Pääasiaa

Olen ajautunut pohtimaan varsin tavallista, mutta siitä huolimatta kinkkistä pulmaa: miten valitsen kampaajan, jolla alan vakituisesti käydä? Tähän asti olen käynyt uskollisesti aina samalla iäkkäähköllä kampaajalla, mutta elokuussa kesälomien takia jouduin pakottavista syistä vaihtamaan, ja tulos olikin huomattavasti parempi kuin aiemmin. Entinen kampaajani on hurjan mukava, mutta kaikkea muuta kuin moderni ja trendikäs; muut asiakkaat ovat 90-prosenttisesti yli 60-vuotiaita ja jälki on sen mukaista. Kampaajani on myös taiteilija ja pitää kampaamossaan pysyvää taidenäyttelyä, ja välillä uusien taulujen esittely vie kirkkaasti etusijan varsinaiselta hiustenleikkuulta. Useammin kuin kerran minun on pitänyt itse huolehtia, että geometrisen polkkatukkani molemmat puolet ovat yhtä pitkät ja otsatukka suunnilleen tasainen, ja kun huomauttamista on ollut, kampaaja on todennut huolettomasti "oho, no, leikataan tuosta vielä pari senttiä"...

Elokuun lopussa sain lopulta tarpeekseni ja menin Jean Louis David -merkkikampaamoon. Maksoin värjäyksestä ja leikkauksesta 33 euroa enemmän, mutta en joutunut koko ajan vahtimaan, tuleeko väriä päähän tasaisesti ja lähteekö otsatukasta kolme milliä vai kuusi senttiä. Minulle myös ehdoteltiin erilaisia väriratkaisuja eikä sudittu pelkkää tavallista perusruskeaa. Päätin saman tien ryhtyä JLD:n vakiasiakkaaksi, mutta nyt minulla on kaikesta huolimatta huono omatunto entisen kampaajani takia. Meillä on useita yhteisiä asiakastuttavia, jotka ovat kertoneet entisen kampaajan kyselleen kuulumisiani ja ihmetelleen, miksei minua ole näkynyt yli kuukauteen. Viiden vuoden jälkeen on varmasti normaalia vaihtaa kampaajaa, varsinkin kun en ole aina ollut jälkeen tyytyväinen, mutta tuntuu tyhmältä lakata noin vain yhtäkkiä käymästä tervehtimässä. En oikein myöskään voi poiketa sisälle ja ilmoittaa, että menen tästä lähtien kilpailijan asiakkaaksi. Tylsä pattitilanne: toinen kampaaja on mukava ja ystävällinen, mutta tekee huonoa työtä; toisessa kampaamossa taas jälki on moitteetonta ja modernia, mutta yhden käyntikerran jalkeen minulla ei tietenkään vielä ole minkäänlaista henkilökohtaista asiakassuhdetta kampaajaan – tai kampaajiin, koska uudessa paikassa heitä on useita. Joka kerta on selitettävä uudelleen alusta, millaista väriä ja leikkausta ajattelin, millainen kampaus minulla on ennen ollut, millainen sen pitäisi olla jne. Onneksi pääsen pian salolaiselle vakikampaajalleni, jonka luona minun tarvitsee vain istua paikallani. Kaikki oleellinen on jo etukäteen tiedossa ja lopputulos joka kerta erinomainen.

Pakenin sekä hius- että työnhakustressiä elokuviin ja näin Mamma Mian jo toistamiseen: sen kestää katsoa vaikka kuinka monesti! Mummokin on käynyt jo kaksi kertaa, ja odotamme molemmat innolla DVD:tä. Tällä ja ensi viikolla on vielä 2-3 muuta elokuvaa nähtävänä; täytyy pitää kiirettä ja keskittyä työnhakuun aamupäivisin.