Mukavaa, että on jälleen perjantai! Ei-työssäkäyvälle on tietysti melko yhdentekevää, onko arki vai viikonloppu, mutta työskentelevä osapuoli saa vaihteeksi olla rauhassa ja nukkua. Viikonloput kuluvat meillä noin 80-prosenttisesti nukkuessa, enkä ainakaan talvisaikaan lähtisi mistään hinnasta esim. lauantai-iltana ulos! Kesällä on eri asia, kun yölläkin on helteistä ja kaupunki kuhisee turisteja, katusoittajia ja kaikenlaisia esiintyjiä. Silloin tuntuu siltä kuin olisi lomalla kotikaupungissaan.
Tämä viikko on vaihteeksi kulunut työnhaussa, mutta en jaksa nyt juuri ajatella enkä selvittää toimenpiteitäni sen tarkemmin; itsesäälissä rypemistä ja ruikutusta ei viitsi lukea sen paremmin kuin kirjoittaakaan. Todettakoon vain, että minulle ehdotettiin mm. yötyötä hotelli- ja ravintola-alalta (ei siis tarjottu konkreettista työpaikkaa, vaan kysyttiin, miksi en ole hakeutunut ko. alalle) sillä perusteella, että autottomana pääsisin illan viimeisillä busseilla töihin ja aamun ensimmäisillä pois. Kun uskaltauduin neutraalisti toteamaan, että yötyö kieltämättä hankaloittaa normaalia arki- ja perhe-elämää, sain närkästyneen vastauksen: "Eikö mademoiselle ymmärrä, että on suostuttava tekemään kompromisseja? Joko menee töihin tai elää normaalisti!" En sitten viitsinyt kysyä, miten/miksi muut ihmiset saavat "elää normaalisti" ja käydä töissä päiväsaikaan... etenkin, kun minulla ei ole hotellialan koulutusta eikä kokemusta ja alan ihmisiäkin on parhaillaan työtä vailla. Faut pas chercher à comprendre... turha yrittääkään ymmärtää.
Työllistymismurheiden vastapainoksi tein hyvän päätöksen ja kävin ostamassa Decathlon-urheilukaupasta lenkkeilyvarusteet! Kotona Suomessa olen tottunut käymään säännöllisesti vesijumpassa ja arkiliikkumaan päivittäin, jos ei muuten niin mopsien kanssa, kun taas täällä joudun 10 km:n välimatkan takia kulkemaan yksinomaan bussilla ja/tai autolla. Portaiden kiipeäminen neljänteen kerrokseen sekä yleinen käveleminen Aixin (melko pienessä) keskustassa ovat ainoat täällä harrastamani liikuntamuodot. Tulin taannoin ajatelleeksi, että a) ny kyl tarttis tehrä jottai ja b) kauniina, lämpiminä, aurinkoisina iltapäivinä voisin hyvin käydä reippaahkoilla kävelyillä kylässä ja sen ympäristössä. Siispä varustautumaan. Tämän näköisenä minut voi jossain vaiheessa bongata lähiympäristöstä:
Kylläpä voikin ihminen olla possun näköinen! Laitoin vielä pelleilläkseni hiukset saparoille. iPod korville ja vaaleanpunainen lippalakki päähän, niin johan alan näyttää ihan oikealta kuntoilijalta. Vielä kun tulisi oikeasti lähdettyä ovesta ulos. Niin kauan kuin ulkona on hyinen mistraali ja kymmenen lämpöastetta, en taatusti uskaltaudu kadulle ilman takkia. Ihan vielä ei olekaan kevät, auringosta huolimatta.
Iloista viikonloppua kaikille!
PS. Kysymyspostauksen arvontaan voi osallistua vielä muutaman päivän ajan. Myös tämän postauksen kommenteissa voi esittää kysymyksiä.
9 kommenttia:
Läpy läpy! Se, että on varusteet on jo merkki halusta liikkua! Aika söpö vetementti sulla, aion itsekin hankkia uudet lenkkeilytamineet, kunhan tämä lumihelvetti joskus päättyy - jos päättyy.Intoa ja menoa sinulle!
