lauantai 28. huhtikuuta 2007

Varaslähtö Euroviisuihin

Koko alkuvuoden aikana ei ole voinut välttyä huomaamasta, että Euroviisut järjestetään tänä vuonna historiallisesti Helsingissä. Asiaa hehkutetaan lehdistössä niin innokkaasti, että viisuihin ehtii kyllästyä jo pari viikkoa ennen H-hetkeä. Minä en ole mikään erityinen viisufani: katson kilpailun tv:stä kuten joka vuosi, mutta en lähde varta vasten Helsinkiin osallistumaan yleisötapahtumiin ja hihkumaan kaduille, vaikka eräällä keskustelupalstalla minua tähän kehotettiinkin. Olen toki tyytyväinen Suomen viimevuotisesta voitosta ja toivon kisojen onnistuvan odotusten mukaisesti, mutta eivät viisut silti vaikuta jokapäiväiseen elämääni yhtään sen enempää kuin muinakaan vuosina.

Sain berliiniläiseltä ystävältäni meilin, jossa hän oli arvioinut ja kommentoinut kaikki 42 kilpailukappaletta ja veikannut omia suosikkejaan finaaliin. Niinpä minäkin katselin ja kuuntelin eilisiltana kaikki viisuvideot Ylen viisusivuilta. Tulokset jäivät melko laihoiksi. Muutama biisi on oikein mukava (mm. Romania, Portugali ja Iso-Britannia), jotkut ovat täydellistä roskaa (kuten Ukraina ja Israel) ja loput peruseuroviisukamaa, joka ei liikuta suuntaan tai toiseen. Kaikkein eniten minua ottaa päähän Ranskan tämän vuoden viisu L'amour à la française. Kohtalokkaat picardit ovat kyllä hupaisaa porukkaa, mutta biisin sanoissa ei ole päätä eikä häntää. Ne vilisevät tahallisia (?) kielioppivirheitä (
Je le cherche à toi dans les rues, je ne suis pas venir car tu ne l'es plus) ja kuluneita kliseitä (Eiffel-torni, Champs-Elysées, Chanel, Moulin Rouge ym. perusturistin Pariisi-tietoa) sekä viljelevät suorastaan järjettömiä lauseita tyyliin "et le soleil est plus brûlant que les oiseaux et dans le ciel I miss you so". Tuskin sanoja on edes tarkoitettu vakavasti otettaviksi, ja suurimmalta osalta kuuntelijoita ne menevät varmasti ohi jo kielimuurin takia, mutta näin kielioppinipottajana ja puolivalmiina ranskanopettajana en oikein kykene suhtautumaan moiseen pelkällä huumorilla. Lisäksi vielä englanninkieliset tekstit lauletaan ranskalaisella aksentilla ja ranskankieliset englantilaisella. Idea on sinänsä ihan hauska, mutta toteutus ei vain nappaa. Toisaalta täytyy todeta, että tänä vuonna Ranskan kappale jää edes mieleen, toisin kuin viimevuotinen Virginie Pouchainin Il était temps, joka ei mielestäni erottunut juuri mitenkään. Ehkä Ranska on huomannut, ettei perusballadeilla enää pärjää, ja yrittää nyt jotain täysin erilaista? Tosin Ranskalla on aina varma finaalipaikka tiedossa, joten siinä mielessä on yhdentekevää, miten maa sijoittuu. Olisin kyllä Ranskan mahdollisesta voitosta yhtä ylpeä kuin Lordin voitosta viime vuonna.

Aixistakin kuuluu hyviä uutisia musiikin saralta. Kaupungin ydinkeskustaa on viime vuosina sekoittanut valtava rakennustyömaa, joka on nyt saatu miltei päätökseen. Valmiina on paitsi hulppea residenssi (neliöhinta noin miljoona euroa...), myös ostoskeskus Les Allées Provençales, jossa sijaitsee vaatekauppojen lisäksi mm. kirja- ja levykauppa Fnac. Aiemmin Aixissa ei ole ollut Fnacin myymälää. Tämänkin kaupan kanssa uhkasi tosin käydä köpelösti, sillä jo valmiin myymälän avaaminen viivästyi puutteellisten hätäuloskäyntien takia. Viime viikolla La Provence tiesi kuitenkin kertoa, että Aixin Fnac on vihdoin avattu yleisölle. Hieno juttu!

1 kommenttia:

Maurelita Pligaa kirjoitti...

Tunnustan etten ole seurannut viisuja sitten ala-asteen... (= pieni ikuisuus) mutta viime vuoden Lordi-pläjäyksen missaaminen kyllä harmitti. Kerrankin olisi ollut huimaa katsottavaa ! Varsinkin ranskalaisselostajien (Michel Drucker) tyrmäys "nuo ei ainakaan voita"...

Tän vuoden Ranskan ehdokkaista tiedän ainoastaan Philippe Katerinen (pop !!!) suojattien karsiutuneen, harmi. Fatal Picards komeilee kyllä levykaupoissa kunniapaikoilla, pitäis varmaan kuunnella.