Ilmoittauduttuani syntymäpäiväni jälkeisenä päivänä työvoimatoimistossa olen nyt ihan virallisestikin sekä työtön että melkein kolmekymppinen. Kumpikaan asianlaita ei mitenkään erityisesti ilahduta, mutta jotain positiivista aina löytyy, kunhan jaksaa miettiä.
Syntymäpäivän viettäminen esimerkiksi merkitsee sitä, että on vielä elossa; lisäksi toistaiseksi ikäni alkaa vielä kakkosella; ja kahden vuoden päästä, kun sekä äiti että minä täytämme pyöreitä vuosia, lähdemme pakoon jonnekin hyvin kauas (kuten Pariisiin). Syntymäpäivän ansiosta sain myös täydennystä massatrendikkääseen Nomination-rannekoruuni. Siinä ennestään oleva yksinkertainen sydän sai seurakseen kaksi punaisella sydämellä koristettua kissaa...
Syntymäpäivän viettäminen esimerkiksi merkitsee sitä, että on vielä elossa; lisäksi toistaiseksi ikäni alkaa vielä kakkosella; ja kahden vuoden päästä, kun sekä äiti että minä täytämme pyöreitä vuosia, lähdemme pakoon jonnekin hyvin kauas (kuten Pariisiin). Syntymäpäivän ansiosta sain myös täydennystä massatrendikkääseen Nomination-rannekoruuni. Siinä ennestään oleva yksinkertainen sydän sai seurakseen kaksi punaisella sydämellä koristettua kissaa...
... huonosti erottuvan punaisen tekstin Amour...
... sekä hieman paremmin näkyvän Je t'aime -laatan:
Korun idea on mielestäni loistava: sen perustana olevia teräslaattoja korvataan eri tavoin koristelluilla kuviolaatoilla (kirjaimia, numeroita, eläimiä, kuuluisia nähtävyyksiä, eri maiden lippuja jne.), joita voi ryhmitellä miten tahansa ja järjestää uudelleen lukemattomia kertoja.
Työttömyydestä on hiukkasen hankalampi keksiä hyviä puolia. Työvoimatoimiston virkailija oli kyllä oikein mukava, mutta työtä hänellä ei ollut minulle ehdottaa. Ainoa koulutukseeni vähääkään sopiva työ oli osa-aikainen saksanopettaja Forssassa, ja sekin oli tarkoitettu joko natiivipuhujalle tai suomalaiselle, joka on asunut Saksassa. Maanantaina saan aloittaa paperisodan Kelassa jonkinlaisia avustuksia saadakseni. Niissäkin on työssäoloehto, eli minun pitäisi olla ollut töissä 43 viikkoa viimeisen parin vuoden aikana. Jos näin ei ole, Kela vaatii nähdäkseen todistuksia vanhempieni tuloista. Vielä 28-vuotiaanakin olen siis ilmeisesti edelleen riippuvainen isäni tilinauhasta. Uskomatonta. Toivottavasti minunkin kohdallani elatusvelvollisuus joskus loppuu.
8 kommenttia:
muutat äkkii osottees meille niin ne ei kysele ahman tilinauhaa
Jeps... työttömyys ja vanhempien rahoilla eläminen (ainakin osin) eivät ole kovinkaan pop. Terv. Stazzy, 26 vee.
Mutta, positiivisempaakin on! Hyvää vähän myöhässä olevaa synttäriä!
Onnittelut uuden ikävuoden johdosta!
Muistaakseni joskus mainitsit asuvasi vanhempiesi luona, jotka kustantavat elämisesi. Ne työttömyys- ja Kelan tuet on tarkoitettu elämiskuluihin, vuokraan, ruokaan, sähkö- ja vesilaskuihin jne. Jos sinulla ei ole näitä kuluja, millä perustelet, että sinun pitäisi niitä varten saada rahaa?
