tiistai 2. lokakuuta 2007

Kilpailutus kannattaa

Vasta tänään huomasin konkreettisesti, että kännykkäliittymien kilpailutuksesta saattaa tosiaan olla asiakkaalle hyötyä. Lupauduin keväällä puhelimessa vaihtamaan nykyiseltä operaattoriltani uudelle, koska en juuri silloin keksinyt ainuttakaan tekosyytä kieltäytyä ja uusi operaattori lupasi lisäksi 30 euroa puheaikaa. Aiemmin en ole saanut yhdeltäkään operaattorilta ilmaista puheaikaa edes viiden sentin edestä, joten tartuin tarjoukseen. Numeroni oli tarkoitus siirtyä uuden firman hoiviin perjantaina.

Tänään iltapäivällä minulle kuitenkin soitettiin entiseltä operaattorilta ja tiedusteltiin, olinko ollut heihin tyytymätön. Vastasin totuudenmukaisesti, ettei minulla ollut mitään erityistä syytä vaihtaa liittymää, varsinkin kun puhelujen hinnat ovat täsmälleen samat. Olin vain taannoin mennyt lupaamaan, kun en muuten päässyt kohteliaasti myyjästä eroon. Soittaja kysyi, suostuisinko pysymään heidän asiakkaanaan, jos hän esittää paremman tarjouksen kuin kilpailija. Sanoin harkitsevani asiaa tarjouksen kuultuani, jolloin hän lupasi puheaikaa 90 eurolla ja päälle sunnuntaipuhelut eurolla. Saan siis yhdeksän kuukauden ajan 10 euroa alennusta puhelinlaskusta. Tarjous oli houkutteleva, joten lupauduin jäämään entiselle operaattorilleni. Juuri postista hakemani uuden SIM-kortin voin näin ollen heittää pois.

Jälkikäteen mietin, miksi alunperin suostuin vaihtamaan operaattoria, koska olin aivan tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen. "Ihan sama" ei ole pätevä argumentti minkäänlaisessa päätöksenteossa. Harmi, ettei yksikään operaattori tarjoa halpoja ulkomaanpuheluita: minusta saisi välittömästi kestoasiakkaan! Suomessa soitan hyvin harvoin kenellekään pelkästään rupatellakseni. Nyt täytynee ilmeisesti ryhtyä soittelemaan urakalla, jotta saavutetut edut eivät jää käyttämättä.

Gradu-uutisista sen verran, että sain ohjaajalta neuvon ja kehotuksen siirtyä vihdoinkin analyysin pariin. Ykkösteorian osioiden väliset yhteydet takkuavat edelleen, joten minun kannattaa jättää ne toistaiseksi muhimaan ja palata myöhemmin ongelman pariin. Muutenkin sain kaipaamaani kannustusta ja rohkaisua, ja todennäköisesti parhaan tähän asti kuulemani ohjauskommentin: professorin mielestä on varsin todennäköistä ja realistista, että saan gradun valmiiksi joulun tienoilla, tai ainakin hyvissä ajoin ennen maaliskuuta! Hymyilin leveästi poistuessani ja tunsin selvästi, kuinka paluumatkalla askeleeni olivat huomattavasti keveämmät. Heti huomenna työn touhuun!

Nappasin yliopistolla kulkiessani kännykällä pari kuvaa syysmaisemasta:




0 kommenttia: