Fifin F.A.Q. osa 3

Seuraavassa loput vastaukseni kysymyksiinne mm. aiheista Mireille, työ & gradu ja mopsit. Arvontakin on juuri suoritettu, voittaja selviää aivan postauksen lopussa!

Mitä olisit lähtenyt opiskelemaan, jos susta ei olisikaan jostain syystä tullut ranskis-humanistia?

Hyvä kysymys. Minulle oli niin itsestään selvää opiskella ranskaa, etten edes harkinnut muita vaihtoehtoja enkä hakenut muihin pääaineisiin. Varmasti olisin opiskellut pääaineenani jotain muuta kieltä, todennäköisesti saksaa tai englantia, ja sivuaineena ehkä yleistä kirjallisuustiedettä. Jos nyt tällä elämänkokemuksellani voisin palata 10 vuotta ajassa taaksepäin ja neuvoa 19-vuotiasta itseäni, ottaisin sivuaineeksi jotain Kauppakorkeasta, kansainvälistä markkinointia tms. Minua eivät sinänsä kiinnosta kaupalliset aineet laisinkaan, mutta se on nyt nähty, että pelkillä kieli- tai humanistiopinnoilla ei pitkälle pötkitä työmarkkinoilla. Olisinpa ajatellut mainittuja työmarkkinoita jo silloin eikä vasta nyt...

Oletko nyt suunnittelut jatkaa opintojasi? / Haetko opiskelemaan?

Mieluiten en hakisi, kahdeksan vuoden yliopisto-opintojen luulisi riittävän, mutta jotain minun on joka tapauksessa ruvettava tekemään. Työkkäristä ehdotettiin kolmen kuukauden pituista sihteeri- ja kirjanpitäjäkurssia, jolle olisin hyvinkin voinut mennä, mutta tuskin pääsen sinne, koska työttömyyskorvauskuukauteni eivät kata koko kurssin kestoa eikä työkkäri näin ollen tue (= maksa) ko. koulutusta. Ensisijainen vaihtoehtoni on parhaillaan licence professionnelle spécialité import-export eli vuoden kestävä yliopistollinen kaupallinen koulutus, jonka erikoisalana on vienti ja tuonti. Nähtäväksi jää, miten humanisti siellä pärjää ja pääsenkö edes sisään – pääsykoetta ei ole, vaan opiskelijat valitaan mm. haastattelun, hakemuskirjeen ja englannin kielitestin tuloksen perusteella. 

Mikä tuli gradun arvosanaksi?

Magna. Siihen pyrin ja sen myös sain. Onneksi pääsin eroon perfektionismistani hyvissä ajoin ennen gradun aloittamista, sillä jos olisin yläasteen ja lukion tapaan pyrkinyt edelleen vain parhaisiin arvosanoihin, en olisi varmaan vieläkään valmistunut.

EDIT: Lukijan huomautuksen ansiosta tajusin, ettei graduni aihe käy ilmi mistään muualta kuin blogin arkistoista. Sen otsikko on L'(im)politesse linguistique dans le roman Acide sulfurique d'Amélie Nothomb eli kielellinen (epä)kohteliaisuus A. Nothombin romaanissa Acide sulfurique.  

Onko gradua mahdollista lukea netissä?

Ei valitettavasti. Olisin aikanaan halunnut sen hum. tdk:n nettisivuille, mutta projekti kaatui siihen, etten osannut tehdä pdf-tiedostoa. Minulla on gradu edelleen Word-tiedostona, joten jos ihan oikeasti olet kiinnostunut lukemaan sen, voin toki lähettää sen sähköpostitse. 

Millaisen työpaikan haluaisit?  

