Linnan kautta vuorille

En olisi lainkaan ihmetellyt, vaikka tämä Perrierin mainos olisi kuvattu viime viikkojen aikana Aixissa:
 

Äidin lähdöstä saakka täällä on nimittäin ollut oikein perinteinen, hiostava, tuskaisen kuuma elokuun kesäsää, mistä syystä en ole parin kuluneen viikon aikana tehnyt varsinaisesti mitään muuta kuin maannut lukemassa makuuhuoneessa ikkunaluukut vain sen verran raollaan, että lukeminen on mahdollista sytyttämättä valoja. Kun ulkolämpötila pohjoisen puolella on +36°C toista viikkoa putkeen ja vielä keskiyölläkin yli +20°C, kannattaa kaikenlainen liikkuminen ja aktiivinen toiminta supistaa minimiin. Asuntoon ei saa läpivetoa, ja koska kylpyhuoneessa ei ole juuri minkäänlaista ilmanvaihtoa, saa jo suihkun jälkeen pyyhkeeseen kuivaaminen uudelleen hien pintaan. 

Olenkin keksinyt keinon saada noin kaksikymmentä sekuntia virkistystä: menen suoraan suihkusta pyyhe ympärilläni/edessäni niin ulos kuin pääsen, ts. "parvekkeelle" eli lasiovi-ikkunan edessä olevalle, noin jalkaterän pituiselle ulokkeelle, kumarrun mahdollisimman pitkälle eteenpäin ja kuivun melkein saman tien pelkän kuuman ilman vaikutuksesta. Märillä käsivarsilla tuntuu tällöin hienon hieno viileähkö tuulenvire. (Olisipa minulla täälläkin sekä parveke että takapiha kuten Salossa, tai kaksi parveketta kuten Turussa!)

Helteen takia olen pakosti myös melko huolettoman näköinen. Koska mikään meikki ei tartu hikiselle iholleni, olen kulkenut kasvot punoittavina, kiiltävinä ja aurinkovoiteesta rasvaisina ja vaihtanut monisävyiset silmämeikit pelkkään ripsiväriin ja suojakertoimelliseen huulikiiltoon. Sinänsä mukavaa vaihtelua, ja kätevää siksikin, että normaalit aamutoimeni ovat lyhentyneet puolestatoista tunnista reiluun puoleen tuntiin; odotan silti kärsimättömänä ensimmäistä viileää aamua, jolloin saan jälleen piirrettyä ja väritettyä itselleni totutut kasvot.

Viileyttä on toivottavasti luvassa seuraavien kahden viikon ajaksi, sillä vietämme ne aiempien vuosien tapaan Alpeilla. Loma alkaa E:n syntymäpäivän kunniaksi juhlavasti linnassa: kerroin viime vuoden lopulla voittaneeni yön aamiaisineen prestige-yksityismajoituksessa, ja valitsimme lopulta runsaasta tarjonnasta parin vuosisadan takaisen linnan Valensolessa, suunnilleen Aixin ja lopullisen määränpäämme puolivälissä. Linnayön jälkeen ohjelmassa kaksi viikkoa idyllistä vuoristoelämää, muutamia päiväretkiä, kävelyä hiljaisilla maaseututeillä, lehmiä ja lampaita, linnunlaulua, iltapäiviä uima-altaalla, lukemista ja liskoilua puutarhassa ja pukeutumista illalliselle. Tuskin maltan odottaa.
         

5 syytä käydä Turussa

Turun kulttuuripääkaupunkivuotta ei ole erikoisemmin noteerattu näillä seuduilla, vaan kaiken huomion on saanut Marseille, jolle kyseinen kunnia lankeaa 2013 (vinkki kaikille kulttuuri-ihmisille Suomessa ja muuallakin: tänne kannattaa silloin tulla!). Siksi ilahduinkin ikihyviksi lukiessani tilaamani BIBA-naistenlehden syyskuun numeroa:

Matkailuosiosta aukeni nimittäin yhtäkkiä silmieni eteen tämännäköinen sivu (pahoittelen jälleen skannerin puutetta, tiivistelmä artikkelista alla):

5 hyvää syytä mennä Turkuun: "Turku on Suomen vanhin kaupunki ja unelmapaikka sille, joka haluaa pyöräillä, kokeilla kelluvaa saunaa ja maistaa kuuluisaa pohjoismaista suklaaleivosta." Oikeastihan on miljoonia hyviä syitä mennä Turkuun, mutta BIBA listaa niistä viisi:

1. 20 000 saarta, joihin voi tutustua pyöräillen

Turkua ympäröivillä 20 000:lla saarella on pittoreskeja kyliä, lukemattomia satamia ja vehreä luonto. Parhaiten saarelta toiselle pääsee polkupyörällä maantietä 180 pitkin (rakas mökkitieni!) ja vettä ja metsää riittää silmänkantamattomiin. Jos haluaa elää suomalaiseen tapaan, kannattaa vuokrata saunalla varustettu mökki (tekstissä suomeksi!).

