Viikon kohokohdat: Sissi ja Suomi

Olen taas vaihteeksi innostunut lukemaan elämäkertoja. Viime viikolla sain loppuun jo huhtikuun alussa aloittamani Madame Tussaud'n faktaa ja fiktiota sekoittavan saksankielisen elämäkerran Die Wachsmalerin (käytin sen lukemiseen reilusti enemmän aikaa kuin yleensä, koska en Saksassa ollessani ennättänyt lukea sivuakaan ennen puuduttavaa junamatkaani) ja parhaillaan luen Hortense Dufourin yli 800-sivuista tiiliskiveä Sissi, les forces du destin:

Onneksi kirjailija antaa melankolisesta keisarinnasta realistisemman kuvan kuin Ernst Marischka elokuvissaan...! Vaikka olen nähnyt Sissi-trilogian lukuisia kertoja, päädyin silti pari päivää sitten tilaamaan neljän DVD:n Sissi-boksin. Itse asiassa näin DVD:t ensin Fnacilla ja hyökkäsin järkevän aikuisen ihmisen tavoin riemusta hihkuen innoissani kassalle, ennen kuin tulin ajatelleeksi tiedustella myyjältä, oliko levyillä varmasti myös alkuperäisversio ranskankielisellä tekstityksellä: "Ei, nämä ovat ainoastaan ranskaksi dubattuina." Merde alors ! Vaikka Romy Schneiderin olisikin normaalia puhua ranskaa, en todellakaan halua katsoa enkä kuunnella vieraalla äänellä ranskaa puhuvaa Karlheinz Böhmiä. Saksan Amazoniltakaan ei vastaavasti löytynyt ranskaksi tekstitettyä originaalia, joten otin ja tilasin leffat Suomesta. Mikäli E. haluaa katsoa Sissiä kanssani (mikä on erittäin epätodennäköistä), minun ei auta muu kuin simultaanitulkata. (Meillä on muuten tapana katsoa joka perjantai TVkaistalta Teeman Talo Ranskassa -ohjelmaa, jota minun myös täytyy tulkata: kuulemma Ella Kanninen on söpö ja hauska ja kaikki suomalaiset miehet muistuttavat toisiaan!)

Tosiasiassahan mainitut elokuvat ovat niin imeliä, että siirappia alkaa valua kuvaruudun reunoilta heti kun DVD:n saa laitteeseen sisään. Ne ovat kuitenkin myös loistava keino paeta todellisuutta, on est dépaysé kuten E. sanoo kauhuelokuvista. Ja ne puvut...! Minä vaihtaisin farkut ja t-paidan korsettiin ja krinoliiniin milloin tahansa. Tosin Sissin ei tarvinnut matkustaa bussilla, käydä ruokakaupassa tai kulkea kaupungilla vesisateessa kuten minun valitettavasti täytyy...

Bokseja odotellessani olen kirjoittanut esitelmää Suomesta aixilaisille lukiolaisille. Täkäläisessä katolisessa yksityislukiossa on huomenna Eurooppa-päivä, jonne konsuli pyysi minua esittelemään Suomea. Jätin suosiolla pois talvisodan ynnä muun historian, joka ei kuitenkaan kiinnostaisi ketään, ja kerron sen sijaan mm. naispresidentistä ja naisten äänioikeudesta, kesämökeistä ja avantouinnista, luonnossa vapaina elävistä susista ja karhuista, suolaisesta aamiaisesta, ilmaisesta ja tasa-arvoisesta koulutuksesta sekä eukonkannon ja kännykänheiton MM-kilpailuista. Löysin Wikipediasta jopa omituisille suomalaisille urheilulajeille omistetun sivun, Sports insolites en Finlande. Voisinkin kesällä lanseerata tänne iänikuisen pétanquen tilalle kännykänheittokilpailun! Siinä olisivat pastiksen kyllästämät kylän ukot kummissaan.