Mutta saparothan ovat hauskat! :D
Minä kuvittelin aina että lenkkeily on a) kauheaa ja b) ei sovi minulle koska terkkari sanoi joskus yläasteella ettei kantsu kun sun selkä on niin huono, ja piti sitten täyttää melkein 30 ennen kuin tajusin että molemmat väittämät ovat vääriä. Tänäänkin käytiin lenkillä puistossa, tuulta vastaan taisteltiin, mutta teki niin hyvää. Aurinkokin paistoi ja linnut visersi. Ja selkäkipujen herraksi pääsee uimalla ja venyttelemällä. Laiskottaa, tietenkin, mutta ikinä ei kaduta kun on kerran saanut itsensä ylös ja ulos. Hyvää viikonloppua!
Eipä toi yötyö nyt niin rankkaa ole etteikö sitä kannattais kokeilla. Mun mielestä ainakaan tossa sun tilanteessa ei ois todellakaan varaa valita mitään työaikoja, kaikki ei voi tehdä töitä vain kasista neljään vaikka kuinka tekis mieli. Mulla ei oo ollu vielä yhtäkään työpaikkaa missä en ois ollu vuorotöissä vaikka tällä koulutuksella päivävuoro on ennemmin sääntö kuin poikkeus.
Tuossa tilanteessa missä oot olis kaikken tärkeintä osoittaa oma aktiivisuus ja avoimuus, että otat minkä vaan työn vastaan mitä tarjotaan koska siitä saisi sitä paljon vaadittua työkokemusta. Ihan vaan näin vinkkinä.
antti: ranskassa ei ymmärretä ihmisiä, jotka tekee "ruokatöitä", koska niihin yleensä jämähtää, eikä koskaan pääse koulutustaan vastaavaan paikkaan. kummityttönikin meni mieluummin uuteen harjoittelupaikkaan kuin koulutustaan alempaan työpaikkaan, vaikka opintolaina pitäisi maksaa.
muuten, antti, ei se ollut työpaikkatarjous, vaan testi, mihin asti Fifi joustaa. se on nykyään työnvälityksen tai oikeammin työttömyyden hallinnan virkailijoiden motto: ihmisten pitää joustaa. mennä töihin vähintään 50 kilometrin päähän, huomioimatta liikennenvälineitä tai teiden kuntoa, ottaa vastaan työpaikkoja, joilla ei ole mitään tekemistä koulutuksen tai työkokemuksen kanssa, työskennellä kaksi tuntia aamupäivällä, kaksi iltapäivällä ja kaksi yöllä tms.
en kyllä ymmärrä, miksi sinun Fifi pitäisi alkaa hotellialalle, kun ei alan koulutuksenkaan saaneet aina saa työtä. voi kun olisit kysynyt asiaa siltä kaikkitietävältä tätiltä. tuo työkkärilogiikka on aina silloin tällöin täysin epärealistista. tai sitten se on ymmärtänyt väärin sun koulutuksesi.
kieltämättä nuorten tilanne on vaikea, jos ei ole helppoa vanhemmillakaan. ilman työkokemusta ei millään saa paikkaa ja juuri siksi monet kulkevat harjoittelupaikasta toiseen.
Hyvin suunnitletu on puoliksi tehty. Minäkin olen suunnitellut lenkkeilyä koko alkuvuoden:-)
Meillä ei ole hyistä mistraalia mut 26 astetta vähemmän kuin siellä...
Tuo hotelliala kuulostaa ihan järkevältä (jos jätetään se yötyö huomiotta) kun sulla on tuota kielitaitoa vaikka kuinka!
Yötyö voisi olla myös hieman vaarallistakin ehkä
mutta muuten hotellityö voisi olla varsin mielenkiintoista ja antoisaa
Ei kannata ainakaan potea huonoa omaatuntoa tuon yötyön takia, vaikka joku olisikin eri mieltä. Me kaikki tiedämme, että olet ollut tosi aktiivinen työpaikan haussa! Itse en pystyisi ikinä yötyöhön. Vuorokauden rytmini menee sellaisessa niin sekaisin, että tunnen oloni sairaaksi.
Sellainen minulla tuli mieleen (varmaan olen kyllä tätäkin jo kokeillut): oletko kokeillut temp-hommia toimistoissa? En tiedä, onko siellä sellaisiin edes mahdollisuutta. Jos olisit muutamia viikkoja erilaisissa väliaikaisissa hommissa ihan vain sillä periaatteella, että keräät työkokemusta. Ja siinäkin pitää tietty ottaa se huomioon, ettei ota vastaan ihan mitä tahansa, vaan nimenomaan sellaisia töitä, joista on apua toimistotyöllistymisessä. Onko siellä sellaisia firmoja kuin Suomessa on esim. Eilakaisla?
Tarkoitin siis oleT kokeillut. :-)
Lähetä kommentti