Ihanaa olla jälleen Suomessa! Kotimatkani sujui rattoisasti: Vietimme ensin mukavan illan Stazzyn kanssa maistellen käsittämättömän herkullista jäätelöä, rupatellen opinnoista ja joulunvietosta (vaikka onkin nipin napin elokuu) ja uittaen helteestä ja kävelystä väsyneitä koipiamme lämpöisessä Välimeressä ihaillen samalla Nizzan rantabulevardin yövalaistusta. Koska maailma ja erityisesti ranskalaistuneiden suomalaisbloggaajattarien maailma on hyvin pieni, osui samalle lennolle kanssani Krii suloisine tyttärineen. Joulukuussahan lensin tietämättäni Pariisiin samalla koneella Maurelitan kanssa. Nizzan kentällä koin aluksi pienen kulttuurishokin, kun kaikkialta ympäriltäni kuului yhtäkkiä vain suomea; lentokoneeseen päästyäni shokki oli jo ohi ja ahmin innoissani Iltalehteä. Kun istuu suomalaisten keskellä suomalaisen lentoyhtiön koneessa, on jo käytännössä melkein Suomessa, vaikka kone vielä seisoisikin tiiviisti Ranskan maaperällä.
Odotellessani bussia Helsinki-Vantaalla kuuntelin ohimennen samalla lennolla Nizzasta palanneiden tyttöjen haikeita huokauksia: "Ajatella, nyt se on jo ohi, nyt ollaan taas Suomessa..." Aikanaan minäkin tunsin samoin, mutta nyt tilanne oli päinvastainen: olin onnellinen ollessani taas kotimaassa! 1,5 h bussimatka Saloon tuntui loputtoman pitkältä, ja kotipysäkillä minua oli vastaanottamassa vanhemmistani ja kolmesta mopsista koostuva komitea. Sitä hyppimistä, kippurahäntien heilutusta ja nuolaisujen määrää!
Sää ja lämpötila eivät toistaiseksi juurikaan poikkea Aixin olosuhteista. Onneksi meillä on sekä ilmastointina toimiva ilmalämpöpumppu että iso ja avoin parveke, jolla olenkin tähän saakka viettänyt suurimman osan ajastani. Pienen ja tukalan kuuman aixilaisolohuoneen sijasta on huikeaa meikata aamuisin parvekkeella nauttien kevyestä tuulenvireestä, varsinkin kun saa näin hurmaavaa herraseuraa:
Heti saapumistani seuraavana päivänä minulla oli kiire päästä katselemaan, oliko Salon keskustassa mikään muuttunut. Ei ollut. Sen sijaan tuntui erikoiselta nähdä puut vehreinä ja ihmiset torilla kesävaatteissaan, minä kun olen viime vuosina tottunut oleskelemaan Suomessa lähinnä pimeimmän syksyn ja talven aikaan:
Tein myös ensimmäisen hankinnan tulevaa elämänmuutostani silmällä pitäen. Hankin klassisen ja kestävän koululaukun juuri minulle sopivissa väreissä:
Tuollaista ei taatusti ole kenelläkään muulla opiskelijalla!
Pääasiallinen riemunlähteeni on kuitenkin luonnollisesti ollut yhdellä jäsenellä kasvanut mopsisto. Tullessani meillä majailivat Gurun lisäksi Grace ja Siiri, jotka nähtävästi riemastuivat minun näkemisestäni yhtä paljon kuin minä heidän ja jotka olivat innolla kimpussani:
Eilen pääsin vihdoin vierailemaan ihanaisen Meeri-vauvan luona. Mopovaavi oli kuulemma kasvanut valtavasti, mutta oli silti edelleen hirmuisen pieni:
Äiti ehdotti Meerille viralliseksi nimeksi Merry-go-round, koska Meeri mönkii energisesti pentulaatikossaan ja kävelee jo melkein:
Välillä pieni tosin väsyy:
Mirkku on ylpeä äiti ja hoivaa Meeriä innokkaasti:
Meerin ihailemisen ohessa kälyni Jenna taiteili minulle komeat kesäkynnet:
Näillä kelpaa oleskella ensi viikolla Turussa!
4 kommenttia:
Kivan laukun löysit! Itsekin ostin muutama vuosi sitten vihreän unikkokuvioisen laukun kouluun ja kyllä sitä raukkaa on niin paljon käytettykin, että on ihan hihna ratkeamispisteessä. Eikä tullut kuin yhdellä (suomalais)tytöllä samaa kuosia vastaan. Tällä lailla itseasiassa kohdattiinkin kun kupikin bongasi toisen Marimekon laukun!
oi voi, syksy on jo tulossa ja koululaiset ostavat cartables! sinun onkin omaperäinen, ainakin täällä päin.
olen jo kerran valittanutkin tästä muualla, mutta ottaa päähän lukea kaikista ulkosuomalaisblogeista, kunka ihana kesä Suomessa on (ollut jo toukokuusta, kun meillä vielä oli kylmää) ajatellessani, etten pääse sinne kuin ehkä ensi kesänä ja silloin on tietysti kalsaa ja sateista :-( profite!
Juu ja vanha tuttu lankakauppakin oli paikoillaan:-) Kiva kun kävit!
Voiks noin pientä edes olla? Onnittelut Meerille ja Mirkulle!
Ella,
Minä en oikeastaan muuten ole Marimekko-fani, mutta ihastuin niin laukun väreihin, että minun oli saatava se. Laukkuhan toimii myöhemmin tavallisena käsilaukkuna ja kestää taatusti vuosia. Kannattava hankinta siis!
Airelle,
Tosiaan, tuo laukku käy sekä "koululaukuksi" että peruskäsilaukuksi, ja tarvittaessa sinne mahtuu jopa miniläppäri. Älä suotta harmittele: Suomessa jylläävät luonnonvoimat pahemman kerran, joka puolella sataa kissankokoisia rakeita ja ukkostaa ja myrskytuuli kaataa puita. Tämä Lounais-Suomen kolkka taitaa olla ainoa paikka, jossa ei ole näkynyt ukkosia tai muutenkaan synkkää säätä. Pilvistä tosin on, mutta se sopii minulle erinomaisesti.
Susu,
Lankapuoti oli ehdoton ykköskohteeni! Taidanpa pistäytyä vielä toisenkin kerran...! ;) M & M kiittävät onnitteluista.
Lähetä kommentti