keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Kuinka usein on tarpeeksi usein?

Alkuvuonna bloggaaminen on syystä tai toisesta tökkinyt ajoittain. Pääasiallinen syy lienee se, ettei minulle yksinkertaisesti tapahdu paljonkaan blogiaiheiksi kelpaavia asioita. Olen vain kotosalla, käyn kaupungilla ruoka- tai muilla ostoksilla, puuhailen mopsien kanssa, luen. Näistä aineksista ei henkeäsalpaavan koukuttavia blogitarinoita synny. En myöskään halua, että blogi muuttuu pelkäksi julkiseksi päiväkirjaksi, johon kirjaan tunnollisesti päivän askareeni: Rakas blogini, tänään ulkoilutin koiria, vein roskat, tankkasin auton ja ostin leipää ja maitoa...

Yritän lisäksi miettiä, mikä voisi kiinnostaa lukijoitani, sillä teillehän minä nämä tekstit osoitan yhtä paljon kuin itsellenikin; jos kirjoittaisin pelkästään itseäni varten, en käyttäisi siihen Internetiä vaan perinteistä päiväkirjaa. Keitä kaikkia kiinnostaa esimerkiksi se, että ostin viime viikolla KappAhlista kolme paitaa kahden hinnalla, tai se, että olin viime lauantaina koko armaan päivän Mirkun kanssa Tampereella koiranäyttelyssä? Arkielämäni on tylsää, mutta uskon, että niin on monen muunkin laita. Hyvä kirjoittaja kuitenkin osaa löytää tylsistäkin päivistä jotain hauskaa ja kiinnostavaa kerrottavaa, ja se taito tuntuu välillä jättävän minut pulaan.

Onneksi en ole ainoa, joka pohtii tällaisia. Ainakin Maurelita kirjoitti äskettäin kiinnostavasti blogger's blockista. Kyseinen ilmiö ei tosin tunnu vaivaavan koko Blogistania: muutamat seuraamani muotiblogit päivittyvät jopa useita kertoja päivässä. Usein päivittyvä blogi on tietysti mukavampi kuin harvoin päivittyvä, mutta 4-5 päivitystä päivässä alkaa helposti jo olla liikaa. Jos joka kerta Blogilistalla pistäytyessäni näen, että sama blogi on jälleen päivittynyt, tulee jossain vaiheessa tunne, etten enää muuta ehdi tekemäänkään kuin lukemaan blogeja. Tietenkään jokaista uutta postausta ei ole pakko lukea välittömästi ilmestymisen jälkeen, mutta jos ne jättää odottamaan, on vastassa pian kymmenen lukematonta juttua. Puhumattakaan siitä, että melko harvalla kirjoittajalla on lopulta tarjota rajattomasti viihdyttävää ja/tai korkean informaatioarvon omaavaa juttua. Kumpi ratkaisee, määrä vai laatu?

Menipä tämä nyt metabloggaukseksi...! Metablogeista puheen ollen, olen alkanut seurata Pahaa Puhetta -nimistä blogia, jossa käsitellään ja kritisoidaan erityisesti muotiblogien tyyliä ja kieltä sekä puhutaan yleisesti bloggaamisesta. Ensi alkuun kuvittelin, että kyseinen blogi tosiaan perustuu pahan puhumiseen, mutta jo parin postauksen jälkeen huomasin, että kirjoittajan blogianalyysit ovat enimmäkseen hyvinkin kiinnostavia ja aukeavat myös niille, jotka eivät tunne tekstien kohteena olevia blogeja.

Osoitan jälleen kysymykseni suoraan teille lukijoille: Mistä asioista haluaisitte tässä blogissa lukea? Onko jotain tiettyjä aiheita, joista toivoisitte minun kirjoittavan, tai vastaavasti jotain, mikä ei missään nimessä ole kiinnostavaa? Otan hyvin mielelläni vastaan niin ideoita, ruusuja kuin risujakin. Sana on vapaa: kertokaa, millainen olisi ideaalipostauksenne!

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No kyllä minä ainakin olen jo odotellut raporttia viime lauantain näyttelystä!

Kiinnostavia ja hauskoja ovat olleet Suomi/Ranska vertailut.

Jenna kirjoitti...

Mä käyn tääl ehkä viis kertaa päiväs et kiva ois jos aina ois jotain uutta :P! Enemmän kuvia ja mopsijutuja :)

Anonyymi kirjoitti...

Minua taas kiinnostaa kaikki Ranska-analyysit ja arjen kiemurat Ranskassa. Nuo vertailujutut ovat myös olleet hauskoja!

Anonyymi kirjoitti...

Samoilla linjoilla Mirevalin kanssa: Ranska-aiheiset postaukset ovat varsin jees arjen pikkujutuista isompiinkin ilmiöihin. Kaikki kelpaa :)

Airelle kirjoitti...

Heippa Fifi,
minusta tarpeeksi usein on niin usein kuin sinua ispiroi kirjoittaa. itsekin kirjoitan miten sattuu, jos on jotain kerrottavaa ja jos on internet käytössä. älä ota stressiä kirjoittamisesta, silloin se ei enää ole kivaa ja sen huomaa lopputuloksesta - ainakin omalla kohdallani on käynyt niin.
Silti olen varma, että tällaiselle kuin minä, joka ei käy koiranäyttelyissä, olisit sieltäkin voinut tuoda hauskoja huomioita. vaikeus on siinä, että itse ei aina huomaa jutun hauskuutta, kun on jo kymmenenttä kertaa näyttelyssä, mutta meille muille se olisi ollut herkullista luettavaa. blogatessa avautuu ihan uusi ulottuvuus: huomata arkielämässä, mikä muille on ensikertaista tai mielenkiintoista, vaikka itse on siihen jo turtunut. eli että minä ainakin luen mielenkiinnolla kaikkia juttujasi ja sinä saat arjestakin irtoamaan kaikenlaista mukavaa, ei sinun tarvitse häpeillä yhtään.
terkkuja ranskasta!

Maurelita kirjoitti...

Hei vielä, luulin jo kommentoineeni tätä mutta ehkä se jäikin postaamatta kun muut ehtivät viemään sanat suustani.

Sitä vaan että juuri nuo Suomi-Ranska -vertailut, kulttuurikummajaiset, sanaleikit kahden kielen syövereissä ja ylipäätään sen suuntaiset ovat pop.

Eli se mitä jo bloggaatkin, keep blogging ! =)