Uusi vuosi, uudet lelut

Onnellista uutta vuotta, terveyttä, rakkautta ja rikkautta kaikille blogini lukijoille! 

Samppanja-, hanhenmaksa- ja etanapitoinen uudenvuodenaatto on takana, samoin  perinteinen uudenvuodenpäivän kiinalainen ateria E:n isän kanssa. Vanha vuosi on siis kunnialla haudattu ja uusi aluillaan. Juhlapäivät ovat onneksi toistaiseksi ohi, tosin loppiaista täytyy vielä viettää asiaankuuluvasti galette des rois -leivonnaisia syömällä. Galette on lehtitaikinasta valmistettu, marsipaanitäytteinen litteä piirakka, jonka sisälle on kätketty pieni posliininen esine, le sujet, sekä litteä papu, la fève. Sujet'n annoksestaan löytänyt on päivän kuningas ja saa päähänsä piirakan mukana tulevan pahvikruunun, fèven löytäjä puolestaan on kuningatar. Provencessa tavallista galettea suositumpi on täkäläinen pullakranssimainen versio, jonka taikinassa on pieniä hedelmänpalasia. En kuulu marsipaanin ystäviin, joten suomalaista pullaa muistuttava provencelaisloppiaiskakku on minunkin suosikkini. Täällä loppiainen on virallisesti aina tammikuun ensimmäinen sunnuntai, joten mekin kävimme jo tänään leipomossa hakemassa aamiaiselle miniversiot kummastakin piirakasta. Toisaalta niitä myydään koko tammikuun ajan, joten toisetkin palaset ehtii vielä mainiosti nauttia...!

Koska emme vietä joulua yhdessä, pidämme uudenvuodenaattoa eräänlaisena kakkosjouluna, jolloin vaihdamme lahjoja. Tänä vuonna toivoin ja sain E:ltä joululahjaksi kännykän:

Nokia 2680 slide on hyvin samankaltainen kuin nykyinen Suomessa käyttämäni 3600 slide. Koska en jaksa jatkuvasti repiä käpälää auki vaihtaakseni sim-korttia puhelimesta toiseen, käytin Ranskassa jotain ikivanhoista entisistä puhelinmalleistani ja harmittelin, että modernin ja uuden Suomi-kännykkäni sijasta jouduin käyttämään vanhempaa ja tylsempää käpälää. Nyt molemmat puhelimeni ovat samanarvoisia, joten enää ei harmita! Kuten kuvasta näkyy, uusi käpälä on lisäksi vaaleanpunainen – arvattavasti ostopäätös ei ollut vaikea...! 

Kun Fifi the atk-nero pääsi vauhtiin, piti tietysti löytää kaapeli, jolla uuden puhelimen saisi yhdistettyä tietokoneeseen. Puhelimessa oli tietenkin vain kammottavat standardisoittoäänet eikä Mireillestä tietoakaan, joten moinen epäkohta oli korjattava välittömästi. Ajattelin siirtäväni äänet ja valokuvat suomalaispuhelimestani ensin tietokoneelle ja sieltä uuteen käpälään. Kävin kaksi kertaa Orangen myymälässä, kaksi kertaa Fnacin atk-osastolla ja kerran pienessä ja hämärässä atk-kaupassa, mutta tarvittavaa johtoa ei löytynyt mistään. Lopulta Orangen myyjä ehdotti Bluetooth-USB-tikkua, jolla tietoja voi siirtää langattomasti. Sellainen löytyikin helposti Fnacista. Pläräsin Suomikännykän galleriaa ja huomasin siinä aivan sattumalta, että kuvia ja ääniä voi lähettää myös suoraan puhelimesta toiseen käyttämättä niitä lainkaan tietokoneen kautta. Olin siis juossut aivan turhaan ympäri kaupunkia metsästämässä kaapeleita. Viiden minuutin suunnattoman ketutuksen jälkeen Mireillen ääni ja kuvat vilahtivat kiltisti parissa sekunnissa sinihampaitse kännykästä toiseen. Nyt minulla on siis avaamaton ja käyttämätön usb-tikku, jota en ehkä olisi muutenkaan tarvinnut, sillä Vivienne-koneessani näyttää olevan jokin sisäänrakennettu Bluetooth-ominaisuus. Menen maanantaina nöyrästi tarjoamaan tikkua takaisin Fnaciin. 

Toinenkin omistamani tikku jää piakkoin virattomaksi: meille tulee oikea netti! Ylipuhuin E:n hankkimaan meille Orangen Liveboxin, jolla saa 32 eurolla kuussa  käyttöönsä langattoman rajattoman netin, ilmaiset puhelut kaikkiin Ranskan lankapuhelinnumeroihin sekä yhteensä 94 tv-kanavaa entisten 18 tilalle. Livebox odottaa nyt paketissaan asentajaa, joka on tilattu meille 11.1. Oli järjetöntä käyttää mokkulaa ja maksaa 25 euroa kuuden tunnin nettiajasta, kun muutamalla lisäeurolla saa surffata rajoittamattomasti. Uusi vuosikymmen alkaa siis  lupaavasti huushollin modernisoinnilla.