Houkuttelin tiistaina E:n retkelle jälleen yhteen piskuiseen, 800 asukkaan kylään Ylä-Provenceen. Banon sijaitsee Alpes-de-Haute-Provencen departementin takamailla 25 km Forcalquier'sta itään ja tunnetaan lähinnä vuohenjuustostaan. Minä en kuitenkaan hinkunut Banoniin juuston perässä, vaan kirjojen: yllättävää kyllä, pienessä kylässä keskellä ei mitään on eräs Ranskan suurimmista kirjakaupoista, Librairie Le Bleuet.
Le Bleuet on oikea kirjalabyrintti, se käsittää useamman huoneen – yhteensä 800 m2 – katosta lattiaan täynnä kirjoja. Olisin kevyesti viettänyt siellä useamman tunnin, mutta sitä varten olisi pitänyt olla paikalla yksin; keskittymistä häiritsee lievästi, kun joku kulkee kannoilla kirjahyllyjen välissä, valittaa että on kuuma, ilmoittaa vähän väliä "nyt täällä on oltu jo 45 minuuttia" ja kyselee, vieläkö menee kauan... Lopulta pääsin ulos kaupasta saaliinani seitsemän kirjaa. Ehdotin E:lle, että kesällä voitaisiin tulla uudelleen Banoniin, johon E. ihmetteli miksi, kun siellä kerran on jo käyty. Harmi, ettei sinne ole muuta kulkuneuvoa kuin oma auto!
Banonista ajoimme syömään läheiseen Saint-Etienne-les-Orgues'n kylään, jossa olimme viisi vuotta sitten muutaman päivän lomalla. Sateinen, harmaa ja kylmä maaseutu ei kauan kiehtonut, joten suuntasimme Manosqueen hankkimaan E:lle toppatakkia. Matkalla äkkäsimme tienvarressa possuja ja pysähdyimme tietenkin valokuvaamaan niitä:
Jostain syystä paikalliset näyttävät aina valtavan huvittuneilta, kun me urbaani-ihmiset ihastelemme suureen ääneen porsaita, lehmiä, lampaita sun muita eläimiä. Aixin keskustassa kun ei näe muita kuin koiria ja puluja...!
Manosquesta löytyi sopiva toppatakki, ja siitä tyytyväisinä suojauduimme sadekuuroilta hunaja-piparkakkuteen ja nutellavohveleiden pariin:
Mukavan päivän päätteeksi kotona odotti hartaasti odotettu uutuus:
Tuore saksankielinen Nah bei Dir -albumi on pyörinyt ahkerasti CD-soittimessamme tiistaista saakka. Mukana on ensimmäistä kertaa myös kaksi Mireillen itsensä säveltämää laulua. Huhtikuussa kuulen toivottavasti mahdollisimman monta uutta kappaletta livenä! Tässä esimakua tulevasta: Liebe lebt ohjelmasta Willkommen bei Carmen Nebel 31.10. Videon lopussa julistetta heilutteleva fani on muuten hyvä berliiniläisystäväni!
5 kommenttia:
meitäkin aina naurattaa kovasti turistit, jotka pysähtyvÄt Camarguessa tien varteen ihastelemaan härkiä ja valkoisia hevosia. vakivitsi on, että kas ovat tuoneet härät ulos turistien katsella. ok, me nähdään niitä koko ajan, mutta tiedän monen tulevan matkan päästä niitä nähdäkseen!
Sun ois pitäny antaa E:lle voileipä ja parkkeerata se sarjakuvahyllyn viereen :D
Mille fois bravo, Jovko! Kiva nähdä pitkästä aikaa.
Voin kuvitella, että E on yhtä innostunut kirjakaupassa kuin eräs V Stockan kemmariosastolla tai minä Bauhausissa tai autokaupassa.Voin myös kuvitella sinut tuossa kirjaparatiisissa, hihkumassa innosta.
Noch eine Woche!Tärpätkin odottaa.
^Tai eräs huokaileva herra A eläinkaupassa jossa mä olen ihan ekstaasis ettimäs uusia koirajuttuja :P
Airelle: Vähän sama juttu Aixissa, kun turistit räpsivät kuvia Rotondesta tai katedraalista. Mitäpä niitä kuvaamaan, tuossahan ne ovat joka päivä silmien edessä! Comme quoi, melkein mikä tahansa asia voi olla jollekin eksoottinen.
Stazzy: Niin olisi pitänyt! Nyt se oli jo kissakirjahyllyn vieressä, mutta sekään ei riittänyt.
Karhu: Just presiis samanlainen asenne! :D Tärpille valtavat halit.
Jenna: Juurikin näin. ;D
Lähetä kommentti