Laukku päivässä

Äsken löysin pieneltä sivukadulta oikeustalon takaa jännittävän laukkukaupan nimeltä Un jour un sac eli vapaasti käännettynä laukku päivässä. Ideana on, että asiakas saa yhdistellä vapaasti erilaisia materiaaleja, värejä ja laukunkahvoja ja luoda näin persoonallisen ja uniikin käsilaukun. Materiaaleja näytti olevan turkiksesta kiiltonahkaan. Olisin poikennut saman tien sisälle, mutta kauppa oli vielä sulki pakollisen lounastauon takia, joten tyydyin kurkkimaan ikkunoista. Periaate kuulostaa loistavalta, mutta pelkään pahoin, että hintataso estää minun ryhtymiseni laukkusuunnittelijaksi. Huomenna taidan kuitenkin ajankulukseni käydä tutkimassa tarjontaa, mutta hiukan paremmin pukeutuneena. Koska Aix on sekä opiskelijoiden että snobien kaupunki, muuntelen usein lookiani sen mukaan, millaisilla asioilla liikun. Kärjistettynä: hienompiin ja kalliimpiin kauppoihin menen mieluummin housupuvussa ja merkkiaurinkolasit päässä, tavallisia juoksevia asioita hoidan farkuissa ja villapaidassa. Ei sillä, että ulkonäkö mitenkään kohentaisi olematonta ostovoimaani, mutta enpähän tunne itseäni ihan yhtä varattomaksi. Näyteikkunoiden nuoleskelu on kivempaa, jos edes näyttää siltä, että voisi ostaa jotain.

Ostovoima on muutenkin kuuma puheenaihe Ranskassa. Paitsi että maaliskuussa on kunnallisvaalit, presidentin julkistakin julkisempi yksityiselämä herättää kysymyksiä, olisiko vähitellen aika keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin. Etenkin ostovoima oli presidentinvaalien tärkeimpiä teemoja, mutta nyt se uhkaa unohtua Sarkon mahdollisen avioliiton varjoon. Itse en juuri politiikasta välitä, mutta valtion virassa oleva E. on ymmärrettävästi huolissaan suunnitelmista vähentää tuntuvasti monimiljoonaista virkamieskuntaa. Minä olen usein meistä ainoa, joka katsoo uutisia E:n valittaessa, että sieltä kuulee vain huonoja ja negatiivisia uutisia.

Kurkistin äsken vaivihkaa Facebookiin, jossa en ole käynyt sitten joulupäivän. Hui kauhistus, millainen määrä kutsuja ryhmiin, tapahtumiin, testeihin sun muihin minua odottaa! En viitsi tuhlata kallisarvoista nettikahvila-aikaani naamakirjailuun, joten perkaan viestit Suomeen palattuani. Kiitokset kaikille teille, jotka olette superpokettaneet tai muuten huomioineet minut naamakirjassa: ensi viikolla palaan maisemiin omalla laajakaistallani.