Jenna: Joo, sillä ehdolla, että saan nukkua Siirin vieressä! <3
Stazzy: Kiitos!
Anonyymi: Kiitos.
Olethan tullut ajatelleeksi, että elämässä on muitakin kuluja kuin asumiskulut. Jopa toimeentulotuen tulee lain mukaan kattaa mm. ravinto-, vaate- ja hygieniamenot sekä paikallisliikenteen maksut, lehtitilaukset ja puhelinkulut (ks. www.stm.fi). Vaikka minulla ei olekaan maksettavana vuokraa tai sähkölaskuja, täytyy minunkin syödä, peseytyä, pukeutua, kulkea bussilla ja maksaa puhelinlaskuni. En voi olettaa, että vanhempani ostavat minulle vaatteet, shampoot ja hammasharjat, vaikka tarjoavatkin katon pääni päälle ja jääkaapin sisällön käyttööni.
Hurjasti, hurjasti onnea!!! :))
Jep. vanhempien avustus kelpaa vielä täälläkin, vaikka niin uskomattomalta se kuulostaa. Ollaan naimisissa ja lapsikin.. mutta vuosisadan talouskriisi osui suoraan nilkkaan. Osui ja upposi! T. Karkki 28 vuotta.
Mutta toivottavasti nämä on vain väliakaisia järjestelyjä ja pian avautuu mitä ihanin työpaikka! :) Hurjasti lämpöisiä terkkuja, olet(te) mielessä! Mopot kans ;))
Ihana, fiksu ja söpö Anna!
Tiesitkö, että työkkärin tukea on mahdollista saada 3 kk työnhakuun ulkomaille? Kun olet nyt työtön, voit hakea paikkoja esim. vuorotteluvapaita tai pyytää harjoittelutuen (vaikka suurlähetystöt ja ministeriöt, osa ei maksa vaan haluaa jonkun työkkärin tuella tai hakea vaikka jotain tiedotushommaa kolmeksi kuukaudeksi tai jotain..) Eli oikeastaan triljoona mahdollisuutta! ( taisin kuulostaa ihan opolta, kaameus..)
Bisou, Laura
Myöhäiset onnittelut synttäriesi johdosta! Aika masentavaa et tuon ajattelumallin mukaan olen kakskyt vuotta sua vanhempi kun ikä alkaa nelosella:-(
Kyllä ne tukien hakemisetkin ihan työstä käyvät. Kokeilin kerran ja se oli niin vaikeaa ja monimutkaista että siinä ei akateemisesta loppututkinnosta haittaakaan olis ollut...
Toivotaan nyt kuitenkin sitä työpaikkaa... joko täältä tai Ranskasta!
Karkki: Kiitos! :) Niinpä, talouskriisiä tähän kaikkein vähiten kaivattiin. Ala-asteelta asti meidän sukupolvellemme lupailtiin ongelmatonta työllistymistä suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle, mutta eipä ihan siltä vaikuta. Eläkkeelle kyllä jäädään, mutta ketään ei palkata tilalle. Täytyy vain uskoa, että tilanne aikanaan normalisoituu ja ettei kriisi kestä koko vuosikymmentä. Mopoilta terveiset ja nuolaisut!
Laura: En ole vielä ehtinyt kunnolla perehtyä työkkärin tarjoamiin mahdollisuuksiin, mutta muistan kuulleeni/lukeneeni jostain, että työnhaku ulkomailla on mahdollista tuen turvin. Kunhan ennätän ensi viikolla Kelaan, kyselen tarkkaan lisätietoja.
Susu: Kiitokset! Toivottavasti suklaaleivos auttoi edes hiukkasen flunssaan. Et suinkaan ole kakskyt vuotta vanhempi, koska olet ihan neljänkympin alussa ja minä taas kahdenkympin lopussa. Humanistimatikalla siitä tulee vain reilu 10 vuotta. :)
Lähetä kommentti