On taas se aika syksystä, jolloin Turun keskusta vilisee keltaisia muovikasseja ja Yliopistonkadun ja Kristiinankadun ostoshelvetti imee sisäänsä viattomia ohikulkijoita. Sinne ajauduin itsekin keskiviikkoaamupäivällä, tosin omasta vakaasta tahdostani ja ahneuden kiilto silmissä. Onneksi olin kerrankin ajoissa liikkeellä, himoitsemani tavarat oli saapuessani miltei viety käsistä! Sain kuitenkin tarvitsemani, eli pitkään halajamani Nokian vaaleanpunaisen Bluetooth-kuulokkeen. Koska perinteisesti tavaratalosta ei lähdetä ulos vain yhden ostoksen kanssa, mukaan tarttui kahden muistikortin pakkaus digikameraa varten. Aiemman 128 MB:n muistikorttini tilalla minulla on nyt kaksi 2 GB:n korttia, joista kummallekin mahtuu reilut 1700 kuvaa. Saan siis ottaa muutaman valokuvan, ennen kuin kortit täyttyvät! Kerrankin ostosmaniaperiodi sattui sopivaan aikaan, olin nimittäin pitkään harkinnut sekä sinihampaan että muistikortin ostoa saamatta kuitenkaan mitään aikaiseksi. Nyt tuli hankittua kaikki tarpeellinen ja säästettyä ohessa rahaakin.
Tänään oli vuorossa jo toinen kierros naisten aarreaitassa (vive Zola !) ja muuallakin, tällä kertaa äidin seurassa. Nyt haaviini tarttui kokonainen syysvaatekerta saappaita ja sukkahousuja myöten. Käytin jokin aika sitten saamani Andiamon alennuskupongit uusiin ihkusaappaisiin, ja kuponkeja jäi vielä kaksi kappaletta toistakin kenkäparia varten.
Saappaiden kaveriksi löysin Stockalta mustavalkoruudullisen villasekoitehameen ja Espritin punaisen muhkeakauluksisen pooloneuleen:
Harkitsen edelleen vakavasti, pitäisikö gradublogin muuttua osa-aikaiseksi muotiblogiksi...
Gradua ei toki sovi unohtaa kaiken hässäkän keskelläkään: olen nyt virallisesti ja konkreettisesti aloittanut analyysin! Tiistaina sain valmiiksi kirjoittamisen tueksi kymmenen taulukkoa ensimmäistä analyysikappaletta varten, ja eilen aloin vihdoin kirjoittaa. Tosin ehdin vasta kerrata tutkimuskysymykseni ja hypoteesini, mutta niistäkin kertyi reilu sivu tekstiä. Onneksi ranskalaisessa tieteellisessä tekstissä on tärkeää kertoa vähän väliä, mitä tähän asti on tehty ja mitä seuraavaksi tehdään: siitä saa mukavasti sivujen täytettä, jos muuten ei ole paljon sanottavaa. Ei silti, minä kyllä aion keksiä sanottavaa ja pitääkin keksiä. Kolmisenkymmentä tyhjää sivua odottavat ahneesti sisältöä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti