tiistai 10. maaliskuuta 2009

Kissalautasen ja sinisen haarukan mahdoton suhde

Viime päivinä olen jälleen harrastanut satunnaista blogiklikkailua Listalla ja osunut ainakin kahdessa blogissa (toinen oli muistaakseni Ostolakossa, toista en muista) aiheeseen "astioiden yhteensopivuus". Kyse on siis siitä, miten yhteiseen kotiin muutettaessa toimitaan parisuhteen osapuolten astioiden kanssa: kumpi pitää entiset astiansa vai hankitaanko aivan uudet, yhteiset astiat? Luin postaukset mielenkiinnolla, sillä en ollut koskaan tullut ajatelleeksikaan asiaa. Kuuluuko kaikilla tosiaan olla yhtenäinen moniosainen astiasto, joka parhaassa tapauksessa on sävytetty sopimaan keittiön sisustukseen? Jotkut ovat kuulemma jo lapsesta asti keränneet tiettyä astiasarjaa ja saaneet joulu- ja syntymäpäivälahjaksi astioita. Anteeksipyyntöni kaikille astiarakkaille lukijoille, mutta mielestäni astiat ovat ehkä tylsimpiä mahdollisia lahjoja. Hyödyllisiähän ne toki ovat, sitä en kiistä.

E:n kanssa asuessani en ole tosiaan ikinä miettinyt, että meillä pitäisi olla jonkinlainen oma yhteinen astiapolitiikka. E:llä on enimmäkseen äitinsä jäämistöstä 80-luvun lopulla otettuja lautasia ja laseja, ja ne kelpaavat kyllä minulle, vaikka eivät yhteensopivia olekaan. Me emme syö samanlaisilta lautasilta, mutta ruoka maistuu siitä huolimatta hyvältä. Meillä ei myöskään koskaan käy vieraita, koska ruokapöytämme on 2-paikkainen, joten vieraskoreudenkaan takia emme tarvitse yhtenäistä astiastoa. Kerralla on käytössä kaksi lautasta, kaksi juomalasia, kahdet ruokailuvälineet ja keittopäivinä kaksi kulhoa, ja minulle on täydellisen yhdentekevää, ovatko kaikki nämä samannäköisiä, -värisiä tai -kokoisia.
Vaikka meillä olisikin neljä- tai kuusiosainen täydellinen astiasto, yli puolet siitä lojuisi käyttämättömänä kaapissa, koska yksi ihminen syö vain yhdeltä lautaselta kerrallaan. Ilmeisesti samanlainen astiasto kuitenkin on normi, koska sellaisesta on pienen ajan sisällä ollut juttua siellä sun täällä.

Todennäköisesti näkemyserot johtuvat jälleen kerran siitä, ettei minulla ole ollut perinteistä ikiomaa kotia. Taloustavaroita olen kyllä ostellut itselleni jo muutaman vuoden, koska mummo ei laita ruokaa ja minä halusin Turun asuntoomme kunnollisen kattilan, wok-pannun, sitruunankuorenraastimen ynnä muuta. En silti koe pannuja ja kattiloita sillä tavoin omikseni, että Ranskaan lähtiessäni ottaisin ne mukaani ja pyrkisin korvaamaan E:n vastaavat tavarat omillani. Lisäksi Ranskan asunnossa tilanpuute rajoittaa huomattavasti varustelua.

Mitä mieltä tästä asiasta yleisesti ollaan? Kuuluuko teidän mielestänne huushollin astioiden olla samanlaisia? Häiritseekö teidän sisustus- tai muuta silmäänne, jos toisella on sininen lautanen ja toisella kissakuvioinen lautanen?

Loppuun piristykseksi pari kuvaa. E. lähetti minulle yllätyksen sopivasti naistenpäiväksi:





Kisumagneetti on kotoisin iki-ihanasta Chat Rêveurista (sivulta saa hyvän käsityksen kaupan suloisesta sekamelskasta, suosittelen klikkausta!), kokoelma-CD taas sisältää chansoneja, iskelmiä ja Euroviisuja 60-80-luvuilta. Mukana ovat Mireillen lisäksi mm. huikea Vicky Leandrosin Après toi, Monacon Séverinen voittoisa viisu Un banc, un arbre, une rue jostain kaukaa menneisyydestä sekä Céline Dionin varhaistuotanto Ne partez pas sans moi. E:n mukaan makuni on ringard: vanhanaikainen, hölmön kitsch, poissa muodista oleva. Näinhän se on, mutta silti kuuntelen tuhat kertaa mieluummin Luxemburgin 70-luvun Euroviisuja kuin nykyisiä itäeurooppalaisia pyllynkeikutus-tusinabiisejä.

5 kommenttia:

nallemuki kirjoitti...

