Maman was here

Alkukuun blogihiljaisuudelle on tällä kertaa varsin pätevä syy: sain vihdoinkin, vuosien jahkailun päätteeksi, äidin vieraakseni Aixiin! Vietimme kahdestaan ja kolmestaan ikimuistoiset ja tapahtumarikkaat 10 päivää, jotka nekin valitettavasti kuluivat aivan liian nopeasti.

Erityisen onnellinen olin siitä, että äiti ja E. tapasivat nyt viimein toisensa ja tulivat erinomaisesti toimeen keskenään. E. osasi yllätyksekseni puhua aivan hyvää ja ymmärrettävää englantia, vaikkei ole kertaakaan lukion jälkeen käyttänyt sitä, ja äitikin sai kommunikoitua kohtuullisesti ranskaksi, joten minun ei tarvinnut jatkuvasti olla tulkkina. Teimme kolmisin lähiseuturetkiä ja vietimme ravintola- ja koti-iltoja sangen leppoisasti. Tietenkin jokaisella on omat tapansa, käytäntönsä ja mielipiteensä, jotka eivät aina ole itsestään selviä toisenlaisen kulttuuritaustan omaavalle, mutta kokonaisuutena "anopin" vierailu oli suuri succès ja molemmat rakkaat läheiseni pitivät toisistaan. 

Olin etukäteen suunnitellut varsin vähän ohjelmaa, jotta loma olisi rento ja spontaani eikä minuuttiaikataulutettu suoritus. Ensimmäisenä päivänä, lauantaina, kiertelimme alustavasti Aixin keskustassa ja bongasimme minullekin tuntemattoman italialaisen ravintolan, jonka myöhemmin kävimme testaamassa ja hyväksi havaitsemassa. Sunnuntaipäivän vietimme E:n isän kanssa ja maanantaina vietimme ensimmäisen varsinaisen kokonaisen päivän Aixissa. Äiti ja minä olimme täysin sattumalta pukeutuneet samantyylisesti:

Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina retkeilimme lähiseudulla ja vähän kauempanakin, sillä olin vuokrannut auton kolmeksi päiväksi. Automaattivaihteisen auton löytäminen kohtuuhinnalla osoittautui hankalammaksi kuin oletin, mutta lopulta onnisti paremmin kuin hyvin, sillä pyytämäni kompaktin kaupunkiauton hinnalla sain näin komean ajokin:

En ollut ennen ajanut ranskalaisella autolla, mutta Peugeot 3008 (yllä kuvattuna Avignonin rautatieaseman parkkipaikalla) nousi saman tien suosikkilistalleni heti Audin jälkeen. Leijona-auto kulki pehmeästi kuin unelma, oli nopea, vahva ja turvallinen ja varustettu kaikenlaisilla herkuilla integroidusta navigaattorista hämäräntunnistimella toimiviin ja tarvittaessa itsestään syttyviin ajovaloihin. En olisi millään raaskinut luopua lasikattoisesta autostani perjantai-aamuna, mutta sitä ennen olin kyllä nauttinut siitä koko hinnan edestä, sillä kolmessa päivässä ajoin yhteensä 790 km! Tiistaina lähdimme heti autovuokraamolta suoraan Avignoniin, keskiviikkona seikkailimme Korppoon mökkiteitä muistuttavilla vuoristoteillä Moustiers-Sainte-Marien kautta Sainte-Croix-du-Verdonin tekojärvelle ja takaisin, ja torstaina ajoimme perinteisiin lomamaisemiimme Hautes-Alpesin departementtiin, keskiaikaiseen Saint-Bonnet-en-Champsaurin kylään, joka sijaitsee vain 25 km vakituisesta kesälomapaikastamme. 

Etenkin Sainte-Croix'n tekojärvi oli kaunis näky:

Olimme siellä muutaman päivän lomalla vuosia sitten, mutta sen jälkeen emme ole palanneet paikkakunnalle. Tekojärven rannalla sijaitsevan Sainte-Croix'n kylän talot on rakennettu pienistä kivistä, ja koko kylä on hurmaavan idyllinen:

       

Saint-Bonnet'sta en ottanut nyt kuvia, koska käymme siellä jokaisella alppilomallamme eikä kylä ole muuttunut edellisvuodesta. Viimeksi olen kuvannut sitä tässä postauksessa. 

Perjantaina auto täytyi palauttaa haikein mielin, minkä jälkeen suuntasimme äidin kanssa Marseilleen. Vietimme aurinkoisen iltapäivän merellä ihailemassa calanqueja Marseillen ja Cassisin välissä; kuvia calanqueista näkee parhaiten edellisen visiittini raportista täältä. 

Lauantaiaamu puolestaan kului saippua- ja keittiöpyyheostoksilla Aixin isolla torilla, ja sunnuntaina ohjelmassa oli suomalais-ranskalainen iltapäivä ja ilta länsinaapurissamme Gardin departementissa ystäviemme Airellen ja Pupucen luona. Airelle miehineen tarjosi meille ihanan provencelaislounaan oman puutarhansa antimista, normaaleja ruokajuomia (= samppanjaa, roséta ja speculoos-siirappia rommin kera) unohtamatta:

Lounas venähti useamman tunnin mittaiseksi, joten ennätimme ihastelemaan Pupucen hienoa uutta kotia vasta alkuillasta. Takaisin Aixissa olimme vasta yhdentoista aikoihin illalla, mutta kyllä oli mukavaa nähdä blogiystäväni taas pitkästä aikaa ja ennen kaikkea äidille tavata heidät vihdoin livenä! Kiitos kaikille vielä tätäkin kautta...!

Maanantaina aloimme jo olla tekemisen puutteessa. Kävimme uudelleen Marseillessa, tällä kertaa Notre Dame de la Garden kirkolla näköaloja ihailemassa...

... ja syömässä epämääräistä bouillabaissea kalanruotoineen ja -nahkoineen, kunnes totesimme yhteisellä päätöksellä Aixin paljon mukavammaksi kaupungiksi ja palasimme sinne. 

Tiistai oli äidin viimeinen päivä Aixissa, ja illalla ajoimme E:n kanssa jälleen kerran Marignanen lentokentälle. Itkuhan siinä tuli, tietenkin, mutta onneksi pistäydyn taas lokakuussa Suomessa.

Oli ihanaa saada ensimmäistä kertaa äiti tänne ja esitellä kotini, kaupunkini, uusi kotiseutuni ja kaikki tärkeät ihmiseni. Koska täällä riittää edelleen näkemistä ja tekemistä, tämä tuskin jää äidin ainoaksi vierailuksi Provencessa. E:n ensimmäistä Suomi-visiittiä odotellessa...