Naputtelen parhaillaan tätä tekstiä tällaisella laitteella:
Olen jo pitempään kaivannut modernia, pientä ja kevyttä läppäriä kulkemaan mukanani varsinkin Ranskassa. Entinen kannettava koneeni hankittiin keväällä 2003 eikä se vastaa enää millään tavalla tarpeitani. Paitsi hidas, vanha läppäri on niin painava ja kookas, ettei sitä tee mieli raahata mukanaan muuten kuin välttämättömistä syistä. Lentokoneessa tietokone täyttäisi yksin käsimatkatavarakiintiöni.
Veljeni tyttöystävä äkkäsi Anttilan mainoskatalogista tyylikkään punaisen minikoneen, jonka tekniset ominaisuudet kuulemma vastasivat erinomaisesti nettikone- ja tekstinkäsittelytarpeitani. Pistäydyimme siis perjantaina Anttilassa, jossa minä hiillostin myyjää tiukoilla ja asiantuntevilla kysymyksillä: Toimiiko tässä netti myös ulkomailla? Saako tähän kauniin kantolaukun? Onko tässä Windows valmiina? Lopullisen ostopäätöksen tekemiseen ei kauaa kulunut, ja HP Mini 1000 Vivienne Tam Edition lähti kanssamme kotiin. Melkein valmiin atk-insinöörin osaavissa käsissä Viviennen sisältö muokkautui haluamakseni, ja nyt istuskelen jo kolmatta päivää huoneessani kilon painoisen "digitaalisen käsilaukun" seurassa.
Parasta on, että mikäli kaikki sujuu yhtä yksinkertaisesti kuin olen suunnitellut, minun ei enää tarvitsisi rampata Aixissa nettikahviloissa. Vivienne on riittävän pieni ja kevyt kulkemaan käsilaukussa, joten voisin nettikahvilan sijaan istua huomattavasti viihtyisämmässä tavallisessa kahvilassa ja bloggailla ilmaisen wifin ansiosta. Saisin valokuvanikin siirrettyä suoraan kamerasta omalle koneelleni tarvitsematta odottaa pääseväni Turkuun pöytäkoneeni ääreen. Toinen vaihtoehto olisi mokkula-tyyppinen mobiilinettitikkuliittymä (eläköön humanistiterminologia), mutta siitä joutunee maksamaan joka kuukausi, käytti nettiä tai ei. Niin kauan kun en asusta pysyvästi Aixissa, vältän kaikenlaisten kuukausimaksullisten sitoumusten tekemistä.
Kokonaan en sentään ole linnoittautunut huoneeseeni. Kävimme äidin kanssa tutustumassa Halikon uuteen Design Hill -sisustuskauppaan, joka ei tosin erityisesti inspiroinut minua. En ole koskaan ollut kiinnostunut sisustamisesta (jo uuden sohvan ja neljän ruokapöydän tuolin ostaminen tammikuussa Aixissa oli riittävän rasittavaa!) enkä jaksa kauaa katsella lakanoita, pyyhkeitä, kippoja ja kuppeja. Yhteen tavaraan sen sijaan iskin silmäni:
Iso peltinen "koiruuslaatikko" on oiva ja suloinen murojen ja herkkupalojen säilytyspaikka. Vastaavia laatikoita oli tarjolla myös mm. kissanruoalle, ompelutarvikkeille, kynttilöille ja lääkkeille. Designkukkulalle on palattava vielä ainakin kerran, sillä peltipurkkien lisäksi himoitsen nyt viinipullo-ostoskassia, jossa on oma lokeronsa puna-, valko- ja roséviinipulloille.
Veljeni tyttöystävä äkkäsi Anttilan mainoskatalogista tyylikkään punaisen minikoneen, jonka tekniset ominaisuudet kuulemma vastasivat erinomaisesti nettikone- ja tekstinkäsittelytarpeitani. Pistäydyimme siis perjantaina Anttilassa, jossa minä hiillostin myyjää tiukoilla ja asiantuntevilla kysymyksillä: Toimiiko tässä netti myös ulkomailla? Saako tähän kauniin kantolaukun? Onko tässä Windows valmiina? Lopullisen ostopäätöksen tekemiseen ei kauaa kulunut, ja HP Mini 1000 Vivienne Tam Edition lähti kanssamme kotiin. Melkein valmiin atk-insinöörin osaavissa käsissä Viviennen sisältö muokkautui haluamakseni, ja nyt istuskelen jo kolmatta päivää huoneessani kilon painoisen "digitaalisen käsilaukun" seurassa.