Tällä hetkellä ainoat vaatimukseni ovat sisätyö ja säännölliset ma-pe työajat. Plussaa olisi se, että töissä voisi käyttää omia vaatteita. Olen koko kymmenen vuoden kesä- ja pätkätyöurani ajan ollut töissä lauantaisin/sunnuntaisin/myöhään iltaisin ja joutunut pitämään toinen toistaan epämukavampia työvaatteita (Stockalla ei sentään ole valittamista työasujen suhteen!). Olisin mieluusti töissä jossain toimistossa, vastaanottovirkailijana, assistenttina, kääntäjänä tms. Edes työn sisällöllä ei enää ole minulle valtavaa merkitystä, kun nyt edes jotain etäisesti koulutustasoani muistuttavaa olisi! 

Mitkä ovat parhaat ranskalaiset rekrytointisivustot?
Minä käytän useimmiten Monsteria sekä Pacajobia, joka on Regionsjob-sivuston alaluokka. Regionsjobista voi etsiä työpaikkoja haluamaltaan Ranskan alueelta, ja Pariisia varten on erikseen Parisjob. Apec ja Cadremploi ovat korkeakoulutettujen työpaikkoihin erikoistuneita sivustoja, mutta niiden työkokemusvaatimukset ovat useimmiten minulle liian korkeat. Satunnaisesti olen käynyt myös Keljob-sivustolla, mutta siellä en ole koskaan vastannut yhteenkään ilmoitukseen. Työkkärin ilmoitukset löytyvät Pôle Emploin omilta sivuilta, ja lisäksi ainakin Adecco ja Kelly Services tarjoavat vuokra- ja väliaikaistöitä.

Miksi olette päätyneet mopsirotuun?  

Mopsi-innostus tarttui meihin tutustuttuamme veljeni tyttöystävään, jolla oli tuolloin yksi mopsi, Oscu. Sitä ennen emme olleet oikeastaan ollenkaan ns. koiraihmisiä. Vähän myöhemmin veljeni perheeseen tuli ensin toinen ja sitten kolmas mopsi. Jossain vaiheessa keskimmäinen mopo, Aatu, muutti meille "mummolaan" ja Guru tuli vähän myöhemmin perässä, koska veljeni huushollissa oli siinä vaiheessa jo neljäs mopsi. Kun Aatu jouduttiin lopettamaan keväällä 2008, Guru oli niin yksinäinen, että Göpön seuraksi otettiin Mirkku. Parhaillaan siis meillä (= vanhemmillani) on kaksi mopoa ja veljelläni ja tyttöystävällään neljä. 

Montako mopsia olisi tarpeeksi?  

Edes yksi olisi ensi hätään hyvä! Ideaalitilanteessa mopseja olisi yksi/ihminen, jotta jokaiselle riittäisi oma sylimopo. Toisaalta kaksi mopsia mahtuu hienosti syliin ja yksi voi kiivetä niskan taakse/pään päälle. 

Kiinnostaisi myös lukea tiivistelmä kohtaamisistasi Mireillen kanssa. 

Ensimmäisen kerran tapasimme face to face Turussa 1997. Olin sitä ennen ollut jo kahdessa konsertissa (1991, 1994), mutta tuolloin olin vielä liian nuori ollakseni ns. varsinainen fani. 1997 minulla oli rutkasti onnea matkassa ja olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ts. Marina Palacen aulassa odottamassa, kun Mimi saapui. Olin sillä hetkellä ainoa paikalla oleva fani ja pääsin sen nojalla seuraamaan Turun Sanomien ja Turun Radion lehdistötilaisuutta. Haastattelujen jälkeen ajattelin, että nyt tai ei koskaan ja hyökkäsin tiedustelemaan, saisinko sanoa maailmantähdelle pari sanaa. Mimillä on tunnetusti aina hetki aikaa faneille, joten minä ryhdyin selittämään, kuinka olin innostunut ranskasta ja oppinut sitä hänen ansiostaan ja kuinka suuresti ihailin ja kunnioitin häntä... Olin varmasti tosi liikuttava, koska Mireille kiitteli minua kauniista sanoistani ja toisteli olevansa oikein otettu, je suis toute touchée, tout émue. Varmaankin tuon ansiosta myös jäin hänen mieleensä. Seuraavan kerran tapasimme  pikaisesti Pariisissa 2002, kun olin muun faniporukan joukossa odottamassa Mimiä Olympia-teatterin takaovella ennen konserttiharjoituksia, ja 2005 samassa tilanteessa. Mireillellä on tapana antaa ihmisille lempinimiä, ja minä olin aluksi La petite Finlandaise, sittemmin Betty Boop. Hän siis ihan oikeasti sanoo vaikkapa siskolleen, että katsohan, tuolla on Betty Boop. Ehkä meissä tosiaan on jotain samaa näköä...? (kuva täältä)

