Olen parina viime päivänä aikonut kirjoittaa blogiin ja joka kerta siirtynyt pois hallintasivulta saamatta mitään aikaan. Ei ole mitään kerrottavaa, minulle ei ole tapahtunut mitään, Aixissa ei tapahdu mitään. En aina viitsi edes kaivaa tietokonetta esille. Kevätväsymys? vai minulle ominainen saamattomuus? Ehkä molemmat.
Toisina päivinä sitä on vaikka kuinka energinen, toisina taas kyljellään makaaminen ja seinän tuijottaminen houkuttelee enemään kuin mikään muu. Olisi kiva, jos joku silloin tällöin tarttuisi niskastani kiinni ja ravistelisi kevyesti, juuri sen verran, että lähtisin uudestaan liikkeelle.
Torstaina oli vaihteeksi energisempi päivä, ja hyvä niin, sillä olin päättänyt lähteä päiväksi yksin pois Aixista. E. oli työnsä takia koko päivän muualla, joten emme lounastaneet yhdessä ja minulla oli näin ollen hyvä tilaisuus käväistä jossain. Aluksi ajattelin lähteä Marseilleen, mutta päivän viettäminen siellä yksin ei lopulta houkutellut, joten meninkin bussilla tuttuun ja turvalliseen Avignoniin. Oli mukavaa olla siellä kerrankin yksin: kiertelin rauhassa kaupoissa ja tein muutamia loisto-ostoksia (kuten kahdet farkut 20 eurolla), kuljeskelin muuten vain, valitsin ravintolan ainoastaan omien kriteerieni mukaan ja kuljeskelin vielä vähän lisää. Vaikka tunnen Avignonin miltei yhtä hyvin kuin Aixin, leikin turistia ja maksoin neljä euroa siitä hyvästä, että pääsin ottamaan valokuvia kuuluisalle sillalle:
Päivä oli ihanan keväinen ja aurinkoinen ja Rhône virtasi hiljalleen.
Sillalta käsin saa hyviä kuvia paavien palatsista ja kaupunginmuureista.
Koska mukanani ei ollut ketään ottamassa minusta kuvaa, ryhdyin itse tuumasta toimeen:
Sillan päässä on pieni näyttelytila, joka on omistettu kuululle Sur le pont d'Avignon -laululle. Näyttelytila avattiin kesäkuussa 2006, tietysti maailman kuuluisimman avignonilaisen toimesta, ja allekirjoittanutkin kutsuttiin tuolloin paikalle. Näyttelyssä voi edelleen kuunnella Mireilleä, joten vietinkin tovin jos toisenkin korva painettuna seinää vasten:
Sillalta lähdettyäni istuskelin vielä hetkisen kevätauringosta nauttien paavien palatsien edessä ennen kuin oli aika lähteä takaisin bussiasemalle kaupungin toiselle puolelle.
Perjantaina olikin jälleen tuulista ja sateista, joten valitsin retkipäiväni paremmin kuin hyvin. Kevät ei sentään aivan vielä ole täällä, vaikka välillä siltä jo tuntuukin.
4 kommenttia:
Ihania kevättunnelmia! Täällä on 15 pakkasta, karmea viima ja jotain puoli metriä lunta tullut yön aikana...
tosiaan valitsit hyvän päivän matkailulle, se oli se yksi kevätpäivä talven lomassa! ja Avignon on kiva matkailukohde.
oih mikä kevätaurinko! Turussa tuiskuttaa ja on hanget korkeat nietokset!
Pitkasta aikaa taas blogistaniassa piipahtamassa ja pitihan tanne sinunkin luo paasta. :)
TErveisia lampoisia :)
Lähetä kommentti