tiistai 1. kesäkuuta 2010

Jo muinaiset roomalaiset...

... asustivat Rhônen suistoalueella Arelate-nimisessä kaupungissa, joka nykyisin paremmin tunnetaan Arlesina. Minäkin pääsin sinne vihdoin viime viikonloppuna hinguttuani sitä ennen vuosikausia E:tä seurakseni. Vietimme erinomaisen mukavat kaksi päivää Airellen seurassa ja tapasimme samalla reissulla myös Pupucen.

Lauantaina uusi GPS pääsi siis ensi kertaa tositoimiin. Puolivälissä matkaa onnistuin vihdoin kiinnittämään sen menestyksekkäästi tuulilasiin ja pääsin pitelemästä isoa ruutua käsissäni. Liikenne tökki moottoritiellä pahasti ja olimme lopulta perillä yli puoli tuntia aikataulustamme jäljessä. Airelle odotti meitä provencelais-italialaisessa Les 2 Suds -ravintolassa, jonka terassilla vierähti tunti jos toinenkin. E. innostui etenkin ravintolan omaperäisestä kahvijälkiruokalistasta, jonka ylimmäisenä komeili Nutella-espresso:


Herkkujen jälkeen säästimme koipiamme ja kiertelimme pitkin Arlesin keskustaa pienen turistijunan kyydissä. Juna pysähtyi pariksi minuutiksi Arlesin kuuluisan areenan viereen, jotta matkailijat ennättivät poseerata roomalaismonumentin edessä:


Junamatkan jälkeen palasimme kävellen katselemaan muita muinaisia nähtävyyksiä, kuten antiikkisen teatterin jäännöksiä. Lähemmän tuttavuuden tekeminen olisi kustantanut kuusi euroa, joten minä tyydyin ottamaan kuvia ulkopuolelta ja aidan raoista:
 

Palasimme areenan nurkille ihailemaan roomalaisten aikaansaannosta, miettimään gladiaattoreiden kohtaloita ja katselemaan ohikulkevia koiria sillä välin, kun E. tonki viereisiä matkamuistokojuja:


Ilta kului rattoisasti Airellen luona jutustellen ja samppanjaa nauttien aina aamutunneille saakka, kunnes oli aika lähteä nukkumaan hotellille. Majapaikkamme sijaitsi paradoksaalisesti vehreän ja rauhallisen kanavan varrella aivan moottoritieliittymän vieressä. Näkymä oli kuin Amsterdamissa:

 (Linssilude tunki tietysti taas kuvaan!)

Seuraavana päivänä läksimme arlesilaisystäviemme matkassa ensin tervehtimään Pupucea tämän kotikulmille ja sieltä tutustumaan Camargueen, Rhônen suistoalueen luonnonpuistoon, joka on tunnettu erityisesti häristä, flamingoista, valkoisista camarguenhevosista sekä hyttysistä. Syötyämme piknikin Méjanesin matkailu- ja maataloustilalla nousimme jälleen junaan, tällä kertaa ihan oikeaan raiteilla kulkevaan, jonka kyydissä pääsimme ihailemaan tyypillistä camarguelaista luontoa ja ennen kaikkea äsken mainittuja eläimiä:

 flamingoja...

härkiä...

lisää härkiä...

... ja hevosia. 

Hyttysistä en sentään ottanut valokuvaa, mutta ihollani on selvästi näkyviä todisteita niiden olemassaolosta; en olisi muuten uskonut, että hyttynen kykenee pistämään jopa pellavahousujen läpi!

Lopuksi kiitokset vielä tätäkin kautta Airellelle loistavasta viikonlopusta!   

5 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Ihana paita, oisko Garden Collectionia? :D

Jenna kirjoitti...

Vähän ihanaa, sä oot päässy tutustuu valkoharjoihin niiden alkuperäispaikas, kade olen minä :P

Fifin maman kirjoitti...

Muistin just ratsastaneeni Camarque-hevosella.

Kauniita maisemia, kanaalikin!

Onneksi täällä ei ole tarjolla tuollaisia dolce, piu dolceja.

Airelle kirjoitti...

kiitokset mukavasta viikonlopusta itsellenne, kiva että pääsitte tulemaan!

*~SL kirjoitti...

Ihanalta näyttää, tuolla olisi kiva käydä :)