Mielipiteet rahaksi

Olen aina mielelläni vastannut kaikenlaisiin gallupeihin, nettisivujen mielipidetutkimuksiin ja muihin kyselyihin. Olen parhaillaan jäsenenä ainakin neljässä eri mielipidetutkimuspaneelissa sekä Suomessa että Ranskassa, ja välillä olen saanut mielipiteistäni aivan konkreettistakin hyötyä. Esimerkiksi MySurvey-kuluttajapaneelissa jokaiseen kyselyyn vastaamisesta saa tietyn määrän pisteitä riippuen mm. kyselyn pituudesta, ja kun pisteitä on koossa riittävästi, ne voi muuttaa haluamakseen palkinnoksi tai lahjoitukseksi hyväntekeväisyyteen. 

Minä olen vastaillut MySurveyn tutkimuksiin jo muutaman vuoden kiinnittämättä koskaan huomiota pistesaldooni, ja vasta jokin aika sitten huomasin sattumalta, että pistekertymäni riitti 20 euron arvoiseen lahjakorttiin kymmeniin eri ranskalaisiin nettikauppoihin! Tilasin lahjakorttini tutkimuslaitoksen asiakaspalvelusta ja sain sähköpostitse koodin, joka piti syöttää maksun yhteydessä valitun nettikaupan sivuille. Tilasin lahjakortillani kaksi kirjaa Amazonilta ja rahaa jäi vielä reilut neljä euroa seuraavaankin ostokseen. Ansaitsin siis kaksi ilmaista kirjaa kertomalla, millaisia muroja mieluiten ostan, mitä lehtiä minulla on tapana lukea tai olenko harkinnut uuden auton ostamista kuluvan vuoden aikana. 

Maanantaiaamuna puolestaan sähköpostissani odotti viesti houkuttelevalla otsikolla "Vastaajapalkkio". Olin voittanut Taloustutkimuksen vastaaja-arvonnassa 40 euron lahjakortin Stockmannille! Valittavana olisi ollut myös lehtitilaus, mutta se ei tietenkään kiinnostanut minua läheskään yhtä paljon. Pari vuotta sitten olin jo saanut niin ikään Stockan lahjakortin palkkioksi osallistumisestani jogurtinmaistelutestiin. 

Eilen ostimme E:n kanssa vihdoin myös joululahjan. Jouluna kumpikaan ei keksinyt, mitä haluaisi lahjaksi, joten päätimme hankkia yhteisesti jotain hyödyllistä. Lahjan ostaminen ennätti jo unohtua, kunnes minä aloin suostutella E:tä hankkimaan GPS:n. Emme kovin usein käy missään uppo-oudoissa paikoissa, mutta silloin tällöin kuitenkin, ja minä olen kyllästynyt toimimaan kartanlukijana. Sain lopulta houkuteltua E:n Fnacille, ja mukaamme lähti TomTom XL 2 -navigaattori isoine ruutuineen:

Minä asensin saman tien navigaattorin toimintakuntoon (lue: kytkin siihen virran, naputtelin kotiosoitteemme ja valitsin puheäänen) ja annoimme sen opastaa meidät kaupungilta kotiin. Äänenä toimiva madame meinasi jo hermostua, koska ajoimme totuttua reittiämme emmekä noudattaneet hänen ohjeitaan, mutta muutaman missatun risteyksen jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, mitä kautta ajetaan. Imukupin kiinnittäminen auton ikkunaan ei sen sijaan vielä onnistunut, sitä täytyy yrittää vielä uudelleen. Nyt ainakin meidän pitäisi joululahjamme ansiosta päätyä oikeaan osoitteeseen lauantaina, kun suuntaamme Arlesiin tapaamaan Airellea ja Pupucea.