Sunnuntaina sain vihdoin tahtoni läpi, kun lounaan jälkeen E. ajoi meidät muutaman kilometrin päähän Bimontin padolle. Kävimme padolla jo viime kesänä lounastettuamme sen lähellä, mutta silloin minulla ei ollut kameraa mukana. Siitä lähtien olen kysynyt lähes joka sunnuntai, milloin mennään uudestaan katsomaan patoa, ja nyt E. kyllästyi inttämiseen ja lupasi, että tällä kertaa viimein mennään. 87 metriä korkea ja 180 metriä pitkä pato on komea näky, siinä olisi majavapopulaatio ekstaasissa!
Bimontin padolle tulee maanalaisen tunnelin kautta vettä Verdon-joesta Canal de Provence -kanavaa pitkin ja sieltä johdetaan vesi useaan Aixin seudun pikkukuntaan ja pieni osa jopa Marseilleen. En ole patoekspertti, joten tarkempaa tietoutta kaipaavat voivat tutustua oheiseen Wikipedian linkkiin. Minä hinguin padolle ennen kaikkea upeiden maisemien takia: padon päästä päähän pääsee vapaasti kävelemään ja sieltä on mahtava näköala Sainte Victoire -vuorelle, joka näyttää taas tästä kulmasta aivan erilaiselta kuin meidän kylästämme.
Padolta lähtee myös kävelyreittejä ja parkkipaikan vieressä näytti olevan sopiva alue eväiden syöntiin. Sunnuntaina oli ihanan aurinkoista, juuri sopiva sää Sainte Victoiren kuvaamiseen: pilvisellä ilmalla se pysyttelee visusti piilossa ja liian kuumalla sitä verhoaa kevyt saastesumu. Todennäköisesti loistavan kelin ansiosta padolla kävi sunnuntaina samaan aikaan meidän kanssamme noin puolet Aixin väestöstä ja iso parkkipaikka oli tupaten täynnä autoja. E. odotti siis autossa kaksoisrivissä keskellä ajoväylää sen aikaa, kun minä kipaisin ottamaan valokuvia ja ihailemaan vuorta.
Tyypillisen karua Aixin takamaiden luontoa.
Kaukaa patoallas näytti vähän suomalaiselta järveltä. Melkein alkoi tehdä mieli mökille, vaikka minä olenkin saaristo- ja meri-ihminen enkä juuri innostu järvistä.
Fifi the linssilude.
2 kommenttia:
Hienolta näyttää
Upeat maisemat! Tulee vähän Nagu-Korpo mieleen.
Lähetä kommentti