2006 tapasimme jälleen, sillä kertaa Avignonissa sillan näyttelytilan avajaisissa. Minulla ei tietenkään ollut kutsukorttia tilaisuuteen, mutta parkkihallista ulos tullessaan Mireille vilkutti minulle iloisesti ja huikkasi, että hänellä on ylimääräisiä kutsuja, jos haluan tulla mukaan. Toki paikalla oli muitakin faneja, joista osa sai niin ikään kutsun. 2008 puolestaan olin suomalaisten faniystävieni kanssa Saksan kiertueella Hampurissa ja Berliinissä, ja kummallakin kerralla pääsimme Mireillen pukuhuoneeseen asti, mikä on sangen harvinaista. Hampurissa saimme takahuonekutsut pyytämättä ja yllätyksenä ja voin taata, että tuntui melko epätodelliselta istua viiden hengen suomalaisporukalla Mimin kylkeen painautuneena logen pienellä sohvalla, yrittää olla liiskaamatta pientä ja siroa Mireilleä ja rupatella samalla mukavia maaliskuussa sataneesta lumesta ja suomalaisesta luomuruoasta! Seikkaperäisempi selvitys elämyksestä kuvineen löytyy muuten täältä ja täältä. Kuukauden ja kolmen päivän kuluttua olen jälleen lähdössä Saksaan, tällä kertaa neljään konserttiin, ja toivon totisesti, että onnea on mukana myös tällä kerralla!

Mikä sinua Mireillessä viehättää eniten?     

Tätäkin on minulta kysytty lukuisia kertoja ja aina siihen on yhtä vaikea kertoa yksiselitteistä vastausta. Ääni varmaankin ensimmäisenä, koska ranskaa en vielä osannut häntä ensi kertaa kuullessani. Musiikkityyli, herkät ja kauniit melodiat ja etenkin niistä välittyvät tunteet. Ulkonäkö. Herttaisuus ja vaatimattomuus. En tosiaan osaa mainita yhtä ainoaa seikkaa; se on yhtä mahdotonta kuin vaikkapa selittää, miksi rakastuu nimenomaan mieheen X eikä vieressä seisovaan mieheen Y. 

Kuinka tärkeänä pidät laulujen sanoituksia? Ovatko sanoitukset sävelmää tärkeämpiä sinulle?

Sanoitukset ovat minulle valtavan tärkeitä. Olen erittäin epämusikaalinen ihminen, en tunne nuotteja enkä kykene tuottamaan ainuttakaan puhdasta säveltä, mutta sanat jäävät mieleeni parhaimmillaan yhden ainoan kuuntelukerran jälkeen. Tietysti kappale on aina kokonaisuus, jossa sanoitus ja sävelmä ovat periaatteessa yhtä tärkeitä, mutta sanat ovat siitä huolimatta minulle ykkösjuttu. Pystyn rakastamaan laulua, jossa on kauniit ja koskettavat sanat ja vaisu/tylsä melodia, mutta harvemmin pidän kappaleista, joissa on menevä rytmi mutta surkea sanoitus. 

Entä mitkä ovat suosikkielokuvasi?

