...vaan onneksi varsin lempeä! Tänään tosiaan oli seminaarityöni käsittely, jota en kumma kyllä etukäteen jännittänyt yhtään. Ajattelin, että varsinainen työ on nyt tehty ja kaikki sitä koskevat ehdotukset ovat pelkkää plussaa ja bonusta. Kovin paljon ehdotuksia en edes saanut, vaan suuri osa kysymyksistä oli luonteeltaan selventäviä tai "ajattelin muuten vain" -kommentteja. Jälkeenpäin esiintymistäni kehuttiin asiantuntevaksi; ehkä sitten oikeasti vaikutin siltä.
Hankalimmalta tällä hetkellä tuntuu se, että tutkimuskysymyksiäni pitäisi muokata. Professori antoi lisävalaistusta synkänhämärään ykkösteoriaan rapports de force ja rapports entre interlocuteurs -asiasanojen muodossa, mutta enempää hänen kommenteistaan en tällä hetkellä kykene muistamaan. Kuulemma voisin helposti muuttaa kysymykseni jo tänä iltana, mutta valitettavasti juuri nyt ei ihan siltä tunnu. Tervemenoa vastaanotolle ensi viikolla...! Onneksi meidän laitoksellamme ei koskaan milloinkaan voi valittaa graduohjauksen puutetta, vaan apua ja tukea saa juuri niin paljon kuin kaipaa. Siksi minullakin on gradun suhteen perusturvallinen olo, vaikka välillä hankalalta tuntuukin.
Käväisin päivällä Arin kanssa Raision Myllyssä syömässä kanaburriton. Ihan hyvää ruokaa, varsinkin guacamole oli oikein herkullista. Tulin vain vahingossa syöneeksi chilipalasen, kun luulin annoksen päälle asetetun punaisen systeemin olevan tomaattia. No, erehtyminen on inhimillistä, nimim. Seuraavalla kerralla katson, mitä lautasellani on... Pistäydyin samalla reissulla etsimässä uutta mieluiten vaaleanpunaista kevättakkia, mutta en löytänyt. Ihan välttämättä en sellaista tarvitsekaan, mutta silti tekisi mieli, kun entinen on jotenkin muodoton.
Laitan tähän oheen kevään kunniaksi kuvan ihmeellisestä ufohirviömopsistamme Gurusta:
Ja tässä vertailun vuoksi Gurun enopuoli Aatu, joka asuu tilapäisesti meillä Salossa:
4 kommenttia:
Heip Anna!
Löysinkin sun blogin ihan itse, vaikka osoite jo unohtui :) Hyvä jos tuomio tuntui lempeältä, koska eihän se noin hyvästä työstä voisi muuta ollakaan! Kiva blogi, näyttää ihan sinulta. Täytynee lueskella aikaisempia kirjoituksia ja tutkia tuota ystäväkirjaa...
Terkuin nimim. Hirmuinen opponentti :)
Suukkoja Aatulle, näytät hieman masentuneelta!
Kiva, että Hirmuinen opponentti löysi perille! :) Juu, ystäväkirjaa saa täyttää oikein mielellään, kysymykset eivät ole ollenkaan pelottavia.
Aatu kiittää Sylviä suukoista! Häntä taitaa ketuttaa, kun Fifi-täti tulee kameran kanssa sohimaan kesken päivälevon.
Ihania nuo teidän mopsit! Ottaisin heti tuollaisen, jos ei jo olisi Nessi-kettutyttöä.
Lähetä kommentti