Vingt-neuf neunundzwanzig twenty-nine

 

Jälleen uusi sivu on kääntynyt elämäni suuressa kirjassa, näin melodramaattisesti ilmaistuna. Proosallisemmin todettakoon, että täytin eilen 29 vuotta. En tiedä, kuuluisiko perinteisen ikä- ja eksistentiaalikriisin iskeä nyt vaiko vasta vuoden päästä; toistaiseksi tunnen olevani aivan samanlainen kuin kaksi päivää sitten 28-vuotiaana, mutta saattaahan olla, että kohta meikatessani huomaan silmäkulmissa valtavat ryppykeskittymät ja siitä se sitten lähtee. Kriisiä odotellessa mietin, pitäisikö minun nyt ihan oikeasti ryhtyä kokopäiväiseksi järkeväksi aikuiseksi ja ajatella vakuutuksia ja anti-age-voiteita ja asuntosäästämistä, vai saako vielä välillä olla olevinaan pikkutyttö, ikävöidä äitiä ja tykätä possuista, kissanpennuista ja vaaleanpunaisesta?

Eilispäivä sujui niin rattoisasti kuin vain voi. E:ltä olin saanut jo etukäteen syntymä- ja ystävänpäivälahjaksi vaaleanpunaisen matkalaukun muutaman viikon päästä vihdoin koittavaa Saksan tournéeta varten:

 Äidiltä puolestaan tuli juuri sopivasti huoltopaketti kotoa:

Huoltopaketti sisälsi tietysti tervehdyksen myös rakkailta lyttykuonoilta:

 

... sekä raadollisen muistutuksen elämän tosiasioista:

Minulla ei vielä ikinä ole ollut voidetta, jossa olisi lukenut premiers signes de l'âge... Byääh! Olen kohta muumio.

Koska Ranskan valtio ylläpitää minua toistaiseksi hyvin kohtuullisesti, lahjoin pitkästä aikaa itsekin itseäni – missäpä muualla kuin kirjakaupassa. Mukaan tarttui sekä hyötyä että huvia: kanakeittokirja ja "mikä minusta kannattaisi tulla isona" -opas...

 

... sekä suosikkihömppääni, Versailles-romaaneja:

 

Illalla nautimme E:n kanssa juhlaillallista kotona pyjamassa uutisia katsellen. (Kynttiläillalliset ravintolassa ovat täysin yliarvostettuja ja -hinnoiteltuja...!) Tästä aloitimme:

 

  

ja tähän lopetimme:

 

Ahkerampi amatöörikokki olisi leiponut itse, mutta minulla ei ole kakkuvuokaa eikä sähkövatkainta, joten luotimme jälleen pakasteruokakauppa Picardin apuun. Sitä paitsi jäätelökakku on parempaa kuin valmiilla kermavaahdolla koristeltu sokerikakku, jollaisen ehkä olisin voinut itse saada aikaan.  

Kaiken kaikkiaan siis aivan loistava syntymäpäivä, joka tosin olisi ollut vielä hauskempi, jos vanhemmat ja mummo olisivat olleet mukana. Ensi vuonna uusiksi... ellen sitten karkaa jonnekin näkymättömiin murehtimaan kolmosen ilmestymistä kakkosen tilalle.

 

Lopuksi suurkiitokset vielä tätäkin kautta kaikille minua Facebookissa muistaneille!