Brunch

Takana on epätavallisen herkullinen viikonloppu Turussa. Lauantaina lounastin Blankossa Duussin kanssa ja tänä aamuna suuntasin sinne uudelleen, tällä kertaa kuuluisalle sunnuntaibrunssille muutaman kirjakauppakollegani seurassa. Brunssi oli hintansa väärtti, sen enempää ei tänään ole tarvinnut syödäkään! Sain vain yhden kuvan ennen herkkujen katoamista ääntä kohti:

Tässä on vain pieni osa tarjolla olleista hyvyyksistä. Brunssiin ei varsinaisesti sisälly rosékuohuviini, mutta tiskillä jääastiassa majaillut piccolopullo aivan selvästi kutsui minua vienosti nimeltä ja pyrki kaikin voimin pois astiasta ja pöytäämme, joten pitihän minun käyttää tilaisuus hyväkseni. 

Brunssin jälkeen kävelimme pitkin Aurajoen rantaa ja nautimme lukuisten turkulaisten tavoin ihanasta kesäisestä päivästä:

 Uusi Myllysilta hahmottuu vähitellen!

Olin koko päivän aivan fiiliksissä, koska täälläkin on vihdoin lämmintä ja aurinkoista ja puut alkavat vihertää, mutta ennen kaikkea siksi, että saan kerrankin olla täällä rauhassa ilman kiirettä ja ennalta suunniteltuja aikatauluja. Minulla ei ole paluulippua ensi viikoksi, vaan voin tehdä suunnitelmia lunkisti tyyliin "nähdään sitten joskus kesemmällä" tai "mennään sinne joku viikonloppu". Näen ja koen kunnolla Turun (ja Salon) kesän ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen. 

E. ei ymmärrä suomalaisten liputuspäivien päälle vaan ihmettelee, miksi kaikki suomalaiset ovat niin isänmaallisia, että vetävät tuosta vain lipun salkoon. Olen selittänyt, että liputtaminen tiettyinä päivinä on vain vakiintunut maan tapa eikä osoitus mistään kiihkopatriotismista. Täytyy tosin tunnustaa, että koin jonkinasteisen isänmaallisuusväristyksen tullessani illalla Turusta:

Koti <3