Vietän liian paljon aikaa tietokoneella. Työpöytäni ja -asentoni ovat kaukana ergonomisesta. Selkärankani kasvaa tätä menoa kieroon ja minusta tulee kyttyräselkäinen. Tässä tiivistettynä viime päivien tuntemukset. Niskani on taas vaihteeksi niin jumissa, että kaipaan kipeästi ranskalaista osteopaattiani. Osteopaatteja lienee Turussakin, mutta täällä kynnys hakeutua ns. vaihtoehtohoitoon tuntuu jotenkin korkeammalta kuin Ranskassa. Siellä meillä on osteopaatti melkein naapurikorttelissa eikä hänelle tarvitse enää liiemmin selittää, minkä takia tulee vastaanotolle. Hän tietää jo valmiiksi, että minulla on yleensä niska kipeä ja E:llä ristiselkä.
Eilen äkkäsin avukseni Helsingin Sanomien Elämä & Terveys -osiosta kuvitetut niskajumppaohjeet. Ne löytyvät videona täältä. Asiasta innostuneena kipitin saman tien Stockmannin urheiluosastolle hankkimaan käsipainot ja punaisen jumppakuminauhan. Tänään kokeilin viedä 19-kohtaisen jumppa- ja venytysohjelman ensimmäistä kertaa läpi. Hyvin se tuntui onnistuvan, ja heti jumpan jälkeen olo oli paljon vetreämpi. Suositus on tehdä koko jumppa kolme kertaa viikossa, ja kahden kuukauden kuluttua pitäisi jo huomata selkeä parannus. Pidän käsipainot ja jumppaohjeet jatkuvasti esillä, jotta innostus ei lopahtaisi heti alkuun. Mikään ei tietenkään estä sitä lopahtamasta – ei olisi ensimmäinen kerta – mutta toisaalta riittää, että vietän yhden päivän lysyssä ja kippuralla työpöydän ääressä, ja johan alkaa niskajumppa taas maistua. Nyt saan vihdoin käyttöä myös kolme vuotta kaapissa rullalla olleelle jumppamatolleni, jota en ole vielä käyttänyt. Minulla ei ole aavistustakaan, miksi ylipäänsä olen joskus hankkinut jumppamaton (ja vielä vihreän), mutta nyt tuli sillekin jokin olemassaolon funktio. Tosin ei ole täysin poissuljettua, että hankkisin mieluummin Stockalla näkemäni vaaleanpunaisen maton.
Graduilin tänään päätökseni mukaan 2,5 sivua ja palkitsin itseni menemällä elokuviin. Näin Ian McEwanin romaaniin pohjautuvan Sovituksen. Luin romaanin englanniksi vuosia sitten, hankin sen pari viikkoa sitten käännöspokkarina ja päätin kerrankin katsoa elokuvan ennen kirjan lukemista. Leffa oli suhteellisen hyvä ja palautti hyvin mieleen jo unohtuneen romaanin tapahtumat. Nuori tyttö näkee intiimin kohtauksen siskonsa ja nuoren miehen välillä ja, syystä jota yritän edelleen analysoida, hän väittää nähneensä kyseisen miehen ahdistelevan seksuaalisesti serkkuaan, vaikka tietää hyvin, kuka on oikea ahdistelija. Loppuelämänsä hän sitten yrittää sovittaa tekoaan siinä koskaan täysin onnistumatta.
Eilen äkkäsin avukseni Helsingin Sanomien Elämä & Terveys -osiosta kuvitetut niskajumppaohjeet. Ne löytyvät videona täältä. Asiasta innostuneena kipitin saman tien Stockmannin urheiluosastolle hankkimaan käsipainot ja punaisen jumppakuminauhan. Tänään kokeilin viedä 19-kohtaisen jumppa- ja venytysohjelman ensimmäistä kertaa läpi. Hyvin se tuntui onnistuvan, ja heti jumpan jälkeen olo oli paljon vetreämpi. Suositus on tehdä koko jumppa kolme kertaa viikossa, ja kahden kuukauden kuluttua pitäisi jo huomata selkeä parannus. Pidän käsipainot ja jumppaohjeet jatkuvasti esillä, jotta innostus ei lopahtaisi heti alkuun. Mikään ei tietenkään estä sitä lopahtamasta – ei olisi ensimmäinen kerta – mutta toisaalta riittää, että vietän yhden päivän lysyssä ja kippuralla työpöydän ääressä, ja johan alkaa niskajumppa taas maistua. Nyt saan vihdoin käyttöä myös kolme vuotta kaapissa rullalla olleelle jumppamatolleni, jota en ole vielä käyttänyt. Minulla ei ole aavistustakaan, miksi ylipäänsä olen joskus hankkinut jumppamaton (ja vielä vihreän), mutta nyt tuli sillekin jokin olemassaolon funktio. Tosin ei ole täysin poissuljettua, että hankkisin mieluummin Stockalla näkemäni vaaleanpunaisen maton.
Graduilin tänään päätökseni mukaan 2,5 sivua ja palkitsin itseni menemällä elokuviin. Näin Ian McEwanin romaaniin pohjautuvan Sovituksen. Luin romaanin englanniksi vuosia sitten, hankin sen pari viikkoa sitten käännöspokkarina ja päätin kerrankin katsoa elokuvan ennen kirjan lukemista. Leffa oli suhteellisen hyvä ja palautti hyvin mieleen jo unohtuneen romaanin tapahtumat. Nuori tyttö näkee intiimin kohtauksen siskonsa ja nuoren miehen välillä ja, syystä jota yritän edelleen analysoida, hän väittää nähneensä kyseisen miehen ahdistelevan seksuaalisesti serkkuaan, vaikka tietää hyvin, kuka on oikea ahdistelija. Loppuelämänsä hän sitten yrittää sovittaa tekoaan siinä koskaan täysin onnistumatta.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti