Takana jälleen kerran mahtava viikonloppu Helsingissä sielunsisarten kanssa. Sain jälleen uuden ystävän, saksalaisen Petran, joka on Mireille-fani jo 70-luvulta ja asuu toistaiseksi Helsingissä. Vietimme kolmestaan unohtumattoman lauantaipäivän: hyvää ruokaa, viiniä, harvinaisia ja julkaisemattomia biisejä, vanhoja 60- ja 70-lukujen tv-ohjelmia, ennen näkemättömiä saksalaisia ja ranskalaisia lehtiartikkeleita ja kuvia... ja suloinen siamilaiskissa Samira!
On todella harvinaista herkkua voida keskustella ihmisten kanssa, jotka ovat näin erikoisesta asiasta vähintään yhtä perillä kuin minä ja jotka ymmärtävät heti, mitä jollain tietyllä kommentilla tarkoitan. Kerrankin "Olympian 1998 puvut", "90-luvun alun kampaus" tai "eleet Vivre pour toin aikana Kanadan konsertissa 1975" olivat normaaleja ja intohimoja herättäviä keskustelunaiheita. Muille kuin mimifiileille jutun täytyy kuulostaa järjettömältä, minkä hyvin ymmärrän.
Emme enää ehdi tavata ennen lähtöäni Aixiin, mutta syksyllä otetaan uusiksi ja mirkutetaan sydämen kyllyydestä! (mirkutus = videoiden katsominen ja kommentoiminen, levyjen kuuntelu, kappaleiden arviointi ja yleisemmin kaikki Mireilleen liittyvä keskustelu)
2 kommenttia:
Olen vaikuttunut siun faniuden asteesta! Tätä nyt ei voi verrata mitenkään, mutta muistan kun olin teininä aivan kreisi NKOTB-fani! Se fanius innosti miut opiskelemaan kieliä ja englannin kielen hienoudet ja varsinkin jenkkiaksentin opin katsomalla Nyykkäreitten videoita putkeen ja lukemalla kaikki mahdolliset lehdet ja kirjat.
Kyllähän se on verrattavissa mun mielestä, kohde vaan oli eri ja ilmeisesti myös fanituskauden kesto. Mä olen ylpeä mimifiili jo vuodesta 1994... enkä edes pahimmasta päästä!
Varsinkin eräs keskieurooppalainen fani on ottanut jutun vähän liian vakavasti, hänellä on mm. "aito" Mimi-kampaus ja vaatteet teetetty/ostettu esikuvan mallin mukaan. Mä en sentään halua mennä ihan niin pitkälle, oma persoonallisuus on kumminkin hyvä säilyttää.
Lähetä kommentti