Nyt se sitten loppui

Aixistence nimittäin. Viimeinen iltapäivä kuluu pelottavan nopeasti. Harkitsimme E:n kanssa elokuviin menoa, mutta päätimme kuitenkin olla rauhassa kotona, pelata jotain ja yrittää olla ajattelematta huomista. Vaikka olenkin onnellinen nähdessäni taas äidin, isän, koiran ja mummon, on lähteminen joka kerta yhtä vaikeaa. Ei siihen kunnolla totu edes kahdeksan kerran jälkeen.

Kohta menen juomaan viimeisen terassikahvin. Yritän nauttia joka sekunnista, sillä kulunee jonkin aikaa, ennen kuin seuraavaksi voin kulkea ulkona ilman takkia ja aurinkolasit päässä. Täällä on jo täysi kevät, enteileeköhän se hellekesää?

Kuulumisiin ensi viikolla Suomesta käsin. Gradu odottaa siellä jo innolla jatkoa, joten enempiä aikailematta lähden varastoimaan aurinkoenergiaa koitosta varten.