Mansikoita ja mustaa nahkaa

Tiedän, että ainakaan Susu ei hirmuisesti välitä käsilaukkuaiheisista postauksista, mutta tällä kertaa en oikein voi skipata yhtä lempiaiheistani. Kokoelmani on nimittäin kasvanut kahdella uudella aarteella! Eilen saapui Mansikka ja tänään mademoiselle Elsa Lancel Pariisista. Kas tässä:

Marimekon Mansikkavuoret-kuosi on jostain hamalta 1970-luvulta. Isokuvioinen ja värikäs kangaskassi ei varsinaisesti ole aivan minun tyyppiäni, mutta herätehankinta tuli tehtyä puoliväkisin: Diner's Club -korttini palkintopisteet olivat vanhenemassa, joten niillä piti kiireesti tehdä jotain, eikä palkintovalikoimassa ollut mitään muuta iskevää kuin kyseinen olkalaukku. Onhan se suloinen kesäkassi esim. valkoisten housujen ja punaisen t-paidan seurana ja erottuu taatusti joukosta ainakin Aixissa, missä Marimekkoa myydään kausiluonteisesti hienossa design-kaupassa. Ainakin tuonne mahtuu reilusti tavaraa. 

Tässä puolestaan tuorein eBay-hankintani, Lancelin Elsa-sarjan yksinkertainen musta nahkalaukku. Olen kaivannut mustaa peruslaukkua jo jonkin aikaa ja sain oivan syyn sellaisen ostamiseen, kun eBay viikko sitten ilahdutti minua sähköpostitse: koska en ollut pitkään aikaan ostanut sieltä mitään, sain 10 %:n alennukseen oikeuttavan koodin käytettäväksi yhteen ostokseen ennen tiettyä päivämäärää. Valintaprosessi oli pitkä ja harras (yrittäkääpä kirjoittaa eBayn hakukenttään "musta nahkalaukku" ja katsokaa, montako sataa tulosta saatte), mutta lopulta voittajaksi valikoitui tämä selkeä ja yksinkertainen, vähän käytetty yksilö. Klik vain ja Elsa oli minun. Tänne mahtuu myös kirja, mikä on yksi tärkeimpiä hyvän arkilaukun kriteerejä:

  Nämä kuvat ovat alkuperäisestä eBayn myynti-ilmoituksesta, koska en huomannut päivällä kuvata laukkua myös sisältä ja takapuolelta. 

Tämä on jo viides eBaysta ostamani merkkilaukku ja täytyy ilokseni todeta, että olen tehnyt pelkästään hyviä hankintoja. Yksi Lacroix, yksi Longchamp, yksi LV ja kaksi Lancelia ovat olleet hinta-laatusuhteeltaan erinomaisia. Kaikki vähän tai ei ollenkaan käytettyjä ja kaksi niistä sain lisäksi täysin pilkkahintaan. Toki olen käynyt myöhemmin jokaisen kanssa merkkiliikkeessä tarkistuttamassa niiden autenttisuuden ja saanut joka kerta puhtaat paperit. Käsilaukku on oikeastaan ainoa tavara, jonka voin harkita ostavani käytettynä: en ikinä ostaisi jonkun vieraan ihmisen vaatteita, kenkiä tai meikkejä, mutta minua ei häiritse ajatus siitä, että sama laukku on joskus keikkunut tuntemattoman naisen olalla tai käsivarrella – olettaen tietysti, että laukku on tyhjä, ehjä, puhdas ja hyvin hoidettu. En haluaisi löytää second hand -laukusta edellisen omistajan nenäliinaa tai hammastikkua...

Loppuun tuore kuva rakkaimmistani. Bloggaaminen ja muukin nettihengailu on huomattavasti hauskempaa Salossa kuin Aixissa, koska minulla on lähes aina ihastuttavaa seuraa:

Arvopaperi-lehti ei sentään kuulu mopsien päivittäisiin rutiineihin, vaan se oli unohtunut sattumalta pöydälle ja Meerin käpälän alle.