torstai 30. lokakuuta 2008

Voittaja vie kaiken

Jo kesällä Ranskassa alkanut Abba-intoiluni ei vieläkään hellitä. Eilen olimme Susun kanssa katsomassa Mamma Mian sing-along -version viimeistä esitystä. Pieni Kinopalatsin sali oli melkein täynnä ja suurin osa yleisöstä tosiaan lauloi mukana, kuten mekin. En ole ikinä milloinkaan laulanut julkisesti lukuun ottamatta muutamaa vuosien takaista, aamuöistä karaokeyritelmää, joista minulle ei ymmärrettävästi jäänyt juurikaan muistoja vaalittavaksi. Elokuvateatterissa laulaminen on tähän asti kuulostanut vallan mahdottomalta ajatukselta, mutta sehän osoittautui suunnattoman hauskaksi! Asiaa auttoi, että kyseessä ei ollut varsinainen karaoke, vaan laulaa sai näyttelijöiden äänien päälle. Näin minun auttamattoman epävireinen lauluni hukkui sopivasti Merylin ja kumppaneiden huomattavasti onnistuneemman performanssin sekaan. Jopa Pierce Brosnan osaa laulaa paremmin kuin minä – kohtalon ivaa, että osaan ulkoa noin 950 Mireillen biisiä, joista en kykene laulamaan ainuttakaan? Leffasalin pimeydessä olo oli kuitenkin riittävän anonyymi, jotta kehtasin vetää The winner takes it all asiaankuuluvalla hartaudella ja paatoksella.

Myöhemmin illalla tuttujen kappaleiden eri versioista virisi keskustelua mummon kanssa; hänen mielestään näyttelijöiden levytykset ovat jopa alkuperäisiä parempia. Minä olen vahvasti eri mieltä, ja joka tapauksessa minulla on ihka oma henkilökohtainen suosikkini – yllättävää...? Seuraavassa ehdoton lempiversioni Abban ylivoimaisesti parhaasta kappaleesta:



Esitys on (valitettavasti) playback, joten tarkkakorvaiset huomannevat, että taustakuorona toimii Abba itse – tai kolme neljäsosaa, sillä Agnetha ei osallistunut levytykseen Tukholmassa vuonna 1981.

Ei päivää ilman mopsiuutisia: Guru oli tänään silmäleikkauksessa Kirkkonummella. Olin etukäteen hiukan huolissani, mutta operaatio sujui oikein hienosti. Tärppä nukahti mahalleen keskelle eläinlääkärin odotushuonetta, ja me jätimme hänet silitysten ja suukkojen kera operoitavaksi ja lähdimme tappamaan aikaa Inkoon keskustaan. Palatessamme Gurre heräili hiljalleen häkissään vihreä muovikauluri pään ympärillä ja vinkui sydäntäsärkevästi. Syliin päästyään Tärppä rauhoittui saman tien ja on jo melko reipas. Mirkku on toistaiseksi evakossa Antin ja Jennan luona, jotta eno saa toipua rauhassa. Mirkuton huusholli on tylsä, mutta lauantaina on toivoa jälleennäkemisestä ja sunnuntaina on luvassa pentunäyttely Turussa.

2 kommenttia:

Susu kirjoitti...

Kiitos seurasta! Oli tosi kivaa! Yksin en olisi sinne kahdannut mennä, vaikka laulankin aina ja kaikkialla:-) Toivottavasti enkeliääninen naapurini ei saanut kailotuksestani pahoja traumoja.

Terveiset Tärpälle ja extrahellittelyjä, kun kerrankin on ainut mopsi talossa...

M'man kirjoitti...

Pikkusille karvapallukoille isot rapsutukset korvan taa. Voi toist, oikein simmuleikkaus. Ei varmaan ole kivaa kun kaverikin on muualla.
No kaikki vain sen takia, etta olisi paremmin .

Terkkuja kovasti! Aiteellesikin!