriä tulee edullisemmaksi, olen huomannut. Sain muuten taas tänään positiivisia kommentteja harmaastani. En olisi ikinä uskonut, että harmaita hiuksia kehutaan.

Eiköhän Mirkku M. tunnista kuitenkin, olihan sinulla silloin ekoilla rendez-vouseillakin vaaleampi.
Noudatat muuten samaa värimaailmaa mopojen kanssa, :) :)

Sanna kirjoitti...

Oikein raikas ja tyylikäs! Vaihtelu virkistää aina :)

Airelle kirjoitti...

upeelta näyttää!

Bisquits kirjoitti...

Hyvältä näyttää!

Stello kirjoitti...

Tosi luonnollisen nakoinen vari! =)

Susu kirjoitti...

Onnistunut lookinvaihdos. Väri on kivan luonnollinen.

Ella B kirjoitti...

Aivan niin kuin olisi luonnontekemää eikä kampaajan! Tämä sopii tosi hyvin kesälookiin.