Ihanuuden sisälmykset

Olette varmasti joskus huomanneet, että silloin tällöin tulee puolivahingossa tehneeksi loistavia ostoksia. Minulle kävi näin kaksi kertaa pienen ajan sisällä. Kaikki alkoi vaaleanpunaisesta kevättakistani, jonka kaveriksi kaipasin takin tyyliin ja sävyyn sopivaa käsilaukkua. Koska satuin kyseisen kuningasidean saadessani nököttämään tietokoneen ääressä, klikkasin itseni siltä istumalta tutkimaan eBayn laukkuapajia. Äkkäsin muutaman muun varteenotettavan vaihtoehdon ohella Longchampin uuden, käyttämättömän ja reilunkokoisen laukun. Kuvassa se näytti aivan pikkuporsaan sävyiseltä, mutta osoittautui myöhemmin tumman vadelmanpunaiseksi. Laukun ostohinta oli myyjän mukaan 240 euroa, mutta minä sain sen lopulta kaksinumeroisella summalla, vaikka jouduin kilpailemaan toisen sinnikkään ostajakandidaatin kanssa aina huudon sulkeutumispäivään asti. Kaunotar saapui lopulta eilen uuteen kotiinsa:

Pidän valtavasti Longchampin laukuista. Ne ovat tyylikkäitä, yksinkertaisia ja laadukkaita olematta silti Chanelin tai Vuittonin kaltaisia ökyluksustuotteita. Uusi tuttavuus kuuluu muuten samaan Quadrille-sarjaan kuin joululahjaksi hankkimani hopeanvärinen laukku, jota olen sen jälkeen kanniskellut lähes päivittäin.

Koska onni tulee harvoin yksin, minusta tuli melkein vahingossa myös toisen vadelmanpunaisen laukun uusi omistajatar. Kyseinen yksilö on myös käyttämätön ja tottelee nimeä Lancel. Toistaiseksi ranskatar on vielä matkalla Suomeen, joten joudun tyytymään eBayn myynti-ilmoituksen kuvaan:

Tarkoitukseni oli tietenkin ostaa vain yksi laukku, mutta koska huutokaupan luonteeseen kuuluu, että varmalta näyttänyt ostos saattaakin viime hetkellä mennä sivu suun, tein tarjouksen molemmista laukuista toivoen saavani jommankumman. Totta puhuen olin aivan varma, että joku muu tarjoaa Lancelista enemmän kuin minä; muita huutajia ilmaantui kuitenkin vain yksi, eikä hänkään ylittänyt minun alkuperäistä huutoani. Niinpä minun oli ostettava myös Lancel. Onneksi selvisin tästäkin kaupasta huomattavasti edullisemmalla kuin Lancelin liikkeestä ikinä.

Siirtäessäni aamupäivällä käsilaukkuni sisältöä uuteen Longchampiin kyhäsin hetken mielijohteesta tavaroistani sekalaisen asetelman ja kuvasin sen. Näitä käsilaukun sisällys -postauksia näkyi jokin aika sitten blogeissa useinkin, mutta enää en ole niihin juuri törmännyt. Muoti-ilmiön jo hiivuttua lienee siis minun hetkeni tarttua aiheeseen. Näitä siis kannan mukanani päivittäin:

Vaaleanpunainen Filofax-kalenterini; avainnippu; ranskalaisen Casino-supermarketin paperinenäliinoja; hiusharja; La Compagnie de Provencen ihanaa ruusukäsivoidetta; puhelin; Sephoralta lahjaksi saatu peili; Guerlainin KissKiss- ja KissKiss Laque -huulipunat (jälkimmäinen löytyy muuten myös Mireillen käsilaukusta, sävy 761!); Lancômen kiinteä puuteri; punainen korttilompakkoni, jossa säilytän bussi-, kirjasto- ja kanta-asiakaskortteja; ranskalaisen pankkini lahjoittama punainen Longchampin pikkurahakukkaro; kunniapaikalla keskellä kaikkein tärkeimmät eli lompakkoni ja iPod kuulokkeineen (inhoan nappikuulokkeita!). Voilà !