Kotona jo toista päivää! Paluumatka sujui oikein mukavasti, vaikka matkalaukkuni päättikin jälleen kerran viettää ylimääräisen lomapäivän Pariisissa (tullut nähtävästi omistajaansa...) ja suvaitsi saapua vasta sunnuntai-iltana Turun kautta ystävällisen nuoren miehen saattamana. Tavaroita ei ollut hävinnyt, mutta metallinen Christian Lacroix -osoitekylttini oli pahasti vääntynyt ja laukun etutaskussa suljetussa muovipussissa ollut reilun kaupan luomubanaanisuihkugeeli oli levinnyt myös pussin ulkopuolelle, ei sentään onneksi laukun sisällä olleisiin vaatteisiin.
Kotona oli öisestä saapumisajasta huolimatta odottamassa riehakas vastaanottokomitea: Guru haukkui ja melkein ulvoi minut nähdessään ja ihkuihana Mirkku kieppui ja näykki hiuksiani ja korvalehtiäni. Yltiösosiaalinen koiravauva ei vierastanut minua hetkeäkään, ja sunnuntaiaamuna minua odottikin pitkän tauon jälkeen mopsiherätys kahden koiruuden voimin. Mirkku on lutuinen, kiltti, pehmeä ja pullea, mutta terävähampainen! Mopsitaapero yrittää sitkeästi hypätä olohuoneen sohvalle ja minun sänkyyni, mutta takajalat eivät ihan vielä yllä riittävän korkealle ja tuloksena on joka kerta mahalasku. Guru-eno saa näin ollen rauhassa jatkaa yöuniaan siirryttyään ensin alakerrasta vanhempien sängystä minun jalkopäähäni tuhisemaan.
Gurun suhteen kuulimme tänään ikäviä uutisia. Huomasin aamulla Tärpän pitävän toista silmäänsä omituisesti kiinni, ja edessä oli pikareissu eläinlääkärille. Yllätykseksemme eläinlääkäri totesi Gurpan toisen silmän olevan samean pigmentin peitossa, mikä merkinnee näön osittaista heikkenemistä. Pigmentti on vähitellen leviämässä myös toiseen silmään. Sokea Guru ei toki ole, sillä ainakin namit ja rakkaan pehmolehmänsä hän löytää vaikka pimeässä, mutta normaali ja terve silmä ei ole. Marraskuussa Gurre viedään koirien silmälääkärille tarkempaa tutkimusta varten, ja edessä saattaa olla leikkaus tai jonkinlainen silmän kalvohionta.
Kotona oli öisestä saapumisajasta huolimatta odottamassa riehakas vastaanottokomitea: Guru haukkui ja melkein ulvoi minut nähdessään ja ihkuihana Mirkku kieppui ja näykki hiuksiani ja korvalehtiäni. Yltiösosiaalinen koiravauva ei vierastanut minua hetkeäkään, ja sunnuntaiaamuna minua odottikin pitkän tauon jälkeen mopsiherätys kahden koiruuden voimin. Mirkku on lutuinen, kiltti, pehmeä ja pullea, mutta terävähampainen! Mopsitaapero yrittää sitkeästi hypätä olohuoneen sohvalle ja minun sänkyyni, mutta takajalat eivät ihan vielä yllä riittävän korkealle ja tuloksena on joka kerta mahalasku. Guru-eno saa näin ollen rauhassa jatkaa yöuniaan siirryttyään ensin alakerrasta vanhempien sängystä minun jalkopäähäni tuhisemaan.
Gurun suhteen kuulimme tänään ikäviä uutisia. Huomasin aamulla Tärpän pitävän toista silmäänsä omituisesti kiinni, ja edessä oli pikareissu eläinlääkärille. Yllätykseksemme eläinlääkäri totesi Gurpan toisen silmän olevan samean pigmentin peitossa, mikä merkinnee näön osittaista heikkenemistä. Pigmentti on vähitellen leviämässä myös toiseen silmään. Sokea Guru ei toki ole, sillä ainakin namit ja rakkaan pehmolehmänsä hän löytää vaikka pimeässä, mutta normaali ja terve silmä ei ole. Marraskuussa Gurre viedään koirien silmälääkärille tarkempaa tutkimusta varten, ja edessä saattaa olla leikkaus tai jonkinlainen silmän kalvohionta.
1 kommenttia:
Tervetuloa kotiin! Oli tosi mukavaa taas tavata pitkästä aikaa! Surullisena luin uutisia Tärpästä - toivottavasti oikea hoito löytyy... Lemppariruuat ja lelut taitaa löytyä ihan tuoksun perusteella - Tuumii välillä nälkäisen kissan yllättämä.
Lähetä kommentti