Samapa tuo, millaisesta astiasta ateriansa nauttii, jos ruoka on maukasta ja terveellistä. Meillä sattuu olemaan samaa sarjaa, kun en pidä kuin valkoisista yksinkertaisista. Kahvikuppeja ja mukeja on erilaisia ja kukin meillä juomaansa nauttiva käyttää erilaista kuppia; minulla pitää aamulla olla luuporsliininen muki ja päivällä tietty iltapäivämuki etc.

Vieraskattauksissa samanlaisuus on nättiä, muttei meillä ainakaan ole paria tusinaa samaa astiastoa siltä varalta, jos kerran vuodessa tarjoilua on isommalle porukalle.

Hän, joka nauttii siitä, että kattaus on täydellinen,hankkikoon koko setin, ja hän, jolle asia on kui vaan, nauttikoon siltä lautaselta, mikä lähinnä ja puhtain on. Kunhan ruoka on maukasta (ja terveellistä)!

Golden Girl kirjoitti...

Mielestäni on mukavaa, että astiat ovat samanlaisia jos ne ovat yhtäaikaa pöydässä, mutta olet kyllä ihan oikeassa siinä, että ne ovat todella tylsiä keräiltäviä. En ikinä tahtoisi saada astioita lahjaksi. Omat astiani olen ostanut juuri ennen omaan asuntooni muuttoa ja siksi niiden linjakin oli yhtenäinen. Kerran on ostettu ja toivottavasti ei tarvitse piiitkään aikaan ostaa enää mitään uutta. Noitakin riittäisi paljon pienempi määrä. Yhteen muuttaessa ehkä eniten ärsytti se, että erinäköisten astoiden lisäksi niitä olikin yhtäkkiä tupla määrä, eli aivan liikaa...
Muutenkaan en keittiökamoista innostu. Ehkä söpöt, yhtenäiset astiat ovatkin olleet viimeinen epätoivoinen keino saada minut kiinnostumaan keittiöstä.

Nimimerkki Pakastepizzaa pelliltä, voileipiä talouspaperilta ja maitoa suoraan purkista.

Susu kirjoitti...

Mä olen varmaan se perinteinen. Mulle on teininä kerätty Arabian Seita-sarjaa. Jos tulee oikealle kutsukahville enemmän kuin kahdeksan henkeä niin toivon, et joku ottais teetä. Silloin olis kaikille samanlaiset kattaukset... Jos tulee kahdeksan + yks niin juon itse omasta Susu-mukistani...

Tämä asenne siis juhlissa. Tällai puolisinkkuna on yks lysti mistä kupista sitä appeensa nauttii. Ja kaksistaan molemmilla on oma lempikahvikuppi ja - viinilasi...

Paistinpannuista taas et jos minä paistan niin riittää pienempi pannu - jos Karvis paistaa niin iso, koska minä sen hellan kuitenkin kuuraan:-)Oltiin sit Majakkarannas tai Piikkiös!

Tuulia kirjoitti...

Ajatuksesi olivat kuin minun päästäni, Fifi! Minulla sentään on jo kaksi pientä lapsukaistakin, muttei heidänkään saamisensa ole innostanut minua ostelemaan samaa sarjaa olevia astioita...joskus olenkin miettinyt, mahdanko olla maailman ainoita ihmisiä, joka ei välitä, ovatko ruokapöydän astiat samaa vai eri sarjaa. On meilläkin joitain sarjantapaisia ollut, mutta etenkin noiden pikkuisten käsissä astiat menevät niiin helposti rikki, että joko astiastot tulisi säilyttää kaapeissa (jotta pysyisivät täydellisinä) tai sitten niitä täytyisi täydentää vähän väliä... Mutta kuten sanottu, ruoat ja juomat maistuvat meidän väelle minkä värisestä astiasta tahansa! :)

Fifi kirjoitti...

Nallemuki: Juuri näin! ja harvoinhan meillä sitä paitsi on yli kuutta ihmistä kerrallaan käymässä.

Golden Girl: Totta kai on ymmärrettävää, että kerralla/samaan aikaan hankitut astiat ovat samanlaisia. Lähinnä ihmettelen sitä, että joku kerää samoja astioita kymmenenkin vuotta eikä halua hankkia mitään muita kuin kyseiseen astiastoon kuuluvia tavaroita. Sellaisistakin ihmisistä olen kuullut. Tietysti myös vieraskattaukset ovat tyylikkäämpiä, jos käytetään samannäköisiä astioita.

Susu: Meillä taas on omat nimikkojuomalasit, joissa on äitikissa ja kaksi pentua ja kummassakin siis etunimemme. Sama juttu on aamukahvikulhojen kanssa, paitsi niissä on murmelin kuva. Kaikki on hankittu jostain alppikylän matkamuistomyymälästä.

Tuulia: Kiva kuulla, ettemme ole ainoita lajissamme!