maanantai 30. marraskuuta 2009

Historiaa, pilkunviilausta ja roséviiniä

Yllä erittäin ytimekkäästi kuluneen viikonlopun ohjelma. Vietimme nimittäin espoolaisfaniystäväni kanssa perinteistä, kaksi kertaa vuodessa järjestettävää Mireille-konferenssia eli Mööteä. Tämän syksyn Mööten kohokohta oli vuoden 1973 Kööpenhaminan konsertti, josta ystäväni T-M oli saanut käsiinsä harvinaisen hyvälaatuisen version. Sen parissa fiilistelimme kolmeen saakka aamuyöllä. Koska fanittaminen on rankkaa eikä sitä jaksa kuivin suin, tuhosimme konsertin ohessa pari pulloa roséta käytyämme sitä ennen illastamassa Turun uudessa ranskalaisessa "sikabistrossa", Bistrot Le Porc.

Mööten jälkimmäisenä päivänä tapanamme on ollut tutustua kulloisenkin möötekaupungin kulttuuritarjontaan. Tällä kertaa suuntasimme Käsityöläismuseoon, jossa espoolaisvieras ei ollut käynyt koskaan ja minäkin viimeksi kymmenen vuotta sitten. Kostean ja harmaan sään ansiosta museossa oli hiljaista, joten saimme kierrellä kaikessa rauhassa 1800-luvun turkulaisten puutalojen pihapiireissä ja poiketa välillä sisällekin kurkkimaan. Seurasimme mm. kirjanpainajaa ja langankehrääjää työssään sekä lähetimme vanhan ajan postitoimistosta iloisen turunkielisen tervehdyksen yhteiselle tuttavallemme Berliiniin. Talojen sisällä sai ottaa kuvia vain ilman salamaa, ja koska sähkövalottomissa taloissa alkoi kolmen aikaan jo hämärtää, tyydyimme napsimaan muutaman valokuvan ulkona:

















Mööten varsinainen saavutus oli kuitenkin suomenkielisen Wikipedian Mireille-artikkelin laajentaminen. Artikkeli on pitkään ollut ontuvakielinen tynkä, ja nyt päätimme berliiniläisystävän avustuksella ryhtyä toden teolla
epäkohtaa korjaamaan. Paranneltavaa riittää vielä ja muokkaukseen ovat sittemmin osallistuneet monet muutkin Wikin käyttäjät, mutta ainakin artikkeli on nyt kattavampi. Sitten joskus, kun lakkaan olemasta laiska ja saamaton, kirjoitan sen vielä paljon paremmaksi...

Huomisesta alkaen vedänkin jälleen ylleni Stockmannin sinisen housupuvun ja alan luovuttaa ihmisille kirjoja maksua vastaan. Töihin meno on mukavaa pitkän tauon jälkeen, mutta lievää ramppikuumetta on silti havaittavissa: jos en enää osaakaan tehdä työtäni, puhua ruotsia tai käyttää kassajärjestelmää tai löytää kirjoja myymälästä tai suositella sopivaa kirjaa tai ylipäätään mitään?

0 kommenttia: