Koin juuri vuoden upeimman elokuvaelämyksen: kävin mummon kanssa katsomassa Olivier Dahanin todella kauniin elokuvan Pariisin varpunen - Edith Piaf. Vaikka en olekaan varsinainen Piaf-fani ja vaikka tunsin ennalta suuren osan hänen elämäntarinastaan, elokuva kosketti minua syvästi. Piafin raju elämä, surkea lapsuus, lukemattomat miehet, alkoholismi, morfiiniriippuvuus ja yksinäisyyden pelko on filmissä kuvattu uskomattoman realistisesti. 32-vuotias Marion Cotillard tulkitsee Piafia niin taidokkaasti, että välillä voisi uskoa katsovansa arkistofilmiä eikä elokuvaa.
Totta kai elokuva sai minut jälleen kerran pohtimaan myös Mireillen ja Piafin suhdetta. Piafhan oli Mireillelle Grande Dame, suuri esikuva, jonka ammatillista esimerkkiä hän halusi seurata. Piafilla on aina ollut suuri vaikutus Mireillen uraan alkaen tämän ensimmäisistä laulukilpailuista Avignonissa 1964, vain vuosi Piafin kuoleman jälkeen. Heitä on jatkuvasti verrattu toisiinsa, usein väärin ja syyttä, eikä toinen Piaf -etiketti ole suinkaan aina ollut Mireillelle eduksi.
Vaikka en näistä vertailuista pidäkään, joudun silti toteamaan, että minulle Avignonin varpunen voittaa Pariisin varpusen. Piafin äänessä on jotain raakaa ja hiomatonta, joka ei viehätä minua. Mireille kykenee pehmeämmällä ja samettisemmalla äänellään saavutuksiin, joita en osaisi Piafin kohdalla kuvitella. (Piaf ei vedä La vie en rosen huippukohdassa yhtä nuottia viittätoista sekuntia...!) Tämä tosin on vain oma erittäin subjektiivinen mielipiteeni. Sen sijaan on todettava, että Mireillen chanson fétiche, lähes puhkikulunut Je ne regrette rien sopii mielestäni paremmin Piafin laulettavaksi. Mireillellä on huomattavasti vähemmän kaduttavaa kuin esikuvallaan; 47-vuotiaana kuolleen, alkoholisoituneen, morfiiniriippuvaisen Piafin tulkinnassa on ymmärrettävästi enemmän autenttisuutta kuin Mireillen, jolla 60-vuotiaanakin on kiltin ja siveän perhetytön imago ja jonka yksityiselämästä ei julkisesti tiedetä muuta kuin se, että hän asuu siskonsa kanssa ja kuljettaa äitiään mukana konserteissa niin Ranskassa kuin ulkomaillakin. Jos Mimi jotain katuukin, hän ei ainakaan kerro sitä julkisesti.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti