Näin kuului isäni kuolematon toteamus jokunen vuosi sitten, kun tulin viikonlopuksi kotiin ylläni ihanat Escadan seeprakuosiset farkut. (Mahdun niihin muuten jälleen parin vuoden tauon jälkeen...!) Nyt voin pukeutua seepraksi myös yläpäästäni, sillä pistäydyin eilen kohtalon johdattamana KappAhliin, jossa en ole todellakaan käynyt vuosikausiin. Hypistelin sitä sun tätä ja äkkäsin kaupan perältä seepratoppeja ja -tunikoita. Ihana, kevyt, liukas kangas, ei liian ruumiinmukainen ja sangen antelias kaula-aukko. Kaupathan siinä tehtiin. Tänään palasin rikospaikalle hankkimaan toppien seuraksi valkoiset caprihousut. Seepraballerinojakin näkyi olevan, mutta niitä en sentään kokeillut. Pitääköhän mennä sinne jälleen huomenna...? (Siis tietenkään en käytä seeprahousuja ja -yläosaa samaan aikaan, vaikka naamiaisasuna seeprakokonaisuus voisikin olla ovela!)
Gradu tökki tänään pahemman kerran. Aamupäivän pikaisen apteekki- ja caprihousuretken jälkeen suunnittelin naputtelevani ahkerasti ennen yksityisoppilaani tuloa. Kaksi riviä taisin saada tehtyä, sitten aloin pilkkiä koneeni edessä niin uhkaavasti, että menin suosiolla sängylle lukemaan. Graduilen sitten loppuviikolla... ja joka tapauksessa ykkösteoriani on jo melko hyvällä mallilla. Saankin sen mahdollisesti palautettua jo heti vapun jälkeen. Pupucella on kadehdittavat graduiluolosuhteet... mutta minullapa on maailman kaunein työpöydän taustakuva, vuodelta 1977:
Kävin eilen myös Akateemisessa ja hankin kerrankin jotain hyödyllistä: Espritin vaaleanpuna-ruskean peltipurkin, jonka kyljessä lukee isoin kirjaimin Holiday Fund. Tarkoitus on laittaa purkkiin joka päivä kolikko. Toistaiseksi siellä on vasta kaksi euroa, jolla ei pääse edes bussilla keskustaan. Loppuvuodesta matkakassani tosin karttuu kertaheitolla: veronpalautusta tipahti huimat 240 euroa! Verokarhu taitaakin olla suloinen pörrönalle eikä aggressiivinen peto, kuten aiemmin olen luullut.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti