torstai 25. maaliskuuta 2010

Kevään merkkejä kylässä

Vedin vihdoin eilen uudet kävelyvarusteet päälleni ja uskaltauduin ovesta ulos (tosin ilman saparoita). Tyylikästä ja urheilullista lookiani korostivat vielä Gapista (vaatekaupasta, ei alppikaupungista) ostamani pinkki-harmaaraidalliset sukat. Enää puuttuivat kävelysauvat! Jos joku muuten keksii, miten ne saisi lähetettyä tänne, sopii jättää vihjeitä kommenttilootaan. 

Sää oli lähes täydellinen kävelylenkkiä varten: +17°C, pilvistä ja raikas tuuli. Tällaiset iltapäivät pitää hyödyntää, sillä kesähelteellä täällä ei kävele vapaaehtoisesti kukaan pidempää matkaa kuin bussipysäkiltä kotiovelle. Nappasin lähtiessäni kameran mukaan ja innostuinkin kuvaamaan erityisesti keväistä luontoa – tai sitä, mitä nyt tällaisessa esikaupunkikylässä luonnoksi voi kutsua.  Tällaiselta täällä eilen näytti:

Voikukkia kasvaa jo joka puolella. 

Arc-joessa on vaihteeksi runsaasti vettä viime päivien sateiden jälkeen. Arc virtaa muutaman kymmenen metrin päässä talostamme, ja kesäöisin meille asti kuulee sammakoiden kurnuttavan sen varsilla.

Koivuissa on jo näin komeat lehtien alut; ei mikään ihme, että minä olen niiskuneiti jo toista viikkoa!

Arc-joen varrella on myös vanha lavoir (mikä se on suomeksi, pesula?), jossa perheenemännät kävivät ammoin pesemässä pyykkinsä. 

 Näitä ihania kukkivia kirsikkapuita (?) näkyy parhaillaan joka puolella. Tuollaisia minäkin haluaisin joskus pihaani.

Provencen puusto toistaa itseään junaradan varressa: sypressi, palmu, sypressi, palmu... ja voikukkia palmun juurella.
Tällainen syreeniä muistuttava komea pensas kukki jonkin talon pihalla, mutta ei kai syreeni sentään vielä kuki? 

Kadunvarren kukat sen kun rehottavat. Vielä kun saataisiin puihin lehdet...

Näitä hienoja keltakukkaisia pensaita on myös joka toisen pihassa. En tietenkään kehdannut mennä kenenkään pihalle ottamaan kuvia, mutta tämä pensas sijaitsee risteyksessä keskellä kylää.    

Tulin eilen kävelleeksi sellaisilla pikkukaduilla, joilla en ole vielä seitsemän vuoden aikana kertaakaan kulkenut. Kylän uumenista löytyi mm. tällainen ennen näkemätön talo, lieneekö ravintola?

Sainte-Victoire pysytteli tiiviisti pilviverhojen suojissa. Kesällä kirkkaalla säällä se näyttää tältä kohdalta upealta; vielä jos tuon Carrefourin ruman parkkitalon saisi tuosta edestä matalaksi.
Päätin kävelyni viereiselle tiilitehtaalle, jolla on synkkä historia. Toisen maailmansodan alusta saakka täällä pidettiin vankeina ensin Etelä-Ranskassa asuvia saksalaisia ja itävaltalaisia ja myöhemmin juutalaisia. Vuonna 1942 lähes 2000 juutalaista lähetettiin täältä Drancyn kautta Auschwitziin. Aiheesta on tehty jopa elokuva, Les Milles - Les trains de la liberté (1995), jota ei tosin E:n mukaan ole kuvattu täällä vaan jossain toisessa kylässä. Tiilten valmistus lopetettiin tehtaalla vähän aikaa sitten, mutta se on edelleen pystyssä ja näyttää pimeinä öinä todella aavemaiselta. Olemme E:n kanssa varmoja, että siellä kummittelee, enkä minä ainakaan ikinä suostuisi kulkemaan tehtaan ohi pimeän aikaan. Pahaksi onneksi tehdas sijaitsee vain parinsadan metrin päässä meiltä eikä ikkunasta voi katsoa ulos näkemättä sitä.

Poikkesin ensimmäistä kertaa sisälle leirin vartijoiden entiseen ruokasaliin, jonka seinille tuntemattomiksi jääneet vangit ovat maalanneet freskoja:

    

11 kommenttia:

Fifin maman kirjoitti...

Näkisinpä voikukan maassa kukkimassa!

Aika vaikuttava tuo vanha tehdas, mitä ovatkaan mahtaneet "taitelijat" tuumia maalatessaan syötäviä ja juotavia seinille, tuskin heidän ruokalistallaan oli hyvyyksiä? Kauniisti säilyneet freskot.

pinea kirjoitti...

Nämä sinun kävelyreittisi ovat aina niin kivoja, olivat ne kaupungissa tai vähän sen ulkopuolella. Upeita kukkivia puita, niitä minäkin aina ihailen. Tuo tiilitehdas on kyllä rakennuksena kaunis; tekisivätpä siitä vaikka museon. Monta tarinaa sen sisään ainakin sulkeutuu.

Anonyymi kirjoitti...

Mun anopilla on teleskooppimalliset kävelysauvat, jotka ovat kasassa pituudeltaan n. 30 cm. Pitää niitä vaellusmatkoilla mukana ja toimii ilmeisesti tosi hyvin. Ehkä sellaiset olis helppo laittaa postiin.

Manna

Vendaval kirjoitti...

Eikös nuo vaaleanpunaiset puut ole mantelipuita? o_O Kivoja keväisiä kuvia jokatapauksessa :)

*~SL kirjoitti...

Hienot kuvat ja mielenkiintoinen juttu

Katarimaria kirjoitti...

Yhyy kukkia sais näkyä jo täälläkin pikku hiljaa tuon räntäloskan tilalla :D

Anonyymi kirjoitti...

moikka! olen jo pidemmän ajan seurannut blogiasi, ja olen täysin ihastunut! ranska on upea maa, ja unelmissani onkin muutto ranskaan opintojeni jälkeen. onko blogissasi esitelty sinun ranskan asuntoasi aiemmin? haluaisin tietää, millainen on tyypillinen ranskalainen asunto ja miten siellä eletään. kiitos jo etukäteen!

Airelle kirjoitti...

kävelysauvoja saa Ranskasakin, ainakin netissä, mutta ehkä sinulla on omat Suomessa? olisi pitänyt tajuta tuoda ne mukanasi viime kerralla kun sieltä lensit, koneessa voit laittaa ne vaikka erikoiskokoiseksi matkatavaraksi.
tuo Les Millesin leiri on tosiaan kuuluisa, yksi Ranskan historian mustia pilkkuja. tulee mieleen se vasta valmistunut elokuva, la Raffle.

Pupuce kirjoitti...

Heippa Fifi!

Myö tuotiin Kullan kävelysauvat lentokoneessa ilman mitään erikoismaksuja. Mutta omat sauvani ostin täältä: www.sport-tiedje.fr ja ihan Exelin sauvat ovat!

Mieki oon harrastanu viime aikoina lähiseutuun tutustumista. Ihan muutaman kilsan säteellä tuppukylästä on todella upeita paikkoja. Ei tartte autoa vain omat jalat tai polkupyörän! C'est superchouette ! Gros bisous, ma biche.

Fifi kirjoitti...

Maman,
Kyllä voikukkia sinnekin vielä jossain vaiheessa tulee! ja Mirkku saa lisää syötävää... ;)

Pinea,
Kiitos! Blogin ansiosta olen myös innostunut ottamaan valokuvia ympäristöstäni paljon enemmän kuin ennen. Vaikka kuvani eivät kaksisia olekaan, saavat blogin lukijat niiden avulla jonkinlaisen käsityksen siitä, millaista näillä seuduilla on.

Mitä taas tehtaaseen tulee, sen kyljessä on jo nyt pikkuinen museo (juuri tuo ruokasali + muutama sermi täynnä valokuvia ja esittelytekstejä) ja käsittääkseni tehtaaseen on suunniteltu jonkinlaista historia- ja kulttuurikeskusta.

Manna,
Teleskooppisauvat olisi ainakin helppo kuljettaa mukana, kiitos vinkistä!

Vendaval,
Googletin "amandiers en fleurs" ja kieltämättä näkemäni puut ovat aivan samanlaisia kuin Googlen kuvissa, eli mantelipuita ne siis varmasti ovat. Minun kukka- ja kasvituntemukseni on surkeaa, hyvä että joku muu tietää paremmin!

SL,
Kiitos!

Katarimaria,
Tsemppiä, kyllä kevät vielä Suomeenkin saapuu! Toivottavasti mahdollisimman nopeasti.

Anonyymi,
Mukava kuulla! En ole julkaissut blogissani kuvia asunnostani lähinnä siksi, että en asu yksin ja toinen tässä kodissa majaileva ei tahdo nettiin kuvia yksityiselämästään. Vastatakseni kysymyksiisi teen kuitenkin pikapuoliin yleisluontoisen postauksen ranskalaisista asunnoista ja kerron samalla vähän tarkemmin omasta kodistanikin.

Airelle,
Minulla tosiaan on sauvat jo ennestään Suomessa, mutta kieltämättä tulisi varmasti edullisemmaksi ostaa tänne toinen pari kuin kuskata suomalaissauvoja edestakaisin. Löytyisiköhän niitä La Piolinen isosta Decathlonista? Kun on tottunut kävelemään joko sauvojen tai kahden innokkaasti hyörivän mopsin kanssa, tuntuu tavallinen käveleminen turhan rauhalliselta löntystelyltä.

La Rafle oli todella vaikuttava ja koskettava elokuva, kukaan tuskin lähti sieltä silmät kuivina (minä en ainakaan).

Pupuce,
Kiitos vihjeestä, käynkin tsekkaamassa tuon sivun! Teidän nurkilla kieltämättä riittää paikkoja tutkittavaksi. Gros gros bisous! Harmi, ettet ollut lauantaina paikalla, mutta otetaan jossain vaiheessa vahinko takaisin! :)

Mari kirjoitti...

Olen samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa: kunpa näkisikin voikukkia ulkona! Täällä on loskaa ja vettä sataa... Kesää odotellessa ehtivät jalat kastua vielä monta kertaa :)