Vastaan tähän kysymykseen tässä postauksessa, koska en viitsi ruveta editoimaan ykkösosaa, jossa listasin erilaisia suosikkejani. Ehdoton ykkössuosikkini on Cherbourgin sateenvarjot, jonka olen nähnyt 21 kertaa. Rakastan sen musiikkia, pastellinvärisiä taloja, parikymppistä Catherine Deneuvea, kohtalon ja sodan erottamia rakastavaisia ja viimein lopullista eroa... ah ja voih! Tuulen viemää on toinen suosikkini, jonka olen katsonut useaan kertaan ja johon en kyllästy. Pidän erityisesti romanttisista ja surullisista elokuvista, kuten Love story, Hiljaiset sillat tai Le Train, jossa Jean-Louis Trintignant rakastuu Romy Schneideriin junassa paetessaan saksalaismiehittäjiä.

 (kuva täältä)

Kuinka/missä sinä ja E tapasitte? 

En olekaan tainnut koskaan mainita tästä blogissa! Itse asiassa tutustuimme netissä, mutta emme millään deittisivustolla, vaan 60-80-lukujen musiikkia soittavan Nostalgie-radioaseman keskustelufoorumilla. Minä olin tietysti siellä Mireille-aktiivi ja E. puolestaan osallistui enimmäkseen Sheila-keskusteluihin. Alkuvuodesta 2003 foorumilla tuli puhetta laulujen sanoitusten romanttisuudesta. Yhteinen foorumituttumme Pierre ja minä ajauduimme kiivaaseen väittelyyn siitä, onko "romantiikka" enemmän William Wordsworthin runoutta vai "me rakastimme niin toisiamme, mutta enää emme rakasta" -tyyppisiä biisisanoituksia. E. tuli keskusteluun mukaan ja oli minun puolellani, ja jossain vaiheessa kävi ilmi, että hän asui Aixissa. Minä olin juuri päättänyt lähteä vaihtoon Aixiin, joten vaihdoimme sähköpostiosoitteita, jotta minä sain kysellä etukäteistietoa tulevasta opiskelukaupungistani. Vähitellen aloimme jutella yleisesti kaikesta muustakin kuin Aixista. Samana kesänä olin kesätöissä Pariisin lähellä eikä minulla ollut siellä käytössäni nettiä, joten aloimme lähetellä satunnaisesti kortteja ja soittelimmekin silloin tällöin. Yhtenä viikonloppuna tulin TGV-junalla tutustumaan Aixiin ja tietysti myös E:hen, täysin kaveripohjalta. Kummallekaan ei tullut missään vaiheessa mieleen, että voisimme olla jotain muuta kuin ystäviä. Kun sitten syyskuussa lähdin vaihto-opiskelijaksi tänne, tulin ensi alkuun asumaan E:n luo odottaessani huonetta opiskelija-asuntolasta. Loppujen lopuksi olin asuntolassa vain yhden yön, koska siellä oli niin synkkää ja kurjaa, että E. ei hennonut jättää minua sinne vaan sanoi, ettei häntä haittaisi, vaikka majoittuisin hänen luokseen. Siitä se sitten hiljalleen lähti kehittymään... mutta olemme tosiaan joskus vieläkin ihmeissämme epätavallisesta tutustumisestamme! Ilman kyseistä foorumia me emme erittäin todennäköisesti olisi koskaan muuten tavanneet, varsinkin, kun emme todellakaan olleet millään tavalla etsimässä parisuhdetta. Erikoisinta asiassa on, että jo kaksi vuotta ennen tuota kuulua foorumikeskustelua eräs selvänäkijä oli sanonut E:lle, että pitkä ja kookas nainen tulee yllättäen kaukaa lentokoneella hänen elämäänsä, on tekemisissä viestinnän tai opetuksen kanssa (minullahan on opettajankoulutus!) ja haluaa, että E:llä on kännykkä. E:llä nimittäin ei ollut kännykkää, kunnes minä vaadin saada ostaa sellaisen syntymäpäivälahjaksi yhteydenpidon helpottamiseksi. 

Voilà ! 

Mitä arvontaan tulee, Random-onnetar arpoi voittajaksi nimimerkin Ansku. Lähetätkö minulle mahdollisimman nopeasti yhteystietosi blogin sähköpostiosoitteeseen, kiitos!

Onnea voittajalle ja kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille ja kysymyksiä lähettäneille, näihin oli todella hauskaa vastata!