sunnuntai 14. lokakuuta 2007

Syys on saapunut

Huomasin tänään ensimmäistä kertaa tänä syksynä pitäväni kyseisestä vuodenajasta. Iltapäivällä koiraa kävelyttäessäni oli harmaata, koleaa ja märkää, mutta en kokenut sitä synkäksi ja masentavaksi vaan, kumma kyllä, pikemminkin miellyttäväksi. Aiemmin olen nähnyt syksyssä lähinnä negatiivisia asioita – sateen, kylmyyden, harmauden, kuolevat lehdet, loskan ja rännän. Nyt tuntuu, että syksyssä on paljon hyvääkin, jos vain kykenee avaamaan silmänsä ja havaitsemaan. On ihanaa tulla ulkoa kostean syksyn keskeltä lämpimään kotiin, sytyttää kynttilöitä, katsella yhä pimeämmäksi muuttuvaa iltaa, keittää kaakaota, lukea hyvää kirjaa ja rapsuttaa mopsia. Ulkona voi olla millainen myrsky ja myllerrys tahansa, minä olen sisällä turvassa ja lämpimässä.

Perjantaisen räntäsateen myötä totesin myös, kuinka vaikeaa voi olla niinkin yksinkertainen asia kuin räntäsateen kuvaileminen ranskaksi. Il pleut de la neige fondue, sataa sulanutta lunta – mutta sulanut lumihan on vettä, ei räntää! Samoin on outoa sanoa il pleut de la neige, koska ranskaksi lumen ja veden satamista ei ilmaista samalla verbillä. Jos sataa lunta, il neige, ja jos vettä, il pleut. Ongelma on varmaankin vain minun päässäni, koska E. ei oikein käsittänyt, miksi tartuin moiseen seikkaan. Sulanut lumi kelpaa hänelle varsin hyvin. Lopulta kyllästyin pähkäilemään ja selitin räntäsateesta "sataa niin kuin silloin yhtenä talvena Aixissa, kun minä olin pikkukengissä kaupungilla ilman sateenvarjoa ja sain angiinan, muistatko", johon E. toisti "niin, sataa siis sulanutta lunta". Olkoon sitten, mutta minun mielestäni räntä ja sulanut lumi eivät edelleenkään ole sama asia.

Olen kehittänyt vielä toisenkin lingvistisen probleeman. Luen parhaillaan Anna Gavaldan romaania Ensemble c'est tout suomennoksena, Kimpassa. En edes muista, milloin viimeksi olisin lukenut ranskalaista kirjallisuutta suomennettuna. Lukeminen häiriintyy vähän väliä, kun alan pohtia, miten jokin lause tai repliikki kuuluu alkuperäisteoksessa ja miten suomentaja on käännöksessään onnistunut. Etsin sieltä täältä piirteitä tutusta ranskalaisesta arkikulttuurista ja mietin, miten kääntäjä on muokannut niitä suomalaiselle lukijalle. Eräs kirjan henkilö meni rautakauppaan, jolloin minä heti mietin, menikö hän Castoramaan vai ehkä jonnekin muualle. Vähän myöhemmin samassa yhteydessä mainittiin , että rautakaupan myyjillä oli keltaiset työvaatteet, jolloin hihkuin mielessäni "no niin, olihan se Casto!". Lukuelämyksen kannaltahan on täysin yhdentekevää, minkä ketjun rautakaupasta oli kyse. Jos en onnistu pääsemään eroon näin häiritsevästä analyysista, joudun epäilemättä hankkimaan saman teoksen ranskankielisenä ja vertailemaan tekstejä vähän väliä. Miksi ihmeessä en pysty vain lukemaan turhia miettimättä? En minä muunkielistä käännöskirjallisuutta tällä tavoin mietiskele, luen vain ja olen tyytyväinen.

3 kommenttia:

"M'man" kirjoitti...

Je l'ai lu aussi!!! Trop bien! J'adore les livres d'Anna. Elle habite près de chez moi à Melun. Ainakin silloin kun ensimmainen kirjansa "Je voudrais que qqn m'attende qq part" (vai mika se nimi olikaan?) tuli hyllyille. Oli jotenkin hauskaa lukea sita kirjaa, kun kirjassa puhuttiin juna-asemasta, jossa oli itsekin kaynyt ja odottanut junaa ;o)
Ennivei, bonne lecture à toi!

"M'man" kirjoitti...

Ps. Siitahan ne kirjat ovatkin hyvia, kun niita lukiessa jaa sellainen "esprit critique" paalle...Tvta katsoessa sita tahtoo olla vahemman kriittisempi infosta jota syotetaan ja imee passiivisesti tietoa... Ainakin mulle kay niin. Vasyneena katson helpommin telkkua (hyi liikaakin!) ja kirjaa on jotenkin silloin vasyneena vaikeampi kaivaa esille.
Qu'est - ce que t'en penses?

Fifi kirjoitti...

Moi je l'aime bcp aussi ! "Je voudrais que..." oli hurjan hyvä, sen sijaan "Je l'aimais" jäi aikanaan kesken, enkä syystä tai toisesta ole tarttunut siihen uudestaan.

Je suis tout à fait d'accord avec toi, kirjojen lukeminen on paljon antoisampaa kuin tv:n tai jossain määrin elokuvienkin katsominen. Lukiessa voi itse kuvitella miljöön, henkilöiden ulkonäön ja äänet jne. ja miettiä ja kritisoida, kun taas valmista visuaalista tuotosta tuijottaa passiivisemmin, liikoja miettimättä. Siksi pyrin aina lukemaan kirjan ennen kuin katson siitä tehdyn elokuvan: kirjaan pettyy mielestäni paljon harvemmin kuin elokuvaan.