Kaiken eri välineillä matkustamisen päätteeksi saavuin lopulta ehjänä perille. Matkan viimeiseen vaiheeseen sisältyi kokonaiset kaksi yllätystä. Ensin Aixin bussiaseman taksitolpalla nuori tyttö pyysi saada lainata puhelintani ilmoittaakseen jollekin saapuneensa; en kehdannut kieltäytyä, ja noustessani taksiin tyttö kiitti ensin ranskaksi ja sitten selvällä suomella "kiitos vielä kerran". Koska istuin jo taksin takapenkillä, en ennättänyt reagoida mitenkään, mutta en edelleenkään käsitä, miten a) tyttö osasi suomea ja b) mistä hän tiesi minun olevan suomalainen?
Toiseksi kummastuin tämän kaupungin taksikäytäntöä: vaikka taksamittari näytti E:n byroon edessä 4,40 €, maksoi matka 8 euroa. Ihmetellessäni asiaa taksikuski totesi, etten taida olla paikallisia: kuulemma kaikkien taksikyytien minimihinta on kahdeksan euroa, näytti mittari sitten mitä tahansa. En tosiaan olekaan kulkenut Aixissa taksilla kuin ehkä kolme kertaa koko täällä oloni aikana. Joka tapauksessa käytäntö kuulostaa oudolta: kyllä Salossa, missä ajelemme taksilla harva se päivä, kyyti maksaa täsmälleen mittarin osoittaman summan eikä jotain hatusta vedettyä muka-minimitaksaa...!
Takaisin tullessani minulla oli kantamuksia reilusti enemmän kuin lähtiessäni, sillä käytin tilaisuutta hyväkseni ja roudasin Ranskaan kaikenlaista Suomi-tavaraa:
- hyvät tukevat muovikauhat,
- Iittalan juomalasin kummallekin (muuten minulla ei suomalaisia astioita olekaan, sillä minusta on melko yhdentekevää, minkä maalaisilta lautasilta syömme),
- kunnolliset Fiskarsin sakset, kuorimaveitsen ja juustohöylän (vaikka Ranskassakin on saksia, ovat Fiskarsit aivan ainutlaatuiset, ja juustohöylää en ole täältä ikinä onnistunut löytämään),
- Kodin Anttilasta bongaamani Suomen muotoisen astian, johon voisi laittaa vaikkapa oliiveja tai pähkinöitä tarjolle, jos joku joskus kävisi meillä aperitiivilla. Koska meillä ei kuitenkaan koskaan käy ketään kylässä, komeilee Suomi-kulho toistaiseksi mopsipatsaan vieressä television edessä.
Syötävääkin toki toin, sekä suolaista...
... että makeaa:
Murehdin koko matkan ajan Oltermannin ja piirakoiden säilymistä ja asettelin Stockmannin jääpakkausta paremmin niiden alle ja päälle. Hyvänmakuisiksi ne edelleen kotona osoittautuivat, joten jääpakkaus termokassissa taisi olla riittävä viilennys pitkän kuljetuksen ajaksi. Ostin myös Stockan sauternes-hyytelöä, joka on erinomaisen herkullista hanhenmaksan seurana.
Ensimmäistä kertaa ostin mukaani myös suomalaista musiikkia. En yleensä lainkaan kuuntele kotimaisia laulajia enkä tiedä, mikä musiikki milloinkin on suosittua, mutta jostain syystä nyt innostuin ajatuksesta kuunnella silloin tällöin suomenkielisiä sanoituksia. Mm. Facebook-kaverieni suosituksesta mukaani lähtivät Jenni Vartiaisen kaksi albumia, Anna Puu, Anna Eriksson sekä minulle ennestään täysin tuntematon Tuure Kilpeläinen, jonka sanoituksia kehuttiin Hesarin kulttuurisivuilla pari viikkoa sitten:
Puoli vuorokautta minun jälkeeni saapuivat myös postitse ennakkoon lähettämäni kirjat:
Osa on uusia, Akateemisesta Taiteiden yönä hankittuja, osa taas kirjahyllyjeni uumenista kaivettuja ja aikanaan syystä tai toisesta lukematta jääneitä. Aikamatkustajan vaimon ostin vielä viime hetkellä lentokentän lehtikioskista. Nyt riittää taas äidinkieltä ja kirjallisuutta joksikin aikaa!
6 kommenttia:
Cittarista oli löytynyt toinen Anna Puu, se tulee paketissa tuota pikaa. Aika jännä tapaus se kännykkätyttö! En kyllä itse ventovieraalle uskaltaisi antaa puhelintani, lainaaja voisi kipaista tiehensä känny käpälässä ja tehdä vielä melkoista laskua.
Saattoihan se olla vaikka joku vaihtari, joka esim. on eksynyt blogillesi ja tunnisti siitä. Mene ja tiedä (geh und weiss).
Siis eikä! onko tuo Mainio vuosi se täältä roudattu??
hihhih.
Se on siis reissannut Suomesta Ranskaan kahdesti ja toiseenkin suuntaan kertaalleen...
Maman,
Kiva kiitos! :) Se Susanna Haaviston CD:kin muuten tuli eilen postissa. Muuten en käpälääni lainaakaan, mutta tytöllä oli mukanaan iso matkalaukku, joten luotin siihen, ettei hän ihan hirmu nopeasti pääsisi pakoon. Tarkistin varoiksi numeronkin puhelun jälkeen, ihan perustavallinen ranskalainen käpälänumero se oli.
Stazzy,
Juurikin se :D Mussokin on lukuläjässäni jossain, mutta toistaiseksi privilegioin suomenkielisiä kirjoja.
Mäkin sain Enkelipelin ja olen sen jo aloittanutkin. Olen sitä odotellut jo viime kesästä jolloin julkaistiin kovakantinen mutta maltoin odotella pokkariversiota. Aikamatkustajan vaimo on tosiaan aika koukuttava, en siitä ekaksi paljoakaan kiinnostunut, mutta lopulta luin kirjan hujauksessa. Ja katsoin juuri elokuvan joka ei kyllä yhtään ollut kirjan mutkikkaan juonen tasolla.
Ihanat tuliaiset, minäkin kaivoin ruispaloja tänä aamuna pakkasesta :)
Oliko sun kännysi valikot suomeksi, tai muuten vaan kaikki nimet kotimaisia ?! Tai sit sulla oli joku marimekkojuttu joka paljasti....
Mun äidille kävi kerran niin että kun taksimatka ei ollut tarpeeksi pitkä, pirssit ei olleet ottamassa edes kyytiin ! Neuvoin puhelimitse että istuu pokkana takapenkille ja käskee ajaa, sanoo ihan kohta sen osoitteen kun löytää.
Toi Anna Puu on ihana, sain lahjaksi saman.
Lähetä kommentti