Eurooppalainen ranskansuomalainen

Torstaina vietin sangen kansainvälisen päivän aixilaisessa Sainte Marien yksityislukiossa, jossa järjestettiin jo toistamiseen eurooppalainen ystävyyspäivä, Journée des amitiés européennes. Paikalle oli kutsuttu Aixiin syystä tai toisesta asettuneita ihmisiä eri puolilta Eurooppaa: Ruotsista, Portugalista, Kataloniasta, Romaniasta, Belgiasta, Irlannista... ja Suomesta siis minut.  Saimme jokainen rintaamme badgen, jossa oli  maamme lippu ja oma nimemme; minun sukunimeni oli kirjoitettu harvinaisen väärin, suoraan ranskalaisen ääntämyksen mukaan, jolloin nimeen tuli liian vähän vokaaleja ja liikaa konsonantteja. Olin tosiaan ollut kouluun yhteydessä ainoastaan puhelimitse, joten Eurooppa-päivän järjestäjät olivat todennäköisesti improvisoineet  ja kirjoittaneet nimeni foneettisesti. C'est pas grave...! 

Jokaisella oli vapaat kädet kehitellä noin tunnin pituinen esitys omasta kotimaastaan. Minä olin valmistanut perinteisen, yksinkertaisen suullisen esitelmän, koska minulla ei ole täällä minkäänlaista suomalaista havaintomateriaalia (yhtä puolityhjää hapankorppupakettia lukuun ottamatta) enkä tiennyt, olisiko koululla käytettävissä muita apuvälineitä kuin taulu. Vasta paikan päällä selvisi, että jokaisessa esityksiin varatussa luokassa oli vähintään tietokone ja että monella puhujalla oli mukanaan lippuja, kansallispukuja, ruokamaistiaisia ja PowerPoint-esityksiä. Olisi pitänyt ymmärtää, että yksityiskoulun varustelutaso on eri luokkaa kuin julkisten oppilaitosten, mutta toisaalta esityksiä ei ollut tarkoitus arvostella eikä laittaa paremmuus- tai hienousjärjestykseen – ja suomalaisuuteenhan sopii tietynlainen yksinkertaisuus ja suoraan asiaan meneminen ilman ylimääräisiä kommervenkkejä. 

Käytännössä vietin koko päivän samassa luokassa, jonne tuli tunnin välein uusi oppilasryhmä opettajineen. Aamupäivällä pidin kolme tunnin mittaista esitystä ja iltapäivällä lounaan jälkeen kolme puolen tunnin lyhennettyä versiota. En kirjoittanut esitelmääni sanasta sanaan vaan tein eräänlaisen sanalistan, joten en voi liittää puhetta kokonaisuudessaan tänne, mutta seuraavasta tiivistetystä ja suomeksi käännetystä rungosta saanee jonkinlaisen käsityksen sen sisällöstä:

• Suomen sijainti > pinta-alaltaan Euroopan 5. suurin, mutta vain 5 milj. asukasta
• pääkaupunki, viralliset kielet, ruotsinkielinen vähemmistö
• saaristo, järvet, metsät
• naispresidentti + 2003 myös naispääministeri > naisten äänioikeus 1. Euroopassa 1906 (Ranskassa vasta 40-luvulla!) > tasa-arvon tärkeys, nykyhallituksessa 12 naista ja 8 miestä
• Suomen koulujärjestelmä maailman paras PISAn mukaan > kaikilla tasavertaiset mahdollisuudet koulutukseen > ilmainen koulutus, kouluruoka ja kirjat ym. tarvikkeet (Ranskassa kaikki ostetaan itse kynistä alkaen)
• luokalle jääminen erittäin harvinaista > erityisopettajat ja ilmainen tukiopetus
• kielitunneilla puhutaan paljon, tärkeämpää osata kommunikoida vieraalla kielellä kuin lukea klassista kirjallisuutta          
• lukio vs. ammattikoulu > yo-tutkinnon tärkeä asema > yliopistokoulutus myös maksuton > erittäin selektiivinen pääsykoe, mutta saavutettua opinto-oikeutta ei voi menettää
• luonto: suurissa kaupungeissakin näkee oravia/kettuja/siilejä jne. > metsissä elää luonnonvaraisia karhuja ja susia > hirvet ja hirvikolarit
• kesämökkikulttuuri, avantouinti, sauna 
• kierrätys, pullonpalautus, jätteiden lajittelu 
• ruoka: syödään paljon kalaa, mutta myös poroa, hirveä ja karhua > marjoja ja sieniä voi itse kerätä metsistä (jokamiehenoikeudet) 
• illalla syödään aikaisin > aamiainen tärkeä ja ennen kaikkea suolainen
• Nokia on suomalainen yritys (juuri kukaan ei tiennyt tätä!)
• hiihto, jääkiekko, ralli, formula 1 
• kesäisin erikoisia lajeja: eukonkanto, kännykänheitto, saunomisen MM-kisat jne.
• musiikki: Karita Mattila, Esa-Pekka Salonen vs. Nightwish, Lordi, HIM

