Minustako muotibloggari?

Blogilistan uudistuttua olen joutohetkinäni klikkaillut satunnaisten blogien linkkejä ja osunut milloin mihinkin blogiin. Ylivoimainen enemmistö näistä on ollut muotiblogeja. Syystä tai toisesta minulla on ollut muotiblogeista lähinnä negatiivinen mielikuva; ne, joita olen selaillut, ovat yleensä alle parikymppisten, 34-kokoisten ja 45 kg:n painoisten tyttösten blogeja, joissa esitellään vähäisen tekstin ja runsaiden kuvien kera kirjoittajien päivän asuvalintoja ja/tai eri nettikauppojen tarjontaa. Useimmiten tällaisten blogien kirjoittajien tyyli ei vastaa miltään osin omaa makuani. Joko he pukeutuvat kirpputoreilta löytämiinsä vanhoihin vaatteisiin tai sitten H&M:n yms. tusinariepuihin, jotka kyllä saattavat näyttää kelvollisilta laihojen pikkutyttöjen päällä, mutta ovat sitä huomattavasti vähemmän kaltaiseni kymmenen vuotta vanhemman ja kymmenen kokoa isomman naisihmisen yllä. Koska haluan nimenomaan lukea blogeja, en katsella niitä, en ole keksinyt ainuttakaan syytä palata toista kertaa tällaisiin blogeihin.

Minulle ihanteellisessa muotiblogissa kirjoittaja olisi noin kolmekymppinen, 44-46-kokoinen nainen, joka hankkii vaatteensa "aikuisten kaupoista" (kuten Stockmann, Sokos, Esprit, Moda jne.) ja on mieluiten tyyliltään klassinen, selkeä ja yksinkertaisuutta suosiva. Sellainen kuin minä. Miksi en siis itse ryhtyisi muotiblogaajaksi? Jossain vaiheessa jopa puolivakavasti suunnittelin oman muotiblogin aloittamista, mutta hylkäsin nopeasti ajatuksen. En halua esitellä vartaloani valokuvissa kaikelle kansalle – satunnaiset loma- tai juhlaotokset ovat eri asia – enkä edes osaa käyttää kameran itselaukaisinta. Lisäksi tyylini on niin pelkistetty, ettei päivittäisestä pukeutumisestani saisi aikaiseksi kovinkaan kiinnostavaa juttua. Varsinkin talvella on melko turha pukeutua erikoisesti, koska vaatteet eivät kuitenkaan kaupungilla käydessä näy takin alta. (Eri asia tietysti olisi, jos minulla olisi työ, jossa voisin käyttää omia vaatteitani.) Talvisin pukeudun näin ollen useimmiten mustiin tai tummansinisiin farkkuihin tai mustiin suoriin housuihin ja yksivärisiin neuleisiin tai t-paitaan ja villatakkiin. Kesällä panostan pukeutumiseeni aivan eri tavalla, mutta silloinkin tyylini avainsana on yksinkertaisuus: yksivärinen hame tai housut yhdistettynä toisenväriseen yläosaan. Jokin juju vaatteessa toki saa olla, kuten pieni rusetti tai hillitty printti, mutta inhoan kaikenlaisia ylimääräisiä hörhöjä ja levottomia kuvioita. Myös värien suhteen olen rajoitteinen: vaatekaapistani löytyy harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta mustaa, valkoista, punaista, vaaleanpunaista, harmaata ja tummansinistä. Perusideana on, että kaiken tulee sopia kaiken kanssa.

Mielikuvituksetonta? Ehkä. Klassista ja hillittyä? Ehdottomasti. Useimmiten minua ei edes kiinnosta, mikä kulloinkin on "muodissa". Tiedän, mitkä värit, housujen mallit ja hameen pituudet minulle ja vartalolleni sopivat ja pysyttelen niissä. Joskus voin toki yhdistää klassiseen peruspuvustooni elementtejä pintamuodista, mutta vain siinä tapauksessa, että ne todella sopivat minulle. Muotibloggariksi olisin siis auttamattoman tylsä. Minulla ei myöskään ole nykyaikaisia tyyli-ikoneita, jollainen ilmeisesti useimmilla muotiblogin kirjoittajilla on. Ainoa mieleeni tuleva esikuva on Mireille, mutta Christian Lacroix'n mustat housupuvut ja uniikit pitsi-iltapuvut tuskin inspiroivat muita kuin minua.

Olen kuitenkin onnistunut toistaiseksi löytämään kaksi positiivisesti erottuvaa ja mielenkiintoista muotiblogia: Laura de Lille ja Buttermilk Bisquits. Molemmissa on kuvien lisäksi riittävästi tekstiä, jotta kyseessä olisi oikea blogi eikä kuvagalleria, niissä käsitellään kiinnostavia aiheita, ja ennen kaikkea molemmissa näkyy selvästi kirjoittajan persoonallinen ote. Sattumalta molemmat ovat myös ulkosuomalaisblogeja.

Keskityn siis jatkossakin tutkimaan muiden bloggaajien muotikäsityksiä ja säilytän oman blogini tutun sekalaisena Ranska-, mopsi-, Mireille- ja yleisblogina. Uskoisin lukijoidenikin olevan asiasta samaa mieltä.