tiistai 7. lokakuuta 2008

Sisteron jytäsi tuhatpäin

Sunnuntaina vietimme kunnon aurinkoisen lomapäivän mahtavan musiikin ja kotiseutumatkailun merkeissä. Lähdimme varhaisella aamujunalla Sisteroniin kylmyyttä uhmaten, t-paidat, villapaidat ja takit päällä. Hulluuden innoittajana toimi varsinkin 70-luvun diskokuningattarena tunnettu Sheila, joka on E:n ykkösidoli ja sitä kautta yksi minunkin suosikeistani. Sisteronin messut juhlivat 25:ttä juhlavuottaan, ja Sheila oli saatu sunnuntai-iltapäivän ilmaiskonsertin vetonaulaksi. E. ei ensin aikonut edes lähteä paikalle, mutta sain puhutuksi järkeä: jos kerran minä olen matkustanut Mireillen takia Suomesta kaksi kertaa Pariisiin ja kerran Hampuriin ja Berliiniin, niin me totta vie lähdemme sadan kilometrin päähän ilmaiseen Sheilan konserttiin! Muutkin olivat samaa mieltä, sillä yleisöä oli koko piskuinen Sisteron mustanaan, La Provencen mukaan noin 7000 henkeä. Ilmaisuuden vastapainona jouduimme tietysti seisoskelemaan lavan edessä jo reilua tuntia ennen konserttia, ja lopulta ihmisiä oli niin paljon, että jokainen liike piti etukäteen laskelmoida. Kun kesken kaiken vahingossa pudotin fleecetakkini, en päässyt tanssivien ihmisten keskellä nostamaan sitä ennen kappaleen loppua. Kaikkiaan konsertti kesti noin tunnin ja vartin, mikä on ilmeisesti ilmaiskonsertiksi oikein hyvä saavutus. Niille, jotka eivät Sheilaa tunne, löysin YouTubesta yhden lempikappaleeni, Kennedy Airport vuodelta 1979:



Laulussa nainen palaa Pariisista New Yorkiin vuoden poissaolon jälkeen ja näkee lentokentällä jälleen rakastettunsa, joka odottaa tuloaulan lasin takana saadakseen hänet syliinsä. (E:llä ja minulla on ymmärrettävästi laulusta oma uudelleen sanoitettu versio, Marignane Airport...)

Juna- ja musiikkiteema sai alkunsa jo viime viikolla, kun ranskalais-saksalainen Arte-kanava esitti suorana lähetyksenä lempioopperani La Traviatan Zürichin päärautatieasemalta. Laulajat siirtyivät paikasta toiseen matkustajien joukossa, nousivat välillä junaan, kulkivat edestakaisin rullaportaissa ja istuutuivat asemakahvilan pöytään. Täysin tavanomaisesta kontekstista poikkeava toteutus onnistui täydellisesti; tuntui melkein normaalilta, että Violetta keskusteli rakastettunsa isän kanssa zürichiläisen kahvilan terassilla Bougivalin maaseutuasunnon sijaan...! Oopperaa inhoava E:kin suostui seuraamaan esitystä ja totesi lopuksi, että näin epätavallista ohjausta katsoi melkein mielellään. Koskahan näemme La Bohêmen Aixin modernilla TGV-asemalla... tai vaikkapa Taikahuilun Kupittaan asemalla?!

Pelkkää huvia ei viimeinen viikkoni Aixissa kuitenkaan voi olla. Lähetin aamulla kuusi työhakemusta eri puolille kaupunkia: matkailutoimistoon, kaupungintalolle, kirjastoihin, Aixin seudun kuntayhtymään... Toivottavasti edes jostain otettaisiin yhteyttä.

6 kommenttia:

Mossulan äippä kirjoitti...

Taikahuilu Kupittaan asemalla olisikin jymyjuttu!Mikähän sopisi Salon rautatieasemalle? Tuskin mitään kovin wagnerista...


Kuluispa tämä viikko vielä nopeammin!
Ti aspetto!

Pupuce kirjoitti...

Joko siun on pian palattava?!? Aika menee ihan liian nopeaan!

Ootko hakenu hotelleihin töihin, nainen ?!? Ce serait mieux que rien...

Hei, ihan hullu idea, mut eihän sitä koskaan tiedä: eikö MM-organisaatiossa ois mitään paikkaa siulle? Joku assistentin tms? Sie kun vielä tunnet Mimin...Lähetä postia ja tiedustele! Maailma on ihmeitä täynnä!

Gros bisous.

Fifi kirjoitti...

Karhu: Miten olisi Madama Butterfly? Nokian japanilaiset toisivat aitoa paikallisväriä! :D

Pupuce: Lauantaina hyppään koneeseen... toisaalta kivaa ja toisaalta tylsää, je n'aime pas avoir le cul entre deux chaises comme on dit !

Hotelleihin en ole itse asiassa tullut ajatelleeksi hakea, mutta nyt kun mainitsit, niin miksipä ei?! Aixissa niitä riittää. Täytyy kokeilla!

MM-idea me fait rêver ;), yritänpä vaivihkaa selvittää asiaa! ei sitä koskaan tiedä... Grosses bises !

Jaana kirjoitti...

Hei!
Bongasin sivuiltasi ihanan vaaleanpunaisen gradun! Kertoisitko missä paikassa kävit sen painattamassa vai laittavatko mahdollisesti joka paikassa tuota väriä? Pakko saada! :)

Fifi kirjoitti...

Jaana: Painatin graduni Turussa kirjasitomo Kluutissa Lemminkäisenkadulla, Datacityn rakennuksessa. Alunperin halusin punaisen gradun, mutta nähtyäni kansivalikoimassa vaaleanpunaiset kannet, muutin välittömästi mieleni. En osaa sanoa, tarjotaanko muualla vaaleanpunaisia kansia, mutta aina kannattaa tiedustella. :)

Jaana kirjoitti...

Kiitos kovasti! Tuo paikka sopii oikein hyvin, Turussa kun itsekin olen. Jippii :)