Mopsiviikonloppu on nyt takana, vanhemmat palanneet ehjinä maailmalta ja minä mustaa kiiltonahkakäsilaukkua ja -lompakkoa rikkaampi. Aatu oli koko ajan esimerkillisen kiltti ja antoi jopa levittää vaseliinia kuivaan kuonoonsa, tosin todennäköisesti enemmän palkkion toivossa kuin hyväntahtoisuuttaan. Nyt minulla on kultalutua hurja ikävä, onneksi näemme taas parin päivän päästä! Kummaa, kuinka pohjattomasti eläimeen voi kiintyä. Lapsista en ole koskaan juuri välittänyt, mutta kissat ja (pienet) koirat ovat suloisimpia olentoja maan päällä. Itse asiassa pidän enemmän eläimistä kuin tietyistä ihmisistä, minkä johdosta olen pari kertaa saanut kuulla kunniani eri keskustelupalstoilla.
Palasin eilisiltana Turkuun ja ryhdyin aamulla graduilemaan, minkä Facebookilta ja Pupucen kanssa mesettämiseltä kerkesin. Olin juuri viimeistelemässä ensimmäistä analyysikappalettani, kun Stockmannilta soitettiin. Luulin hetken tilanneeni jonkin objektin, jonka saapumisesta minua nyt informoitiin, kunnes soittaja kysyi, vieläkö olen kiinnostunut työpaikasta. Tietysti! Täytin muutama viikko sitten netissä joulutyöhakemuksen, mutta olin jo ehtinyt unohtaa asian, koska en suoraan sanoen paljoa uskaltanut uskoa mahdollisuuksiini. Koskaan aiemmin minuun ei ole hakemusteni perusteella otettu henkilökohtaisesti yhteyttä. Nyt olen kuitenkin menossa työhaastatteluun huomenna!
Tietenkään haastattelu ei tarkoita sitä, että saan työn, mutta ainakin tällä kertaa hakemukseni herätti mielenkiintoa, mikä on jo huiman positiivista. Huomenna siis skarppina Stockan konttorissa. Onneksi minulla on aamupäivä aikaa miettiä, miten pukeudun – hyvä ensivaikutelma on ratkaiseva, mutta en myöskään halua ylipukeutua. Stockmannin joulumyyjä ei ole mikään Glorian sivuilta karannut huippubisnesnainen, joten jakkupuvussa tuskin kannattaa ilmestyä paikalle. Joka tapauksessa persoonallisuus ratkaisee, toivottavasti selviän kunnialla elämäni viidennestä työhaastattelusta!
Palasin eilisiltana Turkuun ja ryhdyin aamulla graduilemaan, minkä Facebookilta ja Pupucen kanssa mesettämiseltä kerkesin. Olin juuri viimeistelemässä ensimmäistä analyysikappalettani, kun Stockmannilta soitettiin. Luulin hetken tilanneeni jonkin objektin, jonka saapumisesta minua nyt informoitiin, kunnes soittaja kysyi, vieläkö olen kiinnostunut työpaikasta. Tietysti! Täytin muutama viikko sitten netissä joulutyöhakemuksen, mutta olin jo ehtinyt unohtaa asian, koska en suoraan sanoen paljoa uskaltanut uskoa mahdollisuuksiini. Koskaan aiemmin minuun ei ole hakemusteni perusteella otettu henkilökohtaisesti yhteyttä. Nyt olen kuitenkin menossa työhaastatteluun huomenna!
Tietenkään haastattelu ei tarkoita sitä, että saan työn, mutta ainakin tällä kertaa hakemukseni herätti mielenkiintoa, mikä on jo huiman positiivista. Huomenna siis skarppina Stockan konttorissa. Onneksi minulla on aamupäivä aikaa miettiä, miten pukeudun – hyvä ensivaikutelma on ratkaiseva, mutta en myöskään halua ylipukeutua. Stockmannin joulumyyjä ei ole mikään Glorian sivuilta karannut huippubisnesnainen, joten jakkupuvussa tuskin kannattaa ilmestyä paikalle. Joka tapauksessa persoonallisuus ratkaisee, toivottavasti selviän kunnialla elämäni viidennestä työhaastattelusta!
2 kommenttia:
Onnea haastatteluun!Ulkoinen habitus kannattaa valita tarkoin,että on ehjää ja puhdasta ja ettei napa näy.Valitse jotain Stockmannilta ostettua,jotta huomaavat uskollisuutesi puotia kohtaan.
On se niin jännää!
Waude! Tsemppiä haastatteluun :)! Auttaiskohan mopsinkarvat, jos pääsisit eläinosastolle, voisin lähettää niit pikapostis :P
Lähetä kommentti