Suuri osa oppilaista kuunteli kiinnostuneen oloisena, ja mikä minua erityisesti ilahdutti, varsin moni halusi kysellä lisää. Miten suomalaiset jaksavat elää koko talven pimeässä? Eikö kuumasta saunasta suoraan kylmään veteen hyppääminen ole vaarallista? Mistä suomen kieli on lähtöisin? Miltä karhu maistuu? Miten -35°C pakkasella voi mennä ulos? Mikä on suomalaisen keskimääräinen palkka, mitkä ammatit ovat suosittuja Suomessa? Eikö saunan rakentaminen ole valtavan kallista? Miksi suomalaiset lajittelevat jätteensä, jos kukaan ei valvo sitä, ja mitä tapahtuu, jos ei suostu lajittelemaan? 

 

Viime mainitusta kysymyksestä heräsi mielenkiintoinen keskustelu suomalaisten lainkuuliaisuudesta, me olemme disciplinés toisin kuin vaikkapa täkäläiset ihmiset yleensä. Selitin, ettei kukaan tosiaan tule keittiöihimme vahtimaan, mihin roskikseen mikäkin jäte laitetaan, mutta suuri osa ihmisistä lajittelee ne silti, koska niin kuuluu tehdä ja on käsketty tehdä. Meillä ei jokaista asiaa tarvitse erikseen valvoa eikä lajittelu ole mikään rangaistuksen pelossa toteutettava pakko, vaan normaali asia, jota ei useimmiten sen kummemmin kyseenalaisteta.  On le fait parce qu'on est censés le faire et on ne se pose pas trop de questions, vastasin. 

 

Ensimmäisten kolmen esitelmän jälkeen meille ja opettajille tarjottiin runsas buffet-lounas, jonne pitopalvelu oli tehnyt erilaisia kylmiä ruokia eri Euroopan maista. Suomesta ei ollut mitään, mutta tarjolla oli mm. provencelaisia kasviksia suolaisen tapenade-oliivitahnan kera, englantilaisia kana-purjopasteijoita, romanialaisia friteeratun lihapullan tapaisia möykkyjä kanan jauhelihasta, venäläisiä täytettyjä paprikoita sekä espanjalaisia marinoituja herkkusieniä. Kaikki huuhdottiin tietenkin alas viinillä; jos suomalaisessa koulussa järjestettäisiin keskellä päivää vastaava tilaisuus, ei jokaisella pöydällä taatusti olisi kolmea sorttia viiniä! Lounaan aikana saimme katsella espanjalaisten tyttöjen hienoja flamenco-esityksiä, ja tunnelma oli kovin kansainvälinen. Kerrankin koko porukan lingua francana oli ranska eikä englanti.  

Tämänkaltainen tapahtuma sai minut pohtimaan – jälleen kerran – omaa identiteettiäni ja omia tapojani. Kerroin, että "Suomessa on tällaista ja suomalaiset ajattelevat ja tekevät näin", mutta ajattelevatko ja tekevätkö kaikki niin? Entä minä? Minä lajittelen jätteeni Suomessa mutta en Ranskassa. Syön suolaisen aamiaisen Suomessa ja makean Ranskassa. Syön Suomessa illallista kuudelta, Ranskassa kahdeksan ja yhdeksän välillä. Mistä johtuu, että tietyt tavat ovat maa- eivätkä henkilökohtaisia? Miksi jokin asia tuntuu luonnolliselta Suomessa ja erikoiselta Ranskassa?   

 

Kotiin tultuani löysin postilaatikosta Kelan kirjeen, jossa karhuttiin Kela-korttiani takaisin Ranskassa asumiseni takia. Teihin ei sovelleta Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. (...) Henkilöllä (...) ei ole oikeutta käyttää Kela-korttia. Pyydämme Teitä palauttamaan kortin. Kirjeestä tuli jotenkin alakuloinen olo, ikään kuin osaa suomalaisuudestani oltaisiin ottamassa pois. En tiedä, miksi, koska eihän Kela-kortti ole mikään kansalaisuuden mitta, sitä ei tule käytettyä edes joka vuosi ja sitä paitsi minulla on lompakossani ranskalainen vihreä Carte Vitale, jolla saan paljon paremmat korvaukset harvoista lääkärikäynneistäni. Minulla ei siis ole Kela-korttiini mitään erikoisen läheistä suhdetta, mutta olisin silti halunnut pitää sen. Miksi? Siksi, että suomalaisella kuuluu olla Kela-kortti? Enhän minä silti ole yhtään vähempää suomalainen, vaikka minuun ei toistaiseksi sovelletakaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Minulle jää edelleen Suomen passi ja henkilökortti, ja niistä en luovu. Voin olla ulkosuomalainen tai ranskansuomalainen, mutta yhtä kaikki olen suomalainen. Ranskalaisine tapoinenikin.