2. Saunakulttuuri

Suomessa on lehden mukaan miltei yhtä paljon saunoja kuin autoja. Elokuun loppuun saakka Turussa voi kokeilla erilaisia saunaversioita kuten läpinäkyvää tai kelluvaa saunaa. 

3. Pinellan suklaaleivos

Hiljattain uudistetussa historiallisessa ravintola Pinellassa (jossa en aikeistani huolimatta ehtinyt tänä kesänä käydä) tarjotaan kuulemma aivan ihania toffeetäytteisiä suklaaleivoksia banaanisorbetin ja viskihyytelön kera. Turkulaiset, käykäähän testaamassa ja kertokaa, oliko hyvää! Samassa yhteydessä BIBA mainitsee viinibaari Tintån ja ravintola Smörin sekä kehottaa ehdottomasti käymään kauppahallissa ostamassa savukinkkua, rusinamakkaraa ja kalasäilykkeitä.

4. Design 

Kulttuuripääkaupunkivuoden ansiosta design on saanut huimasti lisää näkyvyyttä Turussa. Tonfisk Designilla on lehden mukaan selkeitä ja funktionaalisia esineitä ja Kuidesignin tekstiilituotteissa taas esiintyy tuttuja ja tyypillisiä Turun maisemia. 

5. Muut aktiviteetit

150 kulttuuritapahtumaa – taidetta, kirjallisuutta, elokuvia, musiikkia, urheilua jne. – levittäytyy jopa Turun historiallisille paikoille kuten linnaan, tuomiokirkkoon ja kirjastoon. Entinen hylätty VR:n konepaja on muutettu 9000 m² kulttuurikeskus Logomoksi, jossa on useita kiinnostavia ja interaktiivisia näyttelyitä (kannattaa todellakin käydä, mikäli ette vielä ole tutustuneet!). 26.-28.8. Tall Ships -regatan suuret purjelaivat valtaavat Aurajoen rannat.

Mukava, asiallinen ja mieltä lämmittävä juttu rakkaasta kotikaupungistani! Höysteenä kuva saaristosta – E. luuli punaisia venevajoja mökeiksi –, Pinellan suklaaleivoksesta ja Yliopistonkadun ja Aurakadun kulmasta. Melkein tuli taas koti-ikävä, tai pikemminkin harmitti entistä enemmän se, etten Turun-kotini menetettyäni voinutkaan oleskella siellä niin paljon kuin olin etukäteen aikonut. Onneksi kahden kuukauden kuluttua olen jälleen siellä; tosin lokakuinen Turku ei ole lainkaan yhtä houkutteleva kuin heinäkuussa...!

Muutamaa sivua myöhemmin totesin toisenkin kotikaupunkini päässeen esille:

Mitä BIBAN mukaan Aixissa kannattaa tehdä vuorokaudessa? Flaneerata vanhassa kaupungissa, shoppailla keskustan pienissä putiikeissa (yksikään jutussa mainituista kaupoista ei kylläkään ole koskaan kiinnittänyt minun huomiotani) ja harrastaa kulttuuria joko upeassa, vanhanaikaisessa Jeu de Paume -teatterissa, uudessa teatteri- ja konserttisali Grand Théâtre de Provencessa tai nykytanssin keskuksessa Pavillon Noirissa. Mikä ettei, vaikka minun lempipuuhaani täällä onkin istua Cours Mirabeaun varrella terassilla, lukea ja katsella aurinkolasieni takaa ohikulkevia ihmisiä. Syksyllä aion kyllä käydä pitkästä aikaa teatterissa ja ylipuhua E:nkin mukaani: hän kun ei ole koskaan käynyt teatterissa eikä oopperassa!  

Maman was here

Alkukuun blogihiljaisuudelle on tällä kertaa varsin pätevä syy: sain vihdoinkin, vuosien jahkailun päätteeksi, äidin vieraakseni Aixiin! Vietimme kahdestaan ja kolmestaan ikimuistoiset ja tapahtumarikkaat 10 päivää, jotka nekin valitettavasti kuluivat aivan liian nopeasti.

Erityisen onnellinen olin siitä, että äiti ja E. tapasivat nyt viimein toisensa ja tulivat erinomaisesti toimeen keskenään. E. osasi yllätyksekseni puhua aivan hyvää ja ymmärrettävää englantia, vaikkei ole kertaakaan lukion jälkeen käyttänyt sitä, ja äitikin sai kommunikoitua kohtuullisesti ranskaksi, joten minun ei tarvinnut jatkuvasti olla tulkkina. Teimme kolmisin lähiseuturetkiä ja vietimme ravintola- ja koti-iltoja sangen leppoisasti. Tietenkin jokaisella on omat tapansa, käytäntönsä ja mielipiteensä, jotka eivät aina ole itsestään selviä toisenlaisen kulttuuritaustan omaavalle, mutta kokonaisuutena "anopin" vierailu oli suuri succès ja molemmat rakkaat läheiseni pitivät toisistaan. 

