Mustasukkaisuusdraama

Meillä koettiin aamulla poikkeuksellinen mustasukkaisuuskolmiodraama. Käännettiin toisille selkä, mulkoiltiin pahasti ja murjotettiin. En olisi uskonut, että yksi sukulaisnainen saisi aikaan noin paljon pahaa mieltä.

Mirkku ja Tärppä eivät nimittäin ensi alkuun oikein tykänneet ajatuksesta, että Grace-äiti (Gurun sisko) tunkee koko päiväksi heidän reviirilleen. Grace on tytärtäänkin pahempi sylihauva ja pyrkii herkeämättä hyppäämään istuvan ihmisen polville. Eihän sellaista voi suvaita, että vieras vie Mirdelle ja Gurrelle varatun paikan Fifin sylistä! Vähemmästäkin sitä pieni koira kettuuntuu, istuu mielenosoituksellisesti lattialle keskelle huonetta, mulkoilee välillä taakseen oman ihmisen sylissä istuvaa vierasta ja roikuttaa häntäänsä aivan suorana. Turhaan yritin vakuutella, että sylissäni on varmasti tilaa kaikille kolmelle mopsille.

Lopulta asia ratkaistiin niin, että Grace sai siirtyä viereeni sohvalle, Mirkku pääsi torkkumaan syliini ja Guru asettui makaamaan jalkoihini. Rauha palasi ja kippurahännät nousivat jälleen iloisesti kiepille selän päälle. Nyt on muistettava silittää ja rapsuttaa jokaista koiruutta yhtä kauan, leperrellä jokaiselle samalla äänensävyllä ja jakaa sylivuoroja tasapuolisesti kaikille.

Mikään ei saa mopolaumaa liikkeelle yhtä tehokkaasti kuin herkkupurkin kutsuva ravistelu:

(Huomaa olohuoneen pihaoven upea kynnysmatto!)