Parasta on, että mikäli kaikki sujuu yhtä yksinkertaisesti kuin olen suunnitellut, minun ei enää tarvitsisi rampata Aixissa nettikahviloissa. Vivienne on riittävän pieni ja kevyt kulkemaan käsilaukussa, joten voisin nettikahvilan sijaan istua huomattavasti viihtyisämmässä tavallisessa kahvilassa ja bloggailla ilmaisen wifin ansiosta. Saisin valokuvanikin siirrettyä suoraan kamerasta omalle koneelleni tarvitsematta odottaa pääseväni Turkuun pöytäkoneeni ääreen. Toinen vaihtoehto olisi mokkula-tyyppinen mobiilinettitikkuliittymä (eläköön humanistiterminologia), mutta siitä joutunee maksamaan joka kuukausi, käytti nettiä tai ei. Niin kauan kun en asusta pysyvästi Aixissa, vältän kaikenlaisten kuukausimaksullisten sitoumusten tekemistä.
Kokonaan en sentään ole linnoittautunut huoneeseeni. Kävimme äidin kanssa tutustumassa Halikon uuteen Design Hill -sisustuskauppaan, joka ei tosin erityisesti inspiroinut minua. En ole koskaan ollut kiinnostunut sisustamisesta (jo uuden sohvan ja neljän ruokapöydän tuolin ostaminen tammikuussa Aixissa oli riittävän rasittavaa!) enkä jaksa kauaa katsella lakanoita, pyyhkeitä, kippoja ja kuppeja. Yhteen tavaraan sen sijaan iskin silmäni:
Iso peltinen "koiruuslaatikko" on oiva ja suloinen murojen ja herkkupalojen säilytyspaikka. Vastaavia laatikoita oli tarjolla myös mm. kissanruoalle, ompelutarvikkeille, kynttilöille ja lääkkeille. Designkukkulalle on palattava vielä ainakin kerran, sillä peltipurkkien lisäksi himoitsen nyt viinipullo-ostoskassia, jossa on oma lokeronsa puna-, valko- ja roséviinipulloille.
7 kommenttia:
törkimys! SE olin kyllä minä jonka tuon koneen lehdestä pongasin :P!
Jens: Ketut, niinkö se olikin? Muokkasin tekstiä, nyt pitäisi olla totuudenmukainen raportti! ;)
juuh mä kannoin sen lehden antin eteen, antti yleensä heittää mainokset meil roskiin :P
mä kualen kateuteen, mä haluaisin juuri tuon. Se on ihanan näköinen.
onhan siinä suomalainen näppäimistö? koska haluan ostaa kannettavan Suomesta juuri saadakseni suomalaisen näppäimistön, jotta suomen kirjoittaminenolisi joutuisampaa.
tuleehan tätä tekstiä näin ranskalaisella näppäimistölläkin, mutta väsyttää nuo ä:t ja ö:t.
tuleeko siitä keväinen olo Suomen takatalven keskelle? onneksi täällä näkee kukkia ulkona, vaan olisi kiva nähdä tietsikallakin!
Tyylikasta - ja variasi!
:)
Bonne semaine à toi!
Toi on taas ihan sun näköinen juttu!
Airelle: On tässä suomalainen näppäimistö, ja muutenkin tämä on osoittautunut erinomaiseksi hankinnaksi. Suosittelen ehdottomasti! Ä:t ja ö:t ovat kieltämättä rasittavia azerty-näppiksellä, ja niitäkin enemmän inhoan sitä, että numerot saadakseen on jatkuvasti käytettävä shiftiä. Sen sijaan tästä on hankalahko saada esiin aksentteja, ja cédille on vielä kokonaan löytämättä.
M'man: Kiitos, samoin teille! :)
Susu: Sanopa muuta! Vielä jos tätä olisi ollut vaaleanpunaisena...
Lähetä kommentti