Olin etukäteen suunnitellut varsin vähän ohjelmaa, jotta loma olisi rento ja spontaani eikä minuuttiaikataulutettu suoritus. Ensimmäisenä päivänä, lauantaina, kiertelimme alustavasti Aixin keskustassa ja bongasimme minullekin tuntemattoman italialaisen ravintolan, jonka myöhemmin kävimme testaamassa ja hyväksi havaitsemassa. Sunnuntaipäivän vietimme E:n isän kanssa ja maanantaina vietimme ensimmäisen varsinaisen kokonaisen päivän Aixissa. Äiti ja minä olimme täysin sattumalta pukeutuneet samantyylisesti:

Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina retkeilimme lähiseudulla ja vähän kauempanakin, sillä olin vuokrannut auton kolmeksi päiväksi. Automaattivaihteisen auton löytäminen kohtuuhinnalla osoittautui hankalammaksi kuin oletin, mutta lopulta onnisti paremmin kuin hyvin, sillä pyytämäni kompaktin kaupunkiauton hinnalla sain näin komean ajokin:

En ollut ennen ajanut ranskalaisella autolla, mutta Peugeot 3008 (yllä kuvattuna Avignonin rautatieaseman parkkipaikalla) nousi saman tien suosikkilistalleni heti Audin jälkeen. Leijona-auto kulki pehmeästi kuin unelma, oli nopea, vahva ja turvallinen ja varustettu kaikenlaisilla herkuilla integroidusta navigaattorista hämäräntunnistimella toimiviin ja tarvittaessa itsestään syttyviin ajovaloihin. En olisi millään raaskinut luopua lasikattoisesta autostani perjantai-aamuna, mutta sitä ennen olin kyllä nauttinut siitä koko hinnan edestä, sillä kolmessa päivässä ajoin yhteensä 790 km! Tiistaina lähdimme heti autovuokraamolta suoraan Avignoniin, keskiviikkona seikkailimme Korppoon mökkiteitä muistuttavilla vuoristoteillä Moustiers-Sainte-Marien kautta Sainte-Croix-du-Verdonin tekojärvelle ja takaisin, ja torstaina ajoimme perinteisiin lomamaisemiimme Hautes-Alpesin departementtiin, keskiaikaiseen Saint-Bonnet-en-Champsaurin kylään, joka sijaitsee vain 25 km vakituisesta kesälomapaikastamme. 

Etenkin Sainte-Croix'n tekojärvi oli kaunis näky:

Olimme siellä muutaman päivän lomalla vuosia sitten, mutta sen jälkeen emme ole palanneet paikkakunnalle. Tekojärven rannalla sijaitsevan Sainte-Croix'n kylän talot on rakennettu pienistä kivistä, ja koko kylä on hurmaavan idyllinen:

       

Saint-Bonnet'sta en ottanut nyt kuvia, koska käymme siellä jokaisella alppilomallamme eikä kylä ole muuttunut edellisvuodesta. Viimeksi olen kuvannut sitä tässä postauksessa. 

Perjantaina auto täytyi palauttaa haikein mielin, minkä jälkeen suuntasimme äidin kanssa Marseilleen. Vietimme aurinkoisen iltapäivän merellä ihailemassa calanqueja Marseillen ja Cassisin välissä; kuvia calanqueista näkee parhaiten edellisen visiittini raportista täältä. 

Lauantaiaamu puolestaan kului saippua- ja keittiöpyyheostoksilla Aixin isolla torilla, ja sunnuntaina ohjelmassa oli suomalais-ranskalainen iltapäivä ja ilta länsinaapurissamme Gardin departementissa ystäviemme Airellen ja Pupucen luona. Airelle miehineen tarjosi meille ihanan provencelaislounaan oman puutarhansa antimista, normaaleja ruokajuomia (= samppanjaa, roséta ja speculoos-siirappia rommin kera) unohtamatta:

Lounas venähti useamman tunnin mittaiseksi, joten ennätimme ihastelemaan Pupucen hienoa uutta kotia vasta alkuillasta. Takaisin Aixissa olimme vasta yhdentoista aikoihin illalla, mutta kyllä oli mukavaa nähdä blogiystäväni taas pitkästä aikaa ja ennen kaikkea äidille tavata heidät vihdoin livenä! Kiitos kaikille vielä tätäkin kautta...!

Maanantaina aloimme jo olla tekemisen puutteessa. Kävimme uudelleen Marseillessa, tällä kertaa Notre Dame de la Garden kirkolla näköaloja ihailemassa...

... ja syömässä epämääräistä bouillabaissea kalanruotoineen ja -nahkoineen, kunnes totesimme yhteisellä päätöksellä Aixin paljon mukavammaksi kaupungiksi ja palasimme sinne. 

Tiistai oli äidin viimeinen päivä Aixissa, ja illalla ajoimme E:n kanssa jälleen kerran Marignanen lentokentälle. Itkuhan siinä tuli, tietenkin, mutta onneksi pistäydyn taas lokakuussa Suomessa.

Oli ihanaa saada ensimmäistä kertaa äiti tänne ja esitellä kotini, kaupunkini, uusi kotiseutuni ja kaikki tärkeät ihmiseni. Koska täällä riittää edelleen näkemistä ja tekemistä, tämä tuskin jää äidin ainoaksi vierailuksi Provencessa. E:n ensimmäistä Suomi-visiittiä odotellessa...