Lyhyen Suomessa oloni aikana olen jo päässyt varsin hyvin eroon ranskalaistuneista tavoistani ja korvannut ne perinteisillä suomalaisilla, mm. tähän tyyliin:
- Bussista noustessani en huikkaa kuskille "kiitos, näkemiin ja hyvää päivänjatkoa", koska en kuitenkaan saa vastausta.
- Sinuttelen tuntemattomia.
- Jos ulos lähtiessäni kuulen naapurin olevan samoissa aikeissa, odotan oven takana ja astun ulos vasta naapurin mentyä, jotta en joudu jakamaan hissiä yhdeksän kerroksen ajan epämukavassa hiljaisuudessa.
- Odotan kiltisti punaisissa valoissa, vaikka yhtään autoa ei näy kummassakaan suunnassa, ja ylitän kadun suojatien kohdalta enkä suoraan siitä, missä satun sillä hetkellä olemaan.
- En pyydä ravintolassa jääpaloja viinilasiini, vaikka valkoviini ei olisikaan riittävän kylmää.
- Ruokakaupassa maksan ostokseni ensin ja pakkaan ne vasta sitten.
- En hermostu, jos en ehdi junaan/bussiin, koska tunnin kuluttua menee kuitenkin toinen.
- Vastaan puhelimeen etunimelläni enkä "haloo", ja jos esittelen itseni puhelimessa, en tituleeraa itseäni neidiksi.
- Syön mukisematta kolme päivää sitten ostettua leipää.
- Haen kahvilassa itse kahvini tiskiltä ja vien lopuksi käytetyt astiani pois.
Turku on nyt jäänyt taakse joululomaan saakka. Onneksi voin sitä odotellessani muistella haikeana kesäistä kakkoskotiani:
Myllysiltaa tuli ikävä!
Turkulainen sightseeing-paatti on hivenen eri luokkaa kuin vaikkapa Pariisissa...
Tästä kuvasta krediitit Duussille, jonka kanssa vietin hurjan hauskan iltapäivän Blankon lounaan, Svarte Rudolfin kansibaarin ja Nuvole Gelaterian merkeissä.
Pelkäksi huvitteluksi ei oleskeluni toki jäänyt: eilen kuljetin mummon edestakaisin Poriin katsomaan lokakuussa 100 vuotta täyttävää isoisoäitiäni, ja tänään tyhjensin täysin yhden Turun-kotini vaatehuoneen ja raahasin viisi isoa jätesäkillistä vaatteita, kenkiä ja laukkuja Pelastusarmeijan kirpputorille Puutarhakadulle.
Päivän erityinen ylpeydenaiheeni oli elämäni kolmas onnistunut taskuparkkeeraus. Autokoulun jälkeen olen suosiolla jättänyt ahtaat kolot muille; sen sijaan olen tarkkaan seurannut E:n ilmiömäisiä pysäköintejä noin kahden metrin pituisiin väleihin. (Se, joka ei Ranskassa kykene moiseen, ei tosiaankaan pysäköi mihinkään.) Tosin Opel Corsa sopii muutenkin pienempään tilaan kuin farmari-Audi... mutta tänäänpä kiepautinkin Audini kevyellä ranneliikkeellä sievästi kadunlaitaan, ja tilaa jäi vielä reilusti yli! Y en a qui savent, eräät sitä osaavat, kuten minulla on tapana todeta E:lle.
6 kommenttia:
Itse tervehdin aina bussikuskia ja vastaan puhelimeen haloo ;D
täällähän on itseasiassa tuosta ihan kiistelty lehdissä että pitääkö kuskeja tervehtiä vai ei
Turku tuntuu herkulliselta...
taskuparkkeeraus ei kyllä onnistu - kaupungissa mä parkkeeraan parkkihalleihin ja maalla taas pysähdytään vaan tien varteen.
Kylläpä sä saat oman kotikaupunkini näyttämään kauniilta! Pitäisi varmaan lähteä kauas, ennenkuin näkee kauneuden joka on tässä ja nyt!
SL,
Minä tervehdin kuskia aina bussiin noustessani, mutta pois lähtiessäni kyllästyin lopulta kiittämään ja hyvästelemään, koska en ikinä saanut vastausta. Aixissa n. 95% bussikuskeista vastaa kiitokseen, Turussa ehkä 1%.
Airelle,
Meidän kylässä ei edes ole muita kuin taskupaikkoja, ellei satu osumaan jonon ensimmäiselle tai viimeiselle paikalle. Joskus oikeasti ihmettelen, miten ihmiset saavat tungettua ne valtavat 4x4-autonsa jollekin Quartier Mazarinin kadulle ja vielä niin, että muut autot mahtuvat ajamaan ohi. Tosin silloin ne yleensä tukkivat jalkakäytävät...
Susu,
Kiva kuulla! :) Niinhän se usein on, ettei ympärillä näkyviä kauniita asioita ja paikkoja osaa huomata tai arvostaa niin kauan kuin ne ovat osa päivittäistä elämää. Kun niitä ei yhtäkkiä näekään pitkään aikaan, aukeavat silmät ihan eri tavalla.
Onpas susta tullutkin oikein aito blondi ainakin kuvasta päätellen. Sopii kyllä tuokin väri! Minäkin olen tosiaan (joutunut) opettelemaan taskuparkin Ranskassa, totta puhut, muuten sitä ei saisi parkkeerattua mihinkään. Nykyään menee jo aivan iisisti taskuparkki jyrkässä ylämäessäkin (vakiopaikkoja), joskus ihmettelen aivan itsekin taitojani...
Joo, tuo taskuparkkeeraus on opittu täällä etelässä. Saan Méganenkin ihmeen pieneen koloon kun on pakko.
Lähetä kommentti