Ça y est ! Sunnuntaina tai maanantaina rikkoutui blogissani 10 000 kävijän maaginen raja. Olin asettanut tavoitteekseni saada kymppitonni täyteen vuoden kuluessa kävijälaskurin asentamisesta, eli maaliskuun alussa. Olen siis jopa tavoitteestani edellä. Vaikka osa käynneistä onkin omiani (pistäydyn silloin tällöin täällä tarkistamassa, että säätytöt sun muut toimivat), suurin kiitos kuuluu teille lukijoille. On niin mukava kirjoittaa, kun tietää, että blogia tosiaan myös lukee joku. Toivottavasti onnistun säilyttämään teidät lukijoinani tästä eteenpäinkin. Jatkakaa toki kommentointiakin, asiasta tai sen vierestä – joskus parhaat jutut löytyvät kommenteista eikä varsinaisesta postauksesta!
Tänään olen ahkeroinut gradun parissa niin, etten ole huomannut edes syödä koko päivänä. Sain vihdoin viimeisenkin romaanikatkelman analysoitua, eli olen suunnilleen aikataulussa. Aiempia analyyseja täytyy tosin vielä huomattavastikin muokata. Jostain syystä on helpompaa kirjoittaa aivan uutta tekstiä kuin muunnella vanhaa, miksiköhän? Ehkä omaan tekstiinsä tottuu niin täysin sen pari kertaa luettuaan, ettei siihen ole enää myöhemmin helppo puuttua. Joka tapauksessa yritän muunnella entistä sen verran kuin kykenen, ja sitten kyhään vielä jonkinlaisen johdannon ja lopetuksen. Urakka ei siis vielä ole ohi.
Graduilun ohella täytyy toki myös rentoutua. Ihastuin joululomalla kulttitelevisiosarjaan Xena, jota E. katseli päivittäin NRJ 12 -digikanavalta. Minua harvemmin kiinnostavat väkivaltaa, taisteluita ja/tai yliluonnollisia elementtejä sisältävät ohjelmat, mutta Xena kumosi kerralla ennakkoluuloni. Suomeen palattuani huomasin, että sitä esitetään täälläkin Subilla sunnuntaisin. Nyt olen viettänyt tuntikausia YouTubessa ja Dailymotionissa katsellen fanien kokoamia Xena-videoita. Varsinkin epäonnistuneet ja poisleikatut kohtaukset ovat hurjan hauskoja. Loistava idea niille päiville ja illoille, jolloin oikeasta televisiosta ei tule mitään katsottavaa! Menenkin saman tien kurkistamaan, löytyisikö arkistoista jotain uutta.
Tänään olen ahkeroinut gradun parissa niin, etten ole huomannut edes syödä koko päivänä. Sain vihdoin viimeisenkin romaanikatkelman analysoitua, eli olen suunnilleen aikataulussa. Aiempia analyyseja täytyy tosin vielä huomattavastikin muokata. Jostain syystä on helpompaa kirjoittaa aivan uutta tekstiä kuin muunnella vanhaa, miksiköhän? Ehkä omaan tekstiinsä tottuu niin täysin sen pari kertaa luettuaan, ettei siihen ole enää myöhemmin helppo puuttua. Joka tapauksessa yritän muunnella entistä sen verran kuin kykenen, ja sitten kyhään vielä jonkinlaisen johdannon ja lopetuksen. Urakka ei siis vielä ole ohi.
Graduilun ohella täytyy toki myös rentoutua. Ihastuin joululomalla kulttitelevisiosarjaan Xena, jota E. katseli päivittäin NRJ 12 -digikanavalta. Minua harvemmin kiinnostavat väkivaltaa, taisteluita ja/tai yliluonnollisia elementtejä sisältävät ohjelmat, mutta Xena kumosi kerralla ennakkoluuloni. Suomeen palattuani huomasin, että sitä esitetään täälläkin Subilla sunnuntaisin. Nyt olen viettänyt tuntikausia YouTubessa ja Dailymotionissa katsellen fanien kokoamia Xena-videoita. Varsinkin epäonnistuneet ja poisleikatut kohtaukset ovat hurjan hauskoja. Loistava idea niille päiville ja illoille, jolloin oikeasta televisiosta ei tule mitään katsottavaa! Menenkin saman tien kurkistamaan, löytyisikö arkistoista jotain uutta.
1 kommenttia:
Onnittelut edistymisestä! Ainahan uusi on hauskempaa ja tuoreempaa, kuin joku vanha.Muista syödä, ei jaksa uurastaa ilman kunnon ateriaa. Jälkkärikin on ahkeralle sallittua...
